Meillä mennyt viikko oli sellasta ylä ja alamäkee, et huh huijaa vaan. Antero, jolla siis oli niitä selkäkipuja, joiden jo luultiin parantuneen, alkoi oireilee uudelleen heti, kun sen lääkitys loppu. Äiskä lähti sit Anteroo viime maanantaina viemään jälleen kerran lekuriin ja tällä kertaa sen selkä oli kuvattu. Ja sieltä se syy sit löyty, kun kuvassa näky pikku murtuma vasemman puolen alimmassa kylkiluussa. Juu ja ei sit syytetä mua ja Valluu, et oltas joteski osallisii asiaan, vaan kyl toi veli parka on ihan ite ittensä johonkin telonu.
Antero muuten oli kyl vähän äijää, ku se tuli sielt lääkäristä. Oli kattokaas päässy oikeen junallakin matkustaa ja siitä se sit meille kehuskeli. Muuteski se tos kehuskelee, ku meillä on perustettu sellanen Anteron nosto- ja kuljetuspalvelu Oy, ku Antero ei sais kauheesti hyppii ja pomppii. Tosin, ei sitä kyl ihan aisoissa oo saatu pidettyy, ku siltä puuttuu kokonaan niin sanottu itsesuojeluvaisto. Pitäsköhän munki muuten tekeytyy kipeeks, et muakin sit nosteltas ja kannettas, ettei tarttis niinku omii voimii moiseen tuhlata? No ei vaiska, ei kipeenä oo kivaa, et pikaista paranemista sulle velikulta (Antero: OHO, Fontero oikeen kullittelee mua. Mitäs nyt tuulee?)
Mut asiasta toiseen eli tähän Kilpuri Valpuri Vilpuriin eli Valluun. Ei kuulkaas oo pitkä aika, ku äiskä kehuskeli, miten kiltti toi Vallu on, kun ei oo pahemmin pahojaan tehnyt. No perjantai illalla sit töllötettiin teeveetä ja Vallu oli lattialla äiskän jaloissa kaluamassa luutaan. Tai niin me ainaski luultiin. Kaluamisen kohde kyl selvis, ku äiskä maltto laskee katseensa sinne jalkoihinsa ja siellä se Vallu onnellisen autuaasti mutusteli sohvapöydän alatasoo, hih. Aika outo makuaisti kaverilla ainaski mun mielestä on.
Mut nyt ku toi Vallu tos tuli puheeks, ni päästänpä sen vauhtiin, ku sil on varmaan taas kauheesti asiaa. Tai jos ei asiaa, ni ainaski vauhtii. Mä meen olee sillä aikaa ystävällinen Anterolle, et se on sit niinku moro vaan.
Ainahan mulla, siis Vallulla, on asiaa. Ihan ekaks mun täytyy kyl sanoo, et ei se pöytä kauheen hyvältä maistunu varsinkaan sen jälkeen, ku äiskä meni suihkuttaa siihen jotain öklötysainetta, pöh. Mut ehkä mä keksin jotain muuta mukavaa kaluttavaa, esim. vaiks meen takan reunan (äiskä: Vallu, älä ees kuvittele moista). No olkoon, jos keuhkon paloi on riittävästi tarjolla, niin saatan unohtaa takan reunat ainaski hetkeks.
Meillä oli muuten lauantaina tosi mageeta, kun osa mun sukulaisii kokoontu meille. Meillä kattokaas oli mun siskopuoli Mirkku, täti Siiri, veli Batista ja eno Guru. Harmi vaan, et Antero ei päässyt osallistuu geimeihin muutoin kuin rajoitetuin oikeuksin, nyyh. Meil muilla sit kyl menoo ja meininkii riitti. Sillä aikaa ku kaksjalkaset mutusteli pöydässä Jennan tekemää mopsi- ja voileipäkakkuu, ni mä ja Bati annettiin palaa. Guruakin mä kävin välillä höykyttää, mut Guru on sellanen herrasmies, et ei meikäläisen höykyttämiset sitä paljoo kiinnostaneet. Nyt mä muuten tiiän mitä tarkottaa ”silmää naiskauneudelle”. Fontero nimittäin tais iskee silmänsä (toivottavasti ei tullu haavaa silmään) tohon Mirkku siskoon, ku niil tuntu olevan ihan omat juttunsa, hih (Fontero: höpö, höpö Vallu. Sä et ymmärrä mitään näistä naisasioista. Mä kato yritin vaan olla ystävällinen). No voisahan sitä niinkin luulla, hih.
Mut tehtiin me riehumisen ohessa muutakin. Jenna kasvattaja alko tutkii mun hampaita ja siitä mä en tykänny. Mut Jenna ei ookka niin helppo nakki, ku toi äiskä ja vaikka kuin koitin pistää hanttiin, ni se ei lopettanu. Siispä mä turvauduinkin miehiseen keinoon ja siinä Jennan sylissä ollessa päästin pikku lirut (äiskä: Vai pikku lirut? Kunnon kaaren sä kyllä suihkautit). No joo, mut ei siitä mitään hyötyy ollu, ku kyllä ne hampaat joka tapauksessa tutkittiin. Kummaa touhuu, en mäkään kenenkään suuhun änkee, paitsi mitä ny Anteron kaa pikku kielareita vaihdellaan *punastuu*.
Sit me pidettiin ulkona näyttelyharkat. Käveltiin ees taas ja seisoskeltiin. Alkuun se oliki ihan kivaa, mut sit mua alko tympii, ku oli kylmä ja namitkin oli ihan pahoi, joten laiskanläksyyhän siitä rapsahti. Mut niin rapsahti Batillekin, et samassa veneessä ollaan veliseni. Ja jos ollaan Batin kaa samassa veneessä, ni ollaan me muuteski edelleen ihan samiksii. Painettiinkin grammalleen yhtä vähän, ku äiskä alko meitä punnittee (äiskä: hmm, vähän?. Teidän kanssa toi kilo/kuukausi ei kyllä pidä paikkaansa tai sitten te ootte syntynee luultua aiemmin. 5,5 kuukautta ja 7,9 kiloo, et silleen). Äiskä sä et oo nyt yhtään ystävällinen, ku tollasii höpiset. Mä ja Bati tahdotaan olla isona yhtä komeita kuin Guru eno, et revi siitä.
Mut kiitos kovasti vierailusta ja lahjuksista kaikille mun ja mun poppoon puolesta. Mä meen nyt osoittaa ystävällisyyttä tolle Anterolle, et bye, bye, bye, vaan… ”Anteroo, pussataaks”?
Kuvat Jenna Saarinen
Kattokaa ku Vallulla on kiva uus nöf, nöf.
Täältä pesee Guru-eno!
Rakkautta ilmassa?
Mihin se Fontero katos?
Ootteks kuullee uusii juorui?
Heh, heh, hee... Olipa hyvä juttu!
Mikähän tota Anteroo vaivaa?
Arvatkaas kuka on kuka? Fontero arvauksesta ei saa pisteitä ;)
4 comments:
Älä Vallu välitä pikku lirusta, sun äitees on kuulemma oikeen suihku, kun sen kynsiä operoidaan ;)
No en mä Anne välitä. Osaapa Jenna ottaa ens kerralla vaihtohousut mukaan.
Terv. Äitinsä Poika
Kiitos nyt viimeisestä, meillä oli niin hauskaa! Ja kun minäkin pääsin mukaan, yleensä vaan Mirkku pääsee minnekään ja mä jään eteisen matolle nököttämään. Fonzie, mä alan kyllästyä Mirkun lörpöttelyyn siitä, kuinka hieno ja ihku sä olet. Mirkku tais ihastua oikein kunnolla.
Me oltiin kyllä melko puhki reissusta, kun kotiin päästiin niin ei kun murot kuppiin, pihalle ja petiin. Etenkin, kun en ole tottunut noin pitkiin matkoihin.
Mä voisin luetella vaikka mitä, mitä Mirkku pienenä jäysti, tuliskin aika pitkä lista. Ja jäystää vieläkin, se riiviö on raadellut mun SEN lehmän jalan ja toisenkin lehmän ja mä olen sille vihainen kun äippä uhkasi heittää lehmät pois ja mulle olis vaan rottaa terjolla. Ehkä äippä olis niin lempeä,ettei heittäis, voitais sopia, ettei Mirkulle vilaustakaan lehmästä. Toisaalta miks munkin pitää olla niin lepsu, etten puolusta tavaroitani, vaan annan periksi tolle frökenille.
Saako Vallu ottaa sun ja Anteron rakkaimmat ja haisevimmat lelut? Pankaa piiloon, suosittelen mä, jos aiotte ne pitää.
Noi Jennan leipomukset on mahtavan makoisia ja noin hieno mopsi siinä päällä. Meitä eilen huvitti, kun äippä on vaahdonnut viikkotolkulla, ettei välitä hyvyyksistä ja eilen käytiin Tupurissa, ni eikö äippä ahminutkin kaakkua ja söi sanansakin samalta tassilta. Kohta meidän isuli tulee ja meidän pitää syöksyä haukkuen alas vastaanottamaan sitä, se pettyy, jos me vaan ollaan ylhäällä.No ni, menoks, moro vaan!
Moikka Guru!
Kiitos viimeisestä ja Mirkulle kans <3. Meil oli kans tosi kivaa, et otetaan uusiks heti pian.
Oltiin mekin aika naatti eilen illalla, et hyvä ku jaksettiin ruokaa pistää poskeemme. Mut mikäs siinä levätessä ja unia nähdessä (arvaat varmaan mistä, hih).
Hienot oli Jennan leipomukset, mut me ei päästy niistä nauttii. Me tullaan varmaan täs jonnin ajan kuluttuu Saloon, ni pitääki tilata Jennalta sellanen mopsikakku, mitä mekin saatas maistaa.
Kiitos varoituksesta. Valluhan ryöstää kaikki lelut, oli ne sit meen tai naapurin ja sit ku ne ei riitä, ni iskän ja äiskän tossut saa kyytii. Varsinainen veli vilpertti se on.
Mut nyt äiskä tuli kotiin, ni mun täytyy mennä kysyy siltä päivin eiku päivän kuulumiset.
Pitäkääs lippu korkeella!
Terv. Fontero the Haaveilija (äiskä: taikka haahuilija)
Post a Comment