On lomaa vielä jäljellä....

... ja tulee kauniita päiviä (Päivi äiskä, sua ei sit lasketa noitten kauniitten Päivien joukkoon, ettäs tiiät).

Juu, pari viikkoo täs viel lomaillaan ja tää mennyt viikko on olluki aika tuhinaa ja tohinaa. Maanantai oli sellanen sadekausipäivä, mut sit alkoki ihan mukiinmenevät helteet. Torstaina meillä oli vieraita, kun Durasell-Pupu Kerttu, kävi Minnan kanssa kylässä. Kyl oli sellanen vipeltäjä se Kerttu. Ikää vaan 13 viikkoo ja meni ku aropupu siinä helteessä melkeen kolme tuntii. Alko siinä jo tällästä herrasmiestä heikottaa, hih... Ja Kerttu oli varsinainen nainen. Mä vahdein herkeemättä mun limapalloo, ku se tuntu olevan Kertunkin suosiossa, ni mitä teki Kerttu. Tuli siihen viereen makoilee, et en mä mitään, kuhan ny loikoon tässä ja heti ku mun ote vähän lipsu, ni oli sutena pallon kimpussa ja juoksi sit onnellisena karkuun, höh... Ja menin tohon samaan halpaan viel kolme kertaa.

Mut hauskaa meil oli, et kiitos vaan Kerttu ja Minna ja tosi iso kiitos lahjuksista. Meil on ny hieno iso kukka etupihalla ja mahassa possunkorvii ja tassutkin pysyy ihan puhtaana teiän ansiosta ;).

No, Kertun ja Minnan piti sit lähtee kotiin ja me saatettiin ne bussipysäkille. Siinä vaiheessa, kun Kerttu nousi siihen bussiin, ni mä olin sitä mieltä, et mukaan vaan. Vähän oli bussikuskilla hauskaa meen kanssa, ku varsinkin mä, koitin väen väkisin ängetä kyytiin mukaan. Sit ku lähettiin sielt pysäkiltä kotiin, ni äiskä muuten joutu soittaa nainnainvanin apuun (siis iskän) tuomaan vettä, ku se alko pelkää, et saadaan lämpöhalvaus siinä kuumuudes ja iskähän tuli, ihan hyvä niin. Kotona sit nukuttiki makeesti ja vedettiin ainaski kolmen tunnin päikkärit.

Ja täs ois sit kuvii meistä ja ikiliikkujasta. Kiitti kuvista Minna ja iskä...

Illalla meil kävi viel Kake-mopsi Mirkan kaa kylässä ja Antero sekos täysin. Se rakastu Kakeen hullun lailla ja näytti sen myös. Onneks tästä ei oo kuvii, ku ne ois sellasta K18 materiaalii kuiteski ;). Antero muuten istu pillittämässä oven takana tovin aikaa, ku Kake lähti, et ny Tyyne, kyl sun on aika laittaa kaikki naiselliset keinot peliin, et saadaan ton Anteron suuntautumiset taas oikeille raiteille (Antero: Tyyne, älä usko kaikkee mitä toi isoveli höpäjää. Tästä hyvästä se saa kyl köniin, niih... Muista, mä rakastan vain ja ainoastaan sua, sua, sua...).

Perjantaina meille saapuki sit Matula huoltojoukkoineen ja Antero sai tuntee, miltä Kakesta mahto tuntuu s-objektina oleminen. Matula ku on pikkasen ihastunut Anteroon, hih..., niin eihän siitä haistelusta ja nuoleskelusta meinannu tulla loppuu millään.

Ai niin, Matula onkin nyt sit pitkäkarvanen ja -kuononen Mopsi ja kaikenlisäks mun "serkkupoika" tai niin ainakin huhuttiin tuolla Uudenmaan Mopsiystävät ry:n kesäpäivillä, missä lauantaina käytiin. Siel sitä oli menoo ja meininkii, ku oli puffettii, arvontaa, kerhokauppaa ja mätsärii, sekä letkulla kasteluu, minkä kohteeks mekin valitettavasti jouduttiin. Äiskä kuulemma häpes meit siel ihan hirveesti, ku ei osattu mukamas käyttäytyy, vaan näytettiin tunteemme ihan tolleen julkisesti tyttömopseja kohtaan (tai mähän en siel nähny muuta ku Iitan ja Sylvin). Antero yritti puhdistaa homppelipojan mainettaan rakastumalla Leenaan, mikä kyl ei ollu kovin soveliasta, ku Leena oli viel niin nuori ja kokematon ja aika läheistä sukuuki, hih... (Antero: no eihän se ollu muuta ku sukulaisrakkautta, PÖH).

Matula sen sijaan oli joukossa mukana niinku ois aina ollu muutaman kymmenen mopsin kanssa säheltämässä ja äiskä olikin oikeen ylpee, et ees yks meen porukasta osas käyttäytyy, hih... Paikalla oli myös meen velipoikii, äiti ja mun isä sekä pressankanslian henkilökunta, et hauskaa oli. Tosin, nöyrimmät anteekspyynnöt, ku ei kauheesti ehditty seurustella juuri noitten edellä mainittujen hommien johdosta, mut tällästä tää miesten elämä on, et naiset vie ja me vikistään.

Ai niin viemisestä puheen ollen. Siin leikkimielises mätsäris iskä joutu esittää Anteron ja mä menin äiskän kaa. Hienosti se iskä selvis, vaikka äiskä mäkätti siel kehän laidalla, ettei se pari kuulemma keskittyny ollenkaan. No, jos on parempaa tekemistä, ni mitäs sitä suotta. Äiskä sit marmatti mulleki, et mä en keskittyny muuta ku aidan toisella puolen olevaan Sylviin, et äiskällä on näyttäny olevan kovakin keskittymisongelma siel, ku ehti keskittyy tollasiin epäolennaisiin seikkoihin, hih... Ja olinhan mä neljäs punikki kuiteski, et silleen...

No joo, loppu hyvin, kaikki hyvin, ei kyl ainaka tän tapahtuman osalta pitäny paikkaansa, ku ton meen liiallisen aktiivisuuden johdosta, jouduttiin loppuaika olee hihnan jatkona, et silleen. Anteron osalta hihnassa oloon vaikutti vissiin kans se, et äiskä oli kuullu, et Antero dognapattas, ni eihän se sitä uskaltanu päästää silmistään. Tosin, ois Antero tainnu olla ihan tyytyväinen siit nappauksesta, ku ois päässy Siirin, Gracen ja Carlan hellään huomaan ;). Mut kaikille siis tiedoks, et Mopsipäivillä on lupa harrastaa mopsirääkkäystä hihnan ja vesisuihkun muodossa ihan presidenttitasoo myöten Murr....

Nyt alkaa muuten tassujen välit hikoo niin pahasti, et ei muuta ku nautinnollista loman jatkoo kaikille, joilla sitä viel on. Me mennään ny paistattaa päivää, et se on sit niinku heikun keikun tai ainaski jotakin sinne päin...