Monday, December 21, 2009

Terveisiä Tonttulasta



Soihdut sammuu, Fonzie poika nukkuu, Fonzie nukkuu... Pöh, menitteks lankaan? En mä mitään nuku, ku tälleen joulun aikaan on niin maan vietävästi tekemistä, et ei kai tässä nukkuu ehdi. Tulin vaan täs kiireitteni keskellä antamaan sellasen viikkoraportin, et näätte, miten kovasti ollaan töitä painettu koko viikko.

Viikko sitten maanantaina meillä oli Siirin leikkikoulu. Ja lujaa meni, uskokaa pois. Siinä nuorison menoo ja meininkii katellessa, meinas ihan hiki tulla meikäläisellekin. Oi niitä niitä aikoja, kun vielä ite oli nuori ja komee, nyt mä en sit oo enää ku komee.












Mut mennääs sänkyjutskiin. Meen äiskällä on sellanen periaate, et mopsit ei isoon sänkyyn tuu, ennen kun ne ite sinne hyppää. Ihana periaate, varsinkin Vallun suhteen (sais olla ees yöllä rauhassa), jos se vaan pitäis paikkaansa (mun ja Anteron kohdalla siit kyl luistettiin). Mut yllätys oli suuri, ku tällä kertaa se oli iskä, joka noista ylväistä periaatteista lipesi, hih. Yks ilta, ku äiskä tuli nukkuu, ni siinähän me kolme oltiin vallotettu koko sen puoli, et voi, voi, äiskä parkaa. Mitä tästä opimme? Varmaan sen, et mihinkään ei oo luottamista, ei ees iskään :).








Pakkasherra on muuten tosi kiitettävästi muistanut meitä lähiaikoina sekä kylmyydellä että lumella. On ollu niin maan perusteellisen kylmää, et me tehtiin Anteron kaa melkein tassuttelulakko ja käytiin ulkona vaan pakon sanelemana. Vallulla ei tota pakkasongelmaa niin kauheesti oo, ku se on sen verran estoton, et sen asialistalle kelpaa meen takapihakin, huh, miten brutaalii...











Perjantaina sitten olikin vuorossa matkailu maakuntaan. Lähdettiin huristelee kohti Kokemäkee ja tällä kertaa voin olla ylpeä Valdemarista, joka koko pitkän matkan oli tyytyväisenä omassa yksiössään auton takapenkillä. Mun ja Anteron matkustusolosuhteissa sen sijaan on tapahtunut heikennystä, ku entisten omien yksiöiden sijaan, reissataankin yhdessä kaksiossa auton takatilassa. Noh, pääasia et reissataan.


Kovasti meillä siellä reissussa oli vipinää ja minä, joka olin porukan rauhallisin, jouduin sijaiskärsijäksi. Nuoriso kun riehu, ni mä sain haavan silmään, epistä. Nyt sitten taas tipotellaan ties kuinka kauan, MURR... (Vallu: en mä ainaska sua satuttanu, enhän, nyyh).

Mut koska toi matkailu oli Vallulle ihan uutta ja outoo, ni päätettiin Anteron kaa, et kertokoon Vallu ite reissusta, joten ollos hyvä Vallu the pitkäkynsi Valdemar.

Hou, hou, hou ja thanks Veli Fontero ja Antero Vallun vartista. Ja oikeesti, mä oon tosi sorry, jos mä Fontero sun silmää tassulla kosketin, ei tuu tavaks, mä lupaan.


Juu, oltiin sitten kattomassa noita kaksjalkasten sukulaisii ja kyl oli kivaa. Mä sain sen verran huomioo osakseni, et taisi alkaa isoja poikia harmittaa. Ekaks me mentiin tapaamaan äiskämummii ja -vaarii. Siellä kävi myös Satu-täti, S-Satu ja Samu sekä ennen kaikkee mun vampyyrikaveri Luigi, jonka kaa annettiin taas palaa. Ja Luigin ja Mun painikerho jatku viel lauantainakin, kun mentiin Matulan poppoota moikkaa. Matulla ei vaan tainnu ihan kaikki mennä nappiin meen kaa, ku se aina ennen on ollut ton Anteron kimpussa ilman, et Antero ois sitä isommin pois hätistelly, ni nyt Antero näytti, et isoveljen asemassa olevaa mopsia on ihan turha yrittää alistaa. No Matu otti opikseen ja seuraavaks se olin mä, joka jouduin sen huomion kohteeks, mut ei Matu tienny mitä sil oli vastassa. Mä kattokaas näytin, et mun nenälle, vaikka se pieni onkin, ei hypitä, ja annoin tassujen puhua puolestaan. Välillä se Matula lähti ihan pakoon, ku näytin sille, kuka on äijä. Sorry Matula, ei millään pahalla, mut mä en tykkää olla minkäänlainen objekti, en ees tonttuobjekti, hih...




















Samalla reissulla käytiin kattoo myös iskämummii Porissa ja siellä mä tapasin taas ison joukon uusii ihmisii, kun iskän Susanna-sisko perheineen oli kans paikalla. Ja osattiin muuten käyttäytyy isojen poikien kaa tosi hyvin. Ei yhtään hypitty, nuoltu tai purtu, eihän, vai onks mulla vaan huono muisti, hmmm....

Ja antoisa reissu meil oli muutenkin. Näkisittepä minkä määrän kasseja tonttu oli piilottanu meen autoon, ku lähdettiin sunnuntaina kohti kotia, OOPS... Ihan jännittää, onks niis kasseis mulle jotain. Kiitos vaan kaikille tontuille, kiitos.


Tänään sit ollaan vietetty ensimmäistä lomapäivää tai ei kai tätä lomaks voi sanoo, ku tuntuu et me ollaan isojen poikien kaa koko ajan tiellä, ku iskä ja äiskä yrittää siivota. Ja kauhistuksen kanahäkki, arvatkaas mitä kamalaa tapahtu. Mun päiväkodista katos tänään mun mökki, lötköttelytyyny, pissalehdet (mitä välii, en mä niitä tarvi, ku oon jo iso poika) ja kaiken lisäks koko ruokapaikka. Miten mä nyt tuun toimeen, ku täytyyhän kasvavalla nuorella miehellä oma ruokapaikka olla, nyyh... (äiskä: Vallu, ei ne kateissa ole, vaan pesussa). Huh, mä jo peljästyin, et mitä pahaa mä oon tehny, ku näin rangaistaan (Fontero: Vallu, muista mun silmä). Mikä silmä? Onneks mul on lyhyt muisti, et oon kokonaan unohtanu, mistä on kyse, hih...

Mut mä lähden ny tonttuilee noitten mun veljien kaa. Sikamukavaa Jouluu vaan kaikille ja voikaa paksusti. Tavataan taas Joulun jälkeen.


Jouluterveisin Fontero, Antero ja Valdemar

8 comments:

Jenna said...

Voi Vallu mitä kamalaa toi Luigi sulle taas tekee, se ei varmaa saa yhtäkää lahjaa kun sua on tollee "rääkänny"! Sä kun oot tommonen pieni ja puolustuskyvytön :P!

Huomen nähdään, kerääppä voimia et pääset näykkii ton antinkin sormia pitkäst aikaa! Sil taitaa vähä olla sua ikävä kun nii hanakast halus tota tonttuu lähtee kuskaa!
oot muuten tainu perii kasvattajas muistin, kun se löys sen teidän äiskän varalahjan sielt kaapist :D

Vallu Valdemar said...

Jenna moiiii!!! Ai minäkö puolustuskyvytön, hih... Joo, ihan mamis :D Ja meil oli Luigin kaa ihan kivaa, vaiks noi kuvat vois jotain muuta kertoo, mut äiskä on mua jo opettanu, et kaikkee mitä näkee, ei saa uskoo :D

Mä oikeen ootan huomista. Mun päiväkoti on palautu entiselleen, siis ehkä ny kuiteski vähän siistimpänä, ni mä voisinki ottaa Antin sinne mun kamuks ja laittaa portin kii, ni Antti ei pääsis pakoon mun naskaleitani, eiks ois kiva juttu?

Ai mistä muistista sä puhut, onks se jotain syötävää?

Tuula said...

Teillon muuten enemmän lunta ku meillä täällä pohojosessa. =:o Mutta olihan teillä viime viikolla jossai vaiheessa siellä enemmän pakkastaki ku mitä meillä täällä. :)

Hupaisaa Joulun aikaa Tonttulan porukalle! :)

Jk. Soon tuo meitin Salli nyt sitte alakanu bloggaamaan, henkilökohtasena avustajanaan Iines the Bostonkakku. ;)

Guru, jengin stara said...

Rattoisaa jouluaikaa teille! Rauhallista lienee turha toivottaa, sitä ei kuiteskaan ole eikä tule. Äippä oli huvittunut, kun ValluWsta tuli viekkumopo. Meil kävi noin just Mirkun kanssa aikoinaan, että isuli nosti sen kerran "kokeeksi" vuoteeseen ja se oli sitä menoa sitten, eli Mirkku nostetaan joka ehtoo petiin. Se ei vieläkään osaa itse hypätä.

Vallu on söötti tonttunakin ja kuulemamme mukaan aika eläväinen otus. Onhan positiivista se, että tekin Andyn kans saatte Valdemarin myötä liikuntaa, ette luudu peteihinne. Mä en oikein ole varma tosta Luikero-Luigista, että onko se koira ollenkaan. Pidetäänköhän sitä nälässä? Ainakin mopsin rinnalla kovin riutuneen näköinen.

Täällä on hirveesti lunta ja aamul oli sellainen pakkanen, että Mirkku ei vapaaehtoisesti tehnyt 5 metriä pidempää lenkkiä, no, mun askelmittaus ei ole ihan varma eikä tarkka, mutta ei minuakaan huvittanut kauas tassutella. Nyt illalla oli vaan pari pakkasta ja tarjettiin pyllistääkin sillai normaalisti. Me odotetaan joulua, et jos vaikka saatais jotkut purtavat, kun meidän kevennetty ylläpitohoito vaan jatkuu.

Toivotetaan teille ja teidän väelle kaikkea ihkua jouluna, viettäkää mukavaa aikaa ja muistakaa, että joulurauhan julistus täält meilt päi koskee myös mopseja.Tiptap ja tömähdys!

Trion palvelija said...

Tuula, toi kuvissa oleva lumimäärä ei ole vielä mitään. Nyt meillä on PALJON lunta ja lisää tulee koko ajan.

Lämpimiä jouluajatuksia teille kaikille ja ehdokas Sallille avustajineen rattoisia blogihetkiä :D.

Fontero said...

Guru, mikä joulurauha. ei meil oo rauhallista päivää näkyny ton Vallun tulon jälkeen :). Nyt ku se on päässyt tonne isoon petiin, ni mun komistusunet on koetuksella, ku riiviö haluis vaan leikkii :(.

Meil on nyt ihan hirveesti lunta. Vallun privaattivessa (lue: takapiha) on niin tukossa, et herra päätti aamulla päästää pökäleet just harjatulle terassille. Äiskä viel nauro ja puhu jotain hienopepusta. Arvaa mitä se ois sanonu, jos mä tai Antero oltas tolleen tehty.

Tultiin muuten just lekurista. Vallu painoi 5 kg ja mä 11 kg, joten taitaa olla kevyttä linjaa mulle tiedossa, mut toivottavasti vasta Joulun jälkeen.

Onnee muuten sulle pressakisassa. Mä ainaski oon sun pää-äänenkannattaja, hih...

Jade eli Rectus Bistro Queen said...

Tonttumaiset terveiset ja hyvän joulun toivotukset täältä Hyvinkäältä!

Meillä on täällä nyt niin paljon lunta, että me maastonakit pääsemme etenemään lumessa ainoastaan pomppimalla ylös-alas. Se on kuulemma Mamin mielestä hupaisan näköistä, koska meidän patalappukorvat pomppivat samalla suoraan ylös ja taas alas.

Olemme Millan kanssa jo aivan pitkästyneitä odottamaan aattoiltaa. Viime jouluna saimme omat lahjapaketit, ja toivottavasti niin käy nytkin. Olemme ainakin omasta mielestämme olleet tänä vuonna ihan ylimaallisen kilttejä!

Meidän Mami muuten touhuaa taas jotain kummallista: se höpisee jostain Etelä-Ruotsissa asuvasta mustasta tyttöpennusta, joka täyttää ylihuomenna 4 viikkoa. Jotenkin haiskahtaa siltä, että meille taitaa olla tulossa kolmas mäykky!

Mutta lahjakasta joulua teille kolmelle, näkyillään taas ensi vuonna näyttelykehien laitamilla!

terveisin Jade the Maastonakki
www.jademilla.net

Fonzie, Andy ja Vallu Valdemar said...

Oikeen isosti mukavaa Joulua sinne Hyvinkäälle. Meilläki on kauheesti lunta, mut onneks Valdemar on hyvä aura, hih...

Vai meinaat, et teen ruokakuppien lukumäärä lisääntyy, WAU. Onnee vaan etukäteen pikkusiskosta. Mä voin ihan kokemuksesta sanoo, et on ne pienet kivoi, ainaski sillon, kun ne nukkuu, vai mitä Vallu (Vallu: höh, pöh ja pöhhöh).

Me oltiin vähä hätäsii, ku meille tulee illalla vieraita, ni avattiin jo kaikki lahjat. Ja täytyy sanoo, et ei ollu lamasta tietookaan, ku niin kauhee määrä niitä paketeita meille oli :D. Mut ollaanhan me oltu kilttei, ollaanhan äiskä? (äiskä: no joo, joskus).

Nyt alkaa muuten nälänhätä uhkaa, et parempi siirtyy keittiöön kerjuulle.

Tapaillaan taas.

Terv. Mopsitrio