Alku aina hankalaa?

No mitenkäs mä nyt aloittaisin, hmmm… Juu, sorry vaan, kyllä mä tiedän, että oon ollut mukamas laiska ja lyönyt laimin tätä blogin pitoo, mut uskokaa tai älkää, niin siihen on ollut kyllä oikeen hyvä syy. Mä ramppaan nykyisin harva se päivä treffeillä lekurin kanssa, kun toi mun silmän tipotus vaan jatkuu ja jatkuu, ARGH!!! Pianhan tästä suhteesta alkaa puhua koko kylä ja vakuutusyhtiö.

Mut jatketaan nyt sitten tätä suhdeturinaa, kun alkuun päästiin. Musta on siis kesäsuhteen seurauksena tullut jälleen isä, kun viime viikon keskiviikkoyönä syntyi Mimmin ja mun muruset. Kolme pienen pientä öhkömönkiäistä pullahti maailmaan ihan tosta vaan. Kovasti olivat äitiinsä tulleet, kun kaikki, kaks poikaa ja yks tyttö, olivat perineet äitinsä värin. Ja vaikka pieniä olivat, niin kovasti ovat painonnostajia luonteeltaan, kun ovat kasvaneet ihan silmissä. Ja onpa muruset saaneet jo nimetkin itselleen, Arthur, Alexander ja Avatar. Pikkasen isukin sydäntä lämmitti toi Arthur nimi. Sehän tietysti tulee nimestä Arthur Fonzarelli alias Fonzie, hih…

Mä en kyllä oikeen tajuu sitä, kun äiskä on niin intoo piukassa noitten lapsukaisten painonnoususta ja mun painonnousua taas ei kukaan hehkuta. Viime lääkärikeikalla äiskä meinas saada hepulin, kun olin kuulemma, tiukasta dieetistä huolimatta, saanut takasin jo yhteen kertaan laihdutetut lihakset (äiskä kyllä puhu läskistä eikä lihaksista, mut eihän mulla mitään läskii koskaan oo ollu). Iskä ja äiskä ei kattokaas tiiä, et mua ei kannata pitää nälässä. Mä oon sen verran omatoiminen, et tein Vallun kaa diilin, et se jättää osan nappuloistaan syömättä ja heti kun kaksjalkasten silmä välttää, käyn ne sitten imasee sisuksiini. Sit kun ne Vallun nappulat on vielä jotain ekstra energiaa, niin pitäähän se vaikutus jossain näkyä.

Vallu muuten täytti 13 kuukautta reilu viikko sitten ja täytyy turista, ettei se kyllä päällepäin näy. Tossa yks päivä, kun iskä laitto Vallun väärään aikaan väärään paikkaan, niin pojuhan osoitti mieltänsä tekemällä lakon. Se nimittäin silppusi päiväkotinsa portissa olleen ”työkorttinsa”, joten se siitä sitten. Antero on nyt sitten koittanut hoidella noita Vallun vahtivelvollisuuksia, mutta kun suurin osa Anteron ajasta kuluu tv-mainosten kriittiseen kommentointiin, niin on vähän heikoilla tän huushollin vahtiasiat. Mähän en tollaseen hommaan enää tässä iässä jaksa ryhtyä, joten ei voi mitään, jos kutsumattomia vieraita pääsee tupaan.

Vieraista ja mainoksista tulikin mieleeni, et meillä kävi viime viikolla ihan kutsuttuja vieraita, kun Anne, Tuula ja tv:stä tuttu Hernii neiti poikkesivat kylässä. Juu, ihan totta, et mopsineiti Hernii on jo nuoresta iästään huolimatta esiintynyt telkkarissa, et oltiin me vähän ylpeitä, kun julkkis ilahdutti meitä seurallaan. Hernii oli kyllä vähän väsynyt, joten palvottiin neitiä sit vähä kauempaa, kun ymmärtäähän sen, et julkisuus rasittaa.

Pitää muuten vielä lopuksi turista parista äiskän päähänpistoista. Meen huusholliin on ilmestynyt hieromalaite, äh eiku hiontalaite. Se on tarkotettu sellaseks manikyyri- ja pedikyyrilaitteeks ja valitettavasti me ollaan jo jouduttu siihen tutustuu. Hirveetä surinaa pitää koko rakkine, mut onneks se ei satu. Ensisijaisesti sillä kyllä vissiin on tarkoitus hioa noita Vallun kynsiä, kun Vallulla on tapana huitoa tassuillaan miten sattuu (nimimerkki kokemusta on). No katotaan nyt käyks tälle vempeleelle samoin kuin niin monelle muulle äiskän päähänpistolle, et vähän ajan kuluttuu kukaan ei ees muista koko vempeleen olemassa oloa.

Mut joskus noi äiskän päähänpistot on ihan järkeviikin. Nyt kun meidän isosohva meni uusiks, niin lohdutukseks mekin saatiin sit uus peti. On kuulkaas aika magee, kun tässä pedissä on kunnon leuankannatin. Kuten kuvasta näkyy, varsinkin mun leuka on hyvin tuettu Vallun persuuksiin, hih….

Mut jatketaan. Mä meen ajaa nuorison pois tuolta pedistä ja otan kunnon päivätirsat, et se on sit moro! Anteroo ja Valluu, tehkääs tietä komeudelle…!!!!!