Huh heijaa, mahtaaks mua alkaa ikä painaa, kun meinasin vallan unohtaa tän blogipläjäytyksen. Mut mulla on ihan pätevä syy siihen, et muisti pätkii, kun mä oon viettänyt sairauslomaa yhdessä iskän kaa. Mulla kun on tassu kipeenä ja iskän kädet on kuin spitaalisella, ni aika on mennyt kokonaan noita vaivoja parannellessa.
Mutta palataanpas tohon viikonloppuun ja siihen, kuinka mua taas kerran rääkättiin. Mä lähdin aamupäivästä äiskän kaa kahesteen reissuun kohti Helsingin jäähallia, missä pidettiin sellanen Aptus Show. Mä oon aina tykänny bussimatkoista, mutta tällä kertaa menomatka oli aika tuskaa, kun oli niin turkasen kuuma. Onneks äiskä oli varustautunut vesipullolla ja sitä vettä se sitten viskeli mun niskaan ja vähän sinne bussin lattiallekin.
Kun päästiin sinne suureen maailmaan täältä korven keskeltä, niin munhan piti innokkaasti tutkii kaikki pusikot, mitkä sattui vastaan tulemaan sillä seurauksella, että joku epäkunnioittava ötökkä purasi mua tassuun. Sattu kuulkaa vietävästi ja siinä mä sitten urheasti koitin köpötellä kohti kehää. Kehässä homma menikin ihan läskiks, kun mun sulavat liikkeet olikin sitten jotain aivan muuta. Äiskä sano, et mä kävelin kuin jäykkä *piip* ja sen sit huomas arvostelustakin. No, mitä välii, ei se tuomari muutenkaan musta oikein tykännyt arvostelun perusteella tai sen perusteella, mitä siitä sai selvää. Tuomari kyl lateli ihan kunnon lontoota, mut kirjoittaja tais olla vähän hukassa. Osa sanoista kun oli ihan puuta heinää. Äiskän kans naurettiinkin, että tää on päivän paras vitsi, kun mun arvostelussa vapaasti suomennettuna luki, et mun iso pää tekee töitä (mistähän tuomari senkin tiesi), minkä varmaan piti tarkoittaa, että mulla on hyvät rypyt päässä ja mun normaalisti tuplakiepillä oleva häntä oli muuttunut yksinkertaiseksi noidaksi. Kaikkein paras kuitenkin oli erään mopsikollegan arvostelussa oleva maininta hyvästä rotutyypistä (good breed type), mikä oli muuttunut hyväksi leipätyypiksi (bread type). Että silleen, tekevälle sattuu. Mutta tässä tää olis ja kysymysmerkit on ihan mun lisäämii, kun ei noista kohdista ottanut selvää vanha erkkikään, saati sitten minä. Ai niin, tuomari siis oli Itävaltalainen Andreas Schemel ja mun kohtalona oli olla avoimen luokan nelonen erittäin hyvällä laatumaininnalla.
Desend??? black with good head and size. With large head good working??? on it. Lovely eye dark good chirre????, neat rose ears, suficend??? neck, would like sligthly stait??? on front, slightly tip??? on topline, low tail set with single withc??? honest colors, movement not he's strongers point.
Me ei kauaa ton kehän jälkeen siel näyttelyssä vanhettu, vaan lähdettiin äiskän kaa kohti kotia. Ja kotimatka vasta olikin koettelemus. Bussi oli kuin pätsi ja mä olin oikeesti hätää kärsimässä, vaikka äiskä mulle vettä juottikin ja märällä pyyhkeellä kasteli. Vähän ennen kotia äiskä soittikin iskän vastaan kantamaan mut kylmään suihkuun, kun ei tainnut lämpöhalvaus olla kaukana. Mä vannoinkin, etten koskaan, ikinä, milloinkaan suostu bussimatkalle tollasella helteellä, vaikka itse ukko jumala niin vaatis. Kohtuus se kattokaas on munkin rääkkäämisellä, ja piste!
Mut loppu hyvin kaikki hyvin ja hengissä ollaan vaikka vähän ontuen. Mut eiköhön se tästä. Antero ja Vallu on taas syöny jotain piristeitä ja mua suorastaan rasittaa kattoo niitten menoa. Hirveetä voimien haaskaamista, huh! Mut älkää te turhaan rasittako itteenne, ei se kannata, turisee Vanha ja Viisas Fontero.
Mutta palataanpas tohon viikonloppuun ja siihen, kuinka mua taas kerran rääkättiin. Mä lähdin aamupäivästä äiskän kaa kahesteen reissuun kohti Helsingin jäähallia, missä pidettiin sellanen Aptus Show. Mä oon aina tykänny bussimatkoista, mutta tällä kertaa menomatka oli aika tuskaa, kun oli niin turkasen kuuma. Onneks äiskä oli varustautunut vesipullolla ja sitä vettä se sitten viskeli mun niskaan ja vähän sinne bussin lattiallekin.
Kun päästiin sinne suureen maailmaan täältä korven keskeltä, niin munhan piti innokkaasti tutkii kaikki pusikot, mitkä sattui vastaan tulemaan sillä seurauksella, että joku epäkunnioittava ötökkä purasi mua tassuun. Sattu kuulkaa vietävästi ja siinä mä sitten urheasti koitin köpötellä kohti kehää. Kehässä homma menikin ihan läskiks, kun mun sulavat liikkeet olikin sitten jotain aivan muuta. Äiskä sano, et mä kävelin kuin jäykkä *piip* ja sen sit huomas arvostelustakin. No, mitä välii, ei se tuomari muutenkaan musta oikein tykännyt arvostelun perusteella tai sen perusteella, mitä siitä sai selvää. Tuomari kyl lateli ihan kunnon lontoota, mut kirjoittaja tais olla vähän hukassa. Osa sanoista kun oli ihan puuta heinää. Äiskän kans naurettiinkin, että tää on päivän paras vitsi, kun mun arvostelussa vapaasti suomennettuna luki, et mun iso pää tekee töitä (mistähän tuomari senkin tiesi), minkä varmaan piti tarkoittaa, että mulla on hyvät rypyt päässä ja mun normaalisti tuplakiepillä oleva häntä oli muuttunut yksinkertaiseksi noidaksi. Kaikkein paras kuitenkin oli erään mopsikollegan arvostelussa oleva maininta hyvästä rotutyypistä (good breed type), mikä oli muuttunut hyväksi leipätyypiksi (bread type). Että silleen, tekevälle sattuu. Mutta tässä tää olis ja kysymysmerkit on ihan mun lisäämii, kun ei noista kohdista ottanut selvää vanha erkkikään, saati sitten minä. Ai niin, tuomari siis oli Itävaltalainen Andreas Schemel ja mun kohtalona oli olla avoimen luokan nelonen erittäin hyvällä laatumaininnalla.
Desend??? black with good head and size. With large head good working??? on it. Lovely eye dark good chirre????, neat rose ears, suficend??? neck, would like sligthly stait??? on front, slightly tip??? on topline, low tail set with single withc??? honest colors, movement not he's strongers point.
Me ei kauaa ton kehän jälkeen siel näyttelyssä vanhettu, vaan lähdettiin äiskän kaa kohti kotia. Ja kotimatka vasta olikin koettelemus. Bussi oli kuin pätsi ja mä olin oikeesti hätää kärsimässä, vaikka äiskä mulle vettä juottikin ja märällä pyyhkeellä kasteli. Vähän ennen kotia äiskä soittikin iskän vastaan kantamaan mut kylmään suihkuun, kun ei tainnut lämpöhalvaus olla kaukana. Mä vannoinkin, etten koskaan, ikinä, milloinkaan suostu bussimatkalle tollasella helteellä, vaikka itse ukko jumala niin vaatis. Kohtuus se kattokaas on munkin rääkkäämisellä, ja piste!
Mut loppu hyvin kaikki hyvin ja hengissä ollaan vaikka vähän ontuen. Mut eiköhön se tästä. Antero ja Vallu on taas syöny jotain piristeitä ja mua suorastaan rasittaa kattoo niitten menoa. Hirveetä voimien haaskaamista, huh! Mut älkää te turhaan rasittako itteenne, ei se kannata, turisee Vanha ja Viisas Fontero.
2 comments:
Kuumuus kyllä kävi hermoille, me oltiin Mirkun kanssa melko läähkyjä. Onneksi meidän kodissa on viileä alakerta, siellä sitten isun kanssa katseltiin jääkiekkoa.
Melkein tekisi mieli nuhdella teidän äippää, kun helteellä vie näyttelyyn, ei hyvä, ei hyvä. Taas olen tyytyväinen statukseeni, ettei tarvitse moisiin ottaa osaa. Bussimatka olis kiva kokea, me ei vielä Mirkun kanssa olla siihen lystiin päästy, vaikka luvattu meille on.
En ole kielimiehiä, mutta vähänkö outoa sianlontoota sait arvostelussa. Jospa sen tuomarin ja sihteerin oli lämpö sekoittanut, toinen ei osannut puhua eikä toinen kirjoittaa. Nyt on viileetä ja helpompi ja kivempi ulkoilla, meidän lenkkiaika lähenee ja menen vinkkaan Mirkulle, että voitais kinuta muona ennen sitä.
So long, fellows!
Moro Guru!
Kuule nuhtele vaan ihan vapasti äiskää, se on nuhtelunsa ansainnut. Koittaa olla niin viisasta ja sit tekee tollasii älyttömyyksii, huh… Tassu muuten alkaa olla kunnossa ja nyt mä oonkin keskittynyt iskän hoitamiseen. Iskällä katos on nahkanvaihtoaika eli vähän niinku meen karvanlähtöaika ja se joutuu olee tosi pitkään saikulla. Mikäs siinä, nyt huolto pelaa ja se ei voi ees rääkätä meitä millään pesuilla, kun ei saa pestä edes omia hiuksiaan, hih. Taitaa iskästä tulla varsinainen rasvaletti, huih!
Mirkulle terkkuja. Mä meen nyt vahtii ruokakuppia, et jos siihen sais vaikka jotain täytettä. Näkymisiin.
Post a Comment