Sunday, October 04, 2009

Sunnuntain turinat :D

Tervehdys vaan kaikille kanssaeläjille!

En oo sit vähään aikaan päässy tänne turisee, kun viime viikonloppunakin toi Valdemar Honkanen vei mun turinakiintiön täyteen. No, ette te Vallusta pääse nytkään eroon, kun sen verran innokas poika se on esiintymään, hih... Voisin muuten paljastaa, ettei se ihan niin kiltti oo, mitä päältä luulis. Onhan se jo viime viikolla ehtiny uimaan vesikupissa, karkailee pentukopasta mm. pupun luo, ajanut sisaruksensa pois ruokakupilta ja koittanut varastaa Siirin luun, turisemattakaan lakanan repimisestä :D. On siinä mulla työsarkaa kouluttaa Vallu niinku mun tavoille (äiskä: et sitten ainakaan "kouluta" vihaamaan mopoja ja isoja koiria).

No kattokaa ny sitten, miten pieni ja söpö se on. Mut älkää antako ulkonäön pettää ;).



Koko sisarusparvi yhes kasas :D




Alma-sisko, älä mulle huuda. Kuulen mä vähemmälläkin (huh, jopas on suulas sisko :D)




Höh, missäs ne hitaammat oikeen luuraa... Mä meen ja lujaa.

Minäkö muka söpö?

No palataas ny takasi maanpinnalle, noista Vallu turinoista. Mun rakkaat lapseni siellä kaukana Seinäjoella, täytti eilen kaks viikkoo, et onnee vaan kultamussukoille. Iskä on tosi iloinen miten reippaita ja isoja te jo ootte. Yks juttu mua vaan mietityttää, ku te ootte kuulemma yhtä äänekkäitä, kuin toi veli Antero. Eihän Anterolla pitäs olla mitään tekemistä teiän kaa, joten kovasti oon kummissani ;). No voihan se olla niinkin, et joskus noi ympäristötekijät saattaa vaikuttaa perimään :D.

Koko letka kasassa <3



Masut täynnä on kiva nukkuu :D


Tässä reilu viikko takana



Meillä ei syödä kanaa, vaan Sissin tissii ;D

Ai niin, kai mun pitäs mun ja Anteronkin kuulumiset turista, eikä vaan vauvoista höpistä. Me ollaan ton veli Anteron kanssa omistettu tää meen mopsin elämä noitten eläinlääkärien tukien maksamiseen. Tässähän ei oo sit kyse mistään lahjuksista, niinku semmoses politiikassa on, vaan rehellisistä palkkioista hyvin tehdystä työstä. Kattokaas ku sattu silleen, et viikko sitten ekaks mä metsästin tassuuni sellasen tikun pätkän ja päivää mun jälkeen veli Antero teki samikset (aina sen pitää mua matkii. Oonkohan mä sen idoli?) ja siinähän me sitten onnuttiin. Ja eikä siinä vielä kaikki, ontu toi äiskäkin, kun sen tassussa vai pitäskö sitä jalaks kutsuu, oli joku liikavarvas alkanu vihottelee, ni taidettiin olla varsinainen näky, kun yritettiin tuolla ihmisten ilmoilla tassutella.

Perjantaina mentiin sit lekurille poistattaa multa se tikku jalasta. Antero pääsi sen tikun suhteen helpommalla, kun se oli poistunu ihan itellään, mut sit sen takatassusta oli katkennu pikku verisuoni, et kai sitäki sattu, niinku muakin, ku se veripaise puhkastiin. Oltiin ihan rampoi sen käynnin jälkeen, et ei kyllä hevillä eikä tangollakaan siihen paikkaan toista kertaa mennä ;) (äiskä: Fontero, en olisi sinuna ihan niin varma).



Ja mähän oon takuuvarma. Mut hei, nyt alkaa vatsa kurnii, et jotain hyvää ois saatava. Lähes mamma kokkaa, ettei tuu nokkapokkaa vai miten se meni? Koittakaas pärjäillä ja viettää oikeen rattoisaa sunnuntaita, bye, bye...

4 comments:

Vallu said...

Ei toi kuvattava olo tänään oikeen luistanu, mut Annen kanssa olin kuvaajana, se oli kivaa :)

Vallun äiskä said...

Älä Vallu välitä, jos ei luistanut. Äiskäkin on noitten kuvien kanssa säheltäny tänään oikeen urakalla, HUH... Ethän oo pahoillas ;). Mut hienoo, et pääsit kuvaajaks. Siitähän se ura urkenee ja pian elätät koko Espoon perheen niillä kuvauspalkkioilla :D

Guru, jengin stara said...

Mä en millään jaksais noita vaaveja, niistä on kuultu joka päivä, ja sanoisinko, että toistaiseksi evvk, koska en ole päässyt livenä niitä näkemään. Voipi olla, että kun/jos näen, olen täysin myyty eno ja puhetta pennuista piisaa, niin että Mirkkukin hermostuu.

Teidän tassuvammat on ikäviä, otan osaa. Meillä on käynyt ihmeellinen onni, ei olla astuttu tikkuihin. Mirkku melkein astui kaljapullon sirpaleisiin toissa-aamuna, mut just ehdittiin äipän kanssa varoittaa ja estää vahinkoa tapahtumasta. Mä sanoinkin Mirkulle, et tarttee lykätä tassunsa ja nokkansa joka mättääseen, tällainen rauhallisuuden perikuva, kuten minä, ei tunne tarvetta yltiöpäiseen uteliaisuuteen.

Mustat vauvat on suloisia, niissä on aika paljon Fonzien näköä, ja niiden nahkamasut kieltämättä ovat liikuttavia.

Toipumisia vammoista ja rauhallista oloa!

Fontero said...

Kiitos Guru!

Hyvin tässä toivutaan ja ontuminenkin on taakse jäänyttä elämää. Muuten meillä tapahtuu kaikkee outoo. Ei olla päästy iltalenkille Anteron kaa yhessä, vaan äiskä on vienyt meet yksitellen. Höpötti jotain sellasta, et joukossa tyhmyys tiivistyy, PÖH... Ymmärräks sä Guru, mitä se mahto tarkottaa. Mä luulen, et jotain tekemistä tällä on sen Vallun kaa, mut mitä, who knows...

No olkoon miten on, mä oon ainaski tänään levänny kunnolla ja hävenny äiskän kuvasekoiluita. Aattele Guru, se laitto tänne blogiinki Alman kuvan väittäen sitä Valluks, hih... ihan sekopää äiskä. Onneks Jenna laitto sen ruotuun, huh... Mut haukotus sentään. Nyt ehtis ottaa pikku tirsat ennen illallista, et silleen :D