Sunday, February 28, 2010

Mitkä ihmeen peepadit?

No voi hertsileijaa sentään! Tietteks mitä? Tänään aamulla kun mä heräsin, niin luulin ihan nähneeni unta. Ulkona ei ollut pakkasta, ei siis asteen astetta ja siitähän mä riemastuin. Haukuin koko porukan hereille ja sit ei ku menoks.

Mut kuulkaas kaverit tätä. Mä oon ihan oikeesti huolestunut meen äiskästä, kun se on alkanu potee sellasta dementiaa. Juu, luitte ihan oikein. Ekaks se unohti Vallun terassille ja sit muutamaa päivää myöhemmin mut. No en mä yhtään ihmettele, jos halus välillä olla pikkasen rauhassa Vallusta, mutta se, et mut unohtaa, on jo sellanen kardinaalimunaus, mistä vois jopa tuomita vankeuteen. Niin, äiskä, vapise ja tutise tulevaa kohtaloos.

Eikä tässä vielä kaikki. Dementian lisäks äiskä on alkanu potee alkavaa sokeuttakin. Se kattokaas lauantai aamuna kantoi Vallun, tai niin se ainaski luuli, alakertaan ja tyynen rauhallisesti alko kattoo teeveetä. Vähän ajan päästä se kuiteski meni takasi ylös ja ihmetteli, miks Vallu oli makkarin sängyssä. No siks tietty, et se oli kantanu sinne alas Anteron eikä Valluu, niinku se mukamas oli tekemäs. Eiks tää nyt sit jo todista, missä jamassa tää meen henkilökunta on.

Ehkä noi kaks tapahtumaa oli sit osasyynä siihen, et Antero ja Vallu meinas ottaa pitkät tästä huushollista. Vallu nimittäin päätti, et sitä ei aidat pidättele ja hyppäskin sit aidan yli naapurin Heidin ja Tompan pihalle. Anterokaan ei kauaa omalla pihalla vikissy, vaan loikkas kuin arojänis perässä. Siinä ne sitten piti varsinaiset aariat naapurin oven takana ja tilanne saatiin rauhottumaan vasta, ku äiskä soitti Heidin paikalle palauttamaan karkulaiset kotiin. Oi voi, turisen mä. Kaikkee sattuu ja tapahtuu.

Meinas muuten ihan unohtuu, et me ollaan aika yllättävii yllättäjii. Tehtiin nimittäin lauantai aamupäivästä yllätyshyökkäys Tikkurilaan, kun Vallun kasvattaja, Jenna, oli siel Anne-tätiä moikkaamassa. Ei me varmaan muuten ois menty, mut Vallu oli vähän huolissaan, kun Jenna oli vaan Siirin kaa reissussa, et minkälaista elämää siel oikeen vietetään. Anne-täti ties meen tulosta ja ties senkin, et Vallun sisko, Peppilotta, tulee kans, mut Jennalle ja Siirille me oltiin täys yllätys.

Vallu: Lopeta jo Fontero. Mun on pakko päästä kertoo yks juttu, hih...

Fontero: No just joo, tuu ny kertoo, ettet ihan repee nahoistas.

Hih, hih, hih.... Et Fontero tie, mihin suostuit, kun päästit mut avautumaan :D. Juups, yllätyksii tehtiin, mut musta oli kyl kaikkeist parasta, et Fontero ja Antero sai siel Annen luona sellaset piipaapadit jalkaan (äiskä: ne on peepadit eli merkkailuvyöt). No oli mitä oli, mut mul oli kyl hauskaa kattella, kun isot pojat meni ihan niinku asevyö lantiolla. Parempi pitää se pistooli piilossa ettei satu vahinkoi, varsinkin tolleen naisseurassa, hih. Onneks mä säästyin tollaselta vyöltä, ku olis mua vähän nolottanu siel naisten seurassa housut jalassa tassutella (Fontero ja Antero: kyllä säkin ne oisit jalkaas tarvinnu, ku heti alkuun pissasit Jennan päälle). Höh, toi ny oli vaan sellanen puolustusmekanismi, minkä mä laukasin, kun ounastelin, et jotain pöytäharkkaa ja teippihommaa on tulossa. Ja siinähän mä oli oikees, kuten kuvista voitte katella.

Mut kivaa oli, vaiks mua ja Peppilottaa vähän ravisteltiinkin. Tuli kyl ihan James Bondimainen olo, ku oltiin pöydällä ravistettuina, ei sekoitettuina *hihittää*. Mut ny mun on pakko mennä, sorry vaan. Sunnuntai päivä on mun lepopäivä, joten nyt mä alan sit lepuutella itteeni, et tiedoks vaan kaikille, etenkin äiskälle, et mun harjoitukset on sit tältä päivää ohi. Katelkaa vaiks noit kuvia aikanne kuluks, ni mä lähen ottaa pikku tirsat, et hertsileijaa vaan kaikille, niinku Fontero turisis :D

Kuka on kuvissa kukin? Arvatkaa ite. Vaihtoehdot on Sohvi, Sylvi, Iita, Siiri, Peppilotta ja me, tietty!




















6 comments:

Ruusupuskat said...

Kiva pojat ku kävitte, ootte toistekki tervetulleita. Noi asevyöt pukee teitä ;)

Fonzie, Andy ja Vallu Valdemar said...

Kiitos Anne, kun saatiin tulla. Äiskä lupas hankkii meille tollaset "pili piiloon" vyöt, ni kehtaa sit viedä meit naispaikkoihinkin. Terkkui vaan tytsyille :D.

Rikkaruohot said...

Kiitos ihanasta ylläristä kasvattien osalta :)! Me voidaan harkita Vallu sulle sit sinne näyttelyyn semmosii housuvaippoja, ettet kuse tuomaria silmää ;)

Sä oot muuten vallu sikakomee ihanuus, saat pissii mun syliin ihan rauhas <3

Vallu Valdemar said...

Hih Jenna. Eks mä ny vähän sais ruiskasta sitä tuomariiki? Ois kato kiva aiheuttaa pientä äksönii siel kehässä (äiskä: auta ja varjele Valdemar, jos sen teet).

Guru, jengin stara said...

Upeat 'kalukukkarot' teillä! Mullekin kuulemani mukaan ollaan hankkimassa jotain vastaavia, mikä on mielestäni tarpeetonta, mutta kun toi yhdistelmä Jenna-äippä saa jotain päähänsä niin siinä ei mun mielipiteillä ole mopsinkarvankaan vertaa arvoa.

Nyt sitten tallustetaan loskassa, voi yrjöyäk! Vaikka ihan jees, ettei tarvitse palella pakkasessa. Me odotetaan, että meidän takapihan lumivuori vähän sulais, ei nähdä kunnolla ikkunasta ulos.

Olettekste jo kuulleet, että mä sain uusia lehmiä? Mirkku viimeisteli vanhan hautajaiskuntoon ja olin surkea, kun äippä veti pitkää fyllisuikaletta Mirkun kitusista ja yhdessä sovittiin, että lehmä menee lepoon 'takapihan kierrätyskeskukseen'. Ja sitten Jenna toi uudet lehmät! Tietysti niissä ei ole sisäänajettua tuoksua eikä niljakkuutta, mutta eiköhän piankin ala olla.

Elämä hymyilee, toivottavasti teillekin!

Fontero said...

Morjenttens Guru!

Mukavaa, et elämä hymyilee ja uusia lehmiä on löytynyt. Mun rakas Tigru on muuten kadoonut, et jos sattuu osumaan tiellä vastaan, niin tuo se takasin kotiin. Äiskä kyl sano, et se on joutunut sairaalaan, kun siltä on pullahtanu suolet ulos, mut mä en sitä usko!

Noi "kalukukkarot" oli kyl vähän miehekkäämmät, ku sellaset vaippahousut, et vaiks ei noistakaan tykätty, ni pakon edessä tuli sirt kärsittyy.

Täälläkin on räntää ja äiskä stressaa noit meen katolla olevii lumii, ettei ne vaan tipu meen päälle. Sietää stressatakki, kun eivät oo saanee aikaseks niitä pudotella.

Oli miten oli, ni hymyä huuleen vaiks mentäs vastatuuleen, et kevättä ootellessa tässä mennä tassutellaan eteenpäin. Terkkuja vaan Mirkulleki ja nauttikaa toisistanne, MOI!