No niin kuulkaas, nyt päästään asiaan. Mä ajattelin perustaa tällasen niksiklinikan, missä kehitellään kaikkee kivaa, jolla saa noitten kaksjalkasten käämit kärähtää, päreet palamaan ja verenpaineen nousee.
Näitä niksejä voi soveltaa yksinasuva nelijalkainenkin, mutta teho on parempi, jos on useempi niksiniekka :D.
Tässä olisi alkupalaks muutama esimerkki meen bravuureista.
1. Kun kaksijalkainen tulee töistä kotiin ja laiskana ihmisenä ei jaksa riisua kenkiä jaloistaan, vaan jää huutelemaan tuulikaappiin uloskutsua, niin missään nimessä ei kaikkien kannata totella sitä kertahuutamisella, vaan ainakin yhden on muututtava kuuroksi. Kaksjalkanen aikansa huudeltuaan hermostuu ja sulkee oven huutaen, että ”PYSY SITTEN SIELLÄ, EI TARVITSE TULLA”, niin siinä vaiheessa tavoite on saavutettu ja silloin kuuro kokee ihmeparannuksen ja laittaa kunnon mekkalan pystyyn esittäen samalla marttyyria.
Tää niksi on ton meen Anteron bravuuri, kun se on maailman paras esittää marttyyria. Kuulisitte, miten surkee se osaa olla, kun ovi alkaa sulkeutua. Ihan niin kuin sitä olisi kohdeltu kaltoin, kun kehdataan ees vihjasta, et ulos ei oo asiaa, jos ei itse sinne tuulikaappiin asti raahaudu. Antero kun suosii nosto- ja kuljetuspalvelua, niin sen mielestä on hävytöntä, et joutuu tulemaan itse sen taluttimen luo eikä toisinpäin.
2. Tää toinen niksi onnistuu parhaiten isommalla porukalla, kun tän onnistumisen kannalta, on toi ennalta arvaamattomuus aika tärkeetä. Eli ennen lenkkiä sovitte kenellä on SE-päivä. SE-päivä siis tarkottaa sitä, että kukin vuorollaan ilman ennakkovaroitusta on lenkin ”hitainlenkki” eli hannaaja, joka ei halua kulkee muiden vauhdissa, vaan jarruttaa sen minkä ehtii. Muiden edetessä ripeästi, kaksjalkanen saa repiä otsasuoni pullistuen tätä hannaajaa ja sinä aikana ripeästi etenevät tietysti turhautuneina alkavat keksiä omia juttujaan ja etsimään uusia ilmansuuntia etenemiselleen. Lopputuloksena on kaksjalkanen, joka kädet suorina yrittää saada kasaan eri puolille tempoilevia nelijalkaisia ja samalla vetää tätä hannaajaa perässään. Parasta on, jos hannaaja ei ole tätä huomaavinaankaan, vaan tuijottelee taivaalle, että onpas kauniita pilviä. Ja kuten tossa turisin, niin kannattaa vaihtaa lenkeittäin tätä hannaajaa, kun muuten kaksjalkanen saattaa ennakoida ja jättää hannaajan kotiin. Meillä ainakin on ihan sovitut hannausvuorot ja ne pelittää ihan mallikkaasti, uskokaa pois.
3. Yks, mikä saa aikakin meen kaksjalkaset melkein hulluuden partaalle on nuoleminen. Vaikka mä oonkin meidän ”pitkäkieli” niin täytyy tunnustaa, että tää nuoleminen on kyllä Vallun bravuuri. Vallu on keskittynyt erityisesti Anteron korvien nuolemiseen ja sitä meen kaksjalkaset ei hyväksy ollenkaan. Kuulisitte mikä meteli alkaa, kun Vallu uhkaavasti huuliaan lipoen lähestyy Anteroa, HUH! Vallu on siitä hyvä tässä hommassa, että vaikka se ei korvien nuolemisessa onnistuisikaan, niin yritys on kuiteskin kova ja mikä parasta, tavoite on saavutettu ja kaksjalkasten verenpaine kohotettu.
4. Vaatimattomasti voin tunnustaa, että mä oon kyllä tässä ärsytyshommassakin lajin mestari. Mun bravuuri on filmaus. Mulle kun on näitä näyttelijänlahjoja suotu, niin aika ajoittain mä niitä myös hyödynnän. Mun oscarin arvoinen suoritus on ontuminen. Mä siis tarkoin valittuina hetkinä, kun kaksjalkaset varmasti huomaavat, alan ontumaan. Siitähän kaksjalkaset huolestuu ja varaavat ajan lääkäriin. Ontumista kannattaa sitten jatkaa ihan siihen lääkäripaikan ulko-ovelle asti, mutta sisälle kun päästään, niin silloin unohdetaan ontuminen ja juostaan kipin kapin toimenpidehuoneeseen. Siinä sitten tutkimuspöydällä pyöritellään yhdessä lääkärisedän tai -tädin kanssa silmiä, että mitäs vikaa näissä tassuissa oikein pitäs olla. Siinä on kiva katsella, kun kaksjalkasen naamalle alkaa kohota puna ja lääkäri yrittää keksiä jotain järkevää sanottavaa ajanhaaskauksesta, hih. Pisteenä i:n päälle kannattaa vielä kotiin tulessa, vetää parit hepulit pitkin kämppää, niin a vot kun kaksjalkasta ketuttaa.
Että tällaisia niksejä tällä kertaa. Toivottavasti näistä on iloo myös teidän huusholleissa. Ja jos teillä on kivoja omia niksejä, niin otan kyllä ilolla vastaan vinkkejä. On meilläkin näitä muutama vielä plakkarissa, mutta säästetään ne toiseen kertaan. Ei muuta kun ärsyttämisiin.
Terveisin Fontero the Niksiniekka
