Meen naapurissa oli juhlat lauantaina, ku Jesse poika pääsi ripille. Siel oli vieraana sellanen ajokoira ku Täplä ja niist tuli Anteron kaa hyvät kamut. Mua se otti vähän päähän, ku Antero on MUN kamu ja sit ku Täplä oli paikalla, ni Ansku ei huomannu mua ollenkaan. No, mut no hätä, jos ei huomannu. Ainakin se kuuli mut, ku mä niitä rippijuhlien kunniaks ripitin.
Sunnuntaina oltiinki sit töissä, mikä kyl on epistä, ku pitäs viettää lomaa. Lähdettiin Karjaalle näyttelyyn ja päästiin kuulkaas sellaseen hienoon telttaan Mirkku neidin kaa. Mirkku on sellanen tosi söpö Mopsineiti ja sen huomas tuomarikin, kun Mirkku, nuoresta iästään huolimatta, oli ParasNarttu kolmonen. Mä ja Jenna tehtiin kans erinomainen suoritus niinku Äiskä ja Anterokin. Vähän mua kyl jäi kismittää, ku Antero sijottu meen luokan neloseks ja mulle ei sijotusta herunu. No, olin mä kuiteski ainoo erin saanu MUSTA uros, et ihan tyytyväisii ollaan (kiitos Jenna, makkaraki oli tosi hyvää). Iskä parka joutu muuten koville siel näyttelyssä. Meen äiskällä on kova mopsivauvahauvakuume ja ny, ku toi Mirkun äiti alkaa olla pieniin päin, niin perheelisäys ois kuulemma meilläkin ajankohtainen. Iskä vaan ei oo asiasta samaa mieltä, vaiks sitä kuin siel koitettiin taivutella, hih...
Mut jottei kallisarvoinen loma-aika kuluis pelkkään turisemiseen, ni sen pitemmittä turinoitta, täs ois nää meen arvostelut, olkaas hyvät. (Antero: Tyyne rakas, katos mun arvostelun vika lause. Sellasta ei tosta mustasta makkarasta mainita ollenkaan, hih... *pusuja rakas, pusuja*).
Tuomari: Zeljko Gajic, Slovenia
Antero: 2 years old. Beautiful head & expression. Correct eye shape & earset. Well devoloped chest. Nice topline. Correct tailset. Good front & rear angulation. Moves well. Very nice male.
Eikä noi arvostelut oo tietty mitään ilman kuvia. Täs ois ekaks naisellista kauneutta á la Mirkku.
Ja sit miehistä komeutta ;)
6 comments:
Olipa hyvä, että menitte Karjalle, mulle kerrottiin terkkuja ja sitä, millasta teillä oli ollut.
Mirkku kimittää tossa vieressä, että hänestä olisi pitänyt laittaa söötimpi kuva, sellanen, missä hän istui häkkiyksiössään viehkeän näköisenä. Tässä kuvassa hän läähättää, eikä ole yhtään edukseen.Muka. Mirkku luulee olevansa söpömpi, kuin onkaan.
Mainiot arvostelut, tuomari tuntui osanneen asiansa. Mun ei tarvitse surra sitä, etten käy näyttelyissä, kun äippä arvostelee mut joka päivä hienoksi, komeaksi, ketteräksi, hyvin liikkuvaksi ja sit sillai, et mä oisin lutumutu ja äipän kultapoju ja jotain lässyä. Toivottavasti teillä ei sada, meillä sataa ja se tarkoittaa, että kotona ollaan ja köllötellään eikä mennä ajelemaan minnekään kivaan paikkaan.
Tänä aamuna syntyi meidän naapurin Elmeri-mäykyn perheelle poikavauva, oliskin kiva tietää Elmerin tunnelmat. Täytyy kysyä, jos ollaan yhtä aikaa lenkillä.
Meidän fröken parasnarttukolmonen lähettelee terveisiä!
Moikka Guru ja kiva ku tuli terkut perille ;). Sano Mirkulle, et nätti se on, läähätti tai ei ja usko pois, mul on silmää naiskauneudelle. Täytyy kyllä turista, et hulppeet olot Mirkulla siin yksiös oli. Meit oli kaks raavasta (tai ainakin yks raavas) miestä yhdessä sellases soluasunnossa, et oksat pois.
Se on kiva, et sä saat noi arvostelut ihan silleen kotipiirissä. Ei tartte matkustella hikisessä autossa pitkin ja poikin Suomen maata. Mäkin taidan pyrkii tohon samaan. Ja jos mä oon äiskälle oikeen kiva, ni mähän oon pian koko maailman valio, ku luulis sen antavan mulle sellaset sijotukset, ettei paremmista välii, hih...
Frökenille kans terveisii. Antero oli siit parasnarttukolmosesta aikas kiinnostunut, et silleen ;)
Ai niin, meil sataa kans. Onneks äsken oli pikku tauko, ni käytettiin toi äiskä päiväpissillä ;)
Voi Antero hanimussukka! Ainahan mää oon tienny, että soot veri nais meil, ei sitä tarvii erikseen minkää näyttelytuomarin mulle kertoo. *pusupusupusu* Saas nähä mitä minusta tuomarit sannoo, kun me lähetään elokuun alussa tämän kesän EKOIHIN näyttelyihin.. Mamman töitten takia tämä kesä on menny ihan kotona köllistelessä ja siitäkö mamma suivaantu niin, että ilimottaa pompsautti kerralla elokuun viikonlopun kahteen näyttelyyn.. öh, nyt pittää ihan laskia... yy, kaa, koo... vissiin kuus mopoa ja yhen postonkakun. Sittepä sille tuliki henkilökohtanen pankrotti ja se syö kuulema kynsiä seuraavaan tilipäivään asti... Meillä on onneksi vielä sitä Ruottin ruokaa jälellä, niin ei tarvi meiän kajota niihin äipän kynsiin..
Kaipaavia lomahalipususuukkosia Erinomaselle Anterolleni ja mukavat lomat koko teitin poppoolle! Ja pitäkää vaan ne Päivi-anopin sajesäät siellä Epsoossa... Täällä olis ihan suotavaa paistaa ens viikosta lähtiin kunnolla, kun meiän mammalla on sillon vappaata vaikka muille jakkaa!
Voi mun oma Rakas Dyyne Tyyne. Täällä sun oma Candy Andy haikailee, et millon pääsis sua silittelee, hih...
Vai jouduks säki töihin, hmm.. Sano sitten tuomari sedälle tai tädille, et ellei roppia tuu ni mä tulen ja tuhahdan. Luulis sillä pelillä pärjäävän, vaiks pärjäät sä muuteski, mun oma ihanainen.
Hih, vai syö anoppi kynsii ;). Sehän vois sit samalla syödä teiänkin kynnet, niin ei niitä tarttis turhaan leikkailla. Ja muista, et jos ruottin eväät loppuu, ni apu on lähellä, ai niin, ei niin kauheen lähellä, mut multa kyl aina liikenee sullekin, oma armaani, huikopalaa.
Säästä pulisten, ni ny näyttäs tää viikko, maanantaita lukuunottamatta, olevan ihan mukiinmenevää, mut se johtuu varmaan siitä, et äiskällä on niin paljon kaikkii tekemättömiä töitä. Toivottavasti sitä aurinkoo piisaa sinnekin, ku eihän sitä kesällä saa palella ees Oulun suunnalla :)
Isot aurinkoiset halipusuterveiset sulle, Rakas Dyyne, sun omalta Candyltäs ;)
Heippa taas ERInomaiset ruttunaamat!
Onnittelut hienoista arvosteluista Karjaalla, teillä on nyt oikein ERI-putki päällä!
Samaa ei voi valitettavasti sanoa näistä meidän perheen touhuista: minä olin viime sunnuntaina Laukaan näyttelyssä hakemassa AVO EH2:n ja äsken Mami saapui Millan kanssa Lammin ryhmiksestä taas tuo iänikuinen punainen nauha (JUN EH1) kainalossa. Tekisi mieleni lainata teidän blogissa aiemmin ollutta otsikkoa: "Me EeHooksi syntyneet oomme..."
Mutta ei nuo punaiset nauhat vielä mitään: minun Ruotsin reissuni liikkuviin jäljestyskokeisiin meni lisäksi ihan penkin alle. Säikähdin heti ekassa kokeessa jo alkumetreillä jotain metsässä ollutta asiaa niin perusteellisesti, että loikkasin häntä edellä ainakin metrin taaksepäin kohti lähtöruutua enkä enää millään houkutteluilla suostunut lähtemään uudelleen jäljelle. Tuomari ja Mami tutkivat maastoa saadakseen selville, mitä minä oikein olin pelästynyt. Selvyyttä asiaan ei tullut: mahdollisuuksia olivat esim. käärme tai jonkun uuden oudon eläimen haju. Jäljen päällä oli myös kämmenen kokoinen styroxin pala, joka oli ehkä liikahtanut tuulessa juuri sopivasti tms. Mutta jotain siellä oli.
No, toka päivänä tuomari oli tehnyt meille uuden jäljen eri paikkaan ja lähdin taas terhakkaasti haistelemaan sitä. Juuri kun olin edennyt pari metriä ihan oikeaan suuntaan, taivaalle kertyneistä pikimustista pilvistä lähti karmea ukkosen pamahdus juuri sieltä päin minne minun olisi pitänyt mennä. Säikähdin jälleen ja palasin takaisin. Taaskaan minua ei saatu millään ilveellä lähtemään uudelleen liikkeelle ja sitäpaitsi alkoi sataa kaatamalla. No, lähdettiin sitten pois metsästä ja sovittiin, ettei enää yritetä kolmantena päivänä.
Mami oli ensin aika happamana noista minun tempuistani, koska en ollut aikaisemmin tehnyt jäljellä mitään vastaavaa. Sitten hän kuitenkin leppyi ja alkoi suunnitella kasvattajan kanssa, miten minut pitäisi nyt taas uudelleen saada kiinnostumaan jäljestä. Minähän nimittäin kyllä osaan jäljestää jos haluan, mutta nyt oli kaikki liian stressaavaa. Koko reissu oli minulle aika rasittava, koska pitkien ajomatkojen lisäksi camping-alueella oli hirveä ryysis ja kova meteli koko ajan enkä pystynyt sielläkään oikein rauhoittumaan.
No, ei me noita menneitä nyt enää surra täällä kotona vaan suunnitellaan jo taas uusia seikkailuita! Mamin lomaa on jäljellä vielä 3 viikkoa ja pääsemme Millan kanssa luultavasti mukaville metsäretkille ja saamme muuten vain loikoilla pihalla.
Mukavaa kesän jatkoa teille ja törmäillään
toivottaa Jade the Jälkikoira
www.jademilla.net
No voihan nenävekki sentään, kun teil on ollu näytelmissä ihan sokeet tuomarit. Kyl niitten ois pitäny nähdä, miten ERInomaisii te ootte. Ja sit tosta jäljestä. Ei sais pelotella, kun ollaan tekemässä tärkeetä työtehtävää, et kyl se vaan oli sekin tuomarin vika, ku laitto sen jäljen sellaseen pelottavaan metsään.
Me ollaan hikoiltu kovasti ja jatketaan viel lomailuu pari viikkoo. Meil on sattunu vaiks mitä, mut siit me turistapulistaan seuraavassa blogissa, kunhan toi laiska sihteerikkö äiskä saa sen aikaseks (kuvittelee varmaan, et lomalla ei tarvi hoitaa sihteerikön velvollisuuksia).
Nauttikaa lomasta ja törmäillään taas tulevissa koitoksissa ;)
Terveisin ruttunaamat Fonteo ja Antero
Post a Comment