Monday, April 19, 2010

Viksu ja Vilmaattinen...


Heikun keikun vaan kaikille. Mä en tiiä, onks mua huijattu, ku Fontero ja Antero oikeen yllyttämällä yllyttivät mua bloggailemaan. Sit ne sano, et mun pitäs kertoo tälleen julkisesti meen iskän dementiasta, et oiskohan se syynä, et ne ei ite uskaltaneet sitä tehdä (Fontero: Antero hei, Vallu meni halpaan ja höpisee sen iskä jutun. No onneks iskä ei pääse ainaska meitä syyttää).

No kaikki alko siitä, et ton Fonteron purukalusto kaipas putsaamisesta ja iskä vei sen perjantai aamupäivällä lekuriin hammaskivenpoistoon. Sinnehän Fontero sit jäi ja iskä tuli kotiin mun ja Anteron seuraks. Iskän piti hakee Fontero takas kotiin iltapäivällä ja viedä samalla Antero rokotuksiin tai niin ainaski äiskä oli iskälle sanonut useempaan kertaan. Äiskä oli sit menny suoraan töistä sinne lekuriin ja soitti iskälle, et joko se on tulossa ja olihan iskä, mut ilman Anteroo, koska iskä oli unohtanut Anteron kotiin. Vähän oli siel lekurissa ollu hauskaa, ku iskä starttas takasi Kalajärvelle Anteroo hakee. Olivat lyöneet vetookin, et tuleeks iskä takasi oikean koiran kanssa vai tuleeko takasi ollenkaan. Mut älä iskä välitä, toi unohtelu on ihan normaalii tossa iässä.

Lauantaina meillä olikin sit leikkipäivä, ku Minna tuli meille kylään. Minna on Kerttu mopsin äiti, mut tällä kertaa Kerttu oli jäänyt kotiin juoksentelemaan. Kovin on noi tytöt juoksentelevaista porukkaa, ku aina joku juoksentelee jossakin (Fontero: Vallu, mä kerron sulle jossain vaiheessa kukista ja mehiläisistä, niin tiiät sit ton juoksentelun syvimmän olemuksen, HIH!). Kiitti Fontero, onks ne niitä isojen poikien juttuja, mistä sä oot turissu? Mut joka tapauksessa kivaa meil oli, ku me leikitettiin Minnaa. Minna kuvailikin meitä ja nää blogissa olevat kuvat, yhtä lukuunottamatta, onkin Minnan ottamia.

Eilen me koettiinkin kauhunhetkiä, ku aamulenkillä jouduttiin hyökkäyksen kohteeksi. Yhtäkkiä kesken lenkkiä yhden talon pihasta syöksy iso suden näkönen koira meitä kohti. Onneks äiskällä on kova ääni ja onneks se kans osaa käyttää sitä. Varmaan kuulu toiselle puolelle Suomee, ku äiskä karju sille omistajalle, joka juoksi sitä koiraa hakemaan. Tais muuten se koiraki pelästyy äiskän huutoo, ku jäi kattelee meitä äimän käkenä. Mut hiljaa olivat Fontero ja Anterokin, jotka yleensä nostaa hirveen älläkän tollasille isoille koirille. No onneks selvittiin säikähdyksellä ja äiskä tärisevillä käsillä.

Noi Fontero ja Antero muuten taitaa pitää mua välillä vähän tyhmänä, ku mä oon näin nuori. Tää iskä juttuki oli sellanen, et kyl mä jo sitä kirjottaessa tiesin, miks mut laitettiin asialle. Mut osaan mäki. Me ollaan menossa taas ens lauantaina sinne uimalaan, ni mä teeskentelenki olevani kipee, ettei mua voi pakottaa veteen, ni vanhat pojat saa sit ”nauttii” koko rahan edestä. Hih, sitä saa, mitä tilaa.

Mut nyt mun on pakko lopettaa, kun toi luonto kutsuu. Pärjäilkää ja pitäkää huolta toisistanne.

Terv. Se nuori ja niin viisas Vallu Valdemar (jolla muuten oli eilen eka nimipäivä)








5 comments:

Guru, jengin stara said...

Ei isiltä voi vaatia kaikkea muistamista eikä osaamista, joskus ne vaan unohtaa ja joutuvat, raukat, tekemään useamman reissun. Pääasia, että saitte hommat hoidetuiksi, vaikka olisitte ehkä mieluummin valinneet jonkun kivemman tekemisen.

Kamalia isoja hurttia teilläpäin! Onneks meillä ei ole. Tai siis on kaikenkokoisia, mutta säyseitä. Usein Mirkku ja minä yritetään olla julmia ja pelottavia ja haukutaan yhdelle lassielle, mutta se viisveisaa meistä. Nyt, kun Siiri on ollut meillä, me ollaan oikein triona haukahdeltu, se on aika hauskaa, noi tyttöjen kimeät äänet ja mun miehinen tenoribasso täydentävät toisiaan.
Teidän äipän kannattais ottaa lenkille joku teleskooppivarsipatukka, millä sohisi irtohurttia loitommalle.

Me oltiin metsälenkillä aamulla, oli kuivaa ja näytettiin Siirille maastoa, vaikka mettässä nekin asuu. Oli kivaa, tehtiin taas hauskat ja hankalat piuhapunokset äipälle auottavaksi. Noi likat on niin vikkeliä.

Oletko huomannut, Vallu, että sä alat olla teidän perheen kingi. Me vanhat pojat ollaan taka-alaisia.
Mutta mikäs tässä, ollaan vaan.

Vallu, se Viksu ja Vilmaattinen said...

Moikka Eno!

Juu, annetaan iskälle anteeks, mut onneks mun muisti pelaa ja se on sit kans pitkä, jos vanhat pojat kohtelee mua kaltoin, niih!

Toi patukka homma vois olla ihan jees, mut äiskä sano, ku mä sitä ehdotin, et kädet loppuu kesken. Sen takii se vissiin taas siirtyy 2/1 lenkkeilyyn, ku se on mukamas helpommin hallittavissa. Mä kyl vaan ihmettelen, et mitä vaikeeta siinä on trion kaa kulkee. Mitä ny pari kertaa ollaan melkein saatu äiskä kaatumaan meen hihnoihin ja helppohan noita punoksia on aukoa, ainaski mun mielestä. Sit tietty on viel se spesiaali juttu, et mä oon tykästyny lentäviin lehtiin, et kirmaan sit niitten perään aina kun siltä tuntuu. Ja usko pois, aika usein siltä tuntuu ja sitten meen muodostelma onkin ihan vinksin vonksin.

Guru, vähän voisit kyl avittaa mua tos kingi hommas. Kyl se viel on ihan heavy metal king asteella mun kunkkuna olo, ku toi Fontero on sen verran tiukka heppu, et se ei asemastaan hevillä luovu. Saan mä vähän irrotella, mut kyl mä sit pistän suun suppuun, ku Fontero ärähtää. Noh, tällasta elämä on. Ei aina voi voittaa....

Pidä hyvää huolta niistä sun typyköistäs. Mäkin oon tutustunu pariin mun ikäseen vetävään mimmiin, mut äiskä sano, et ne suhteet on tuhoon tuomittuja. Höh, kyl ne mulle vaan kelpais, vaiks ne onki vähän oudon näkösii, kun niillä on kuono.

Noh, ehkä mä jonain päivänä tapaan sellasen mopsineidin, joka vie multa tassut alta, et tarvii vaan ootella. Terkkuja teille kaikille!

Terv. Vallu, se viksu ja vilmaattinen :D

Satu-täti said...

No hellurei kaverukset! Sori että näin paljon jälkikäteen otan osaa siihen teitä kohdanneeseen iskän ja äiskän järjestämään kylpyläyllätykseen. Mutta parempi myöhään kuin ei silloinkaan, vai kuin se meni. Mä oon ollut täydellisessä pimennossa puoltoista viikkoo, kun soneran kaapelit on ollu solmussa. Aurinkoisia terkkuja koko poppoolle

Satu-täti said...

Ja niin vielä!
Heh, kyl täälläkin vähän pätkii, ku unohdin kommentoida sitä iskänne muistikatkosta. Tästä huomaatte, et sitä on liikkeellä , nimittäin asioitten unohtelua.

Vallu VAllaton said...

Hih Satu-täti. Liikkeellä on, kun mäkin muistin vasta nyt tulla sulle kommentoimaan. Mut mitä välii, parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Älkää sit vaan unohtako sitä TÄRKEETÄ juttuu reilu viikon päästä. Mä oon oikeen valmistautunu sitä varten ja voinkin sitten esittää viimeisimmät koiruudet.

Nähdään!