Toivotaan, Toivotaan, Toivotaan....

Näin ne vaan mun toiveet toteutuu. Eilen aamulla mä toivoin, et aurinko paistas ja linnut laulas, ni sillai siin sit kans kävi. Tuliki sit niin lämmintä ja aurinkoista, et ois jo sitä vettäki kaivannu, siis juomiseen vaan, tietty. Pisti lenkillä iha niinku läähättää, mut mikä sitä läähättäessä, ku on näin iso ja komee kieli, plääh.

Niin ja noist toiveist viel. Jo sillon kauan kauan sitten, mä toivoin sitä pikkuveikkaa, ni ny on sit seki toive toteutunu. No, siin toi toimitusaika oli vähä pitempi, mut hyvää kyl kantsii oottaa.

Pitäskö mun oikeen ryhtyy sellaseks Toivojaks. Seuraavaks mä voisinki toivoo, et alkas kesä, ku sit iskäl ja äiskäl olis loma ja sillo pikkuveikkaki muuttas kotiin. Joo, mä pistän simmut kii ja tassut ristiin ja toivon oikeen kovasti, et aika menis tosi nopeeta (äiskä: toivo nyt saman tien äiskälle ja iskälle lottovoitto, niin voitas olla teen seurana 24 tuntii vuorokaudessa). Huh, Huh, en mä ny tollast voi toivoo. Kai meenki ny joskus pitää saada olla välillä niinku omassa rauhassa.

No ei mun toiveet kyl aina toteudu. Äiskä meni eilen eläinkauppaan ja mä tietty toivoin, et se ois tuonu mulle oikeen ison makosan luun, mut vielä mitä. Sielt se tuli kotiin jonku ihme Harrikkahuivin kans. Mä siin sit ihmettelin, et mitä mä sillä huivilla oikeen teen. Ei näytä noi mun ja äiskän mieltymykset ihan aina oikeen osua niinku kohalleen. Sit se oli viel kuullu Sohvin ja Sylvin Annelta, jostain Cool-tuotteista ja niitä se nyt on sit täyttä häkää tilaamassa. Mä kyl sanoin, et tilaa itelles vaan, sähän tässä niitä jäitä hattuus tarvittet enkä mä. Mut antaa ton äiskän höyrytä, minkäs se luonnolleen voi. Pitää vaan sit heti muistaa varottaa pikkuveikkaa, et mikä sitä odottaa. Kai toi äiskä silleki jotain Cool-alustaa jo suunnittelee.

Mut ei täs mittään, naatiskellaan, ku aurinko taas paistaa ja vietetään oikeen Mopsimaista viikonloppuu. Mä kyl joudun sunnuntaina töihin, ku iskä ja äiskä vie mut Lahteen näyttelee, mut onha se kiva, ku näkee kamuja, vaiks ei näytteleminen niin kiinnostaiska. Mut toivotaan ny äiskän mieliks, et se tuomari ees vähä must tykkäis. Mut turistaan taas ku turisuttaa, et hellurei vaan höpönassut...

********************************************

Äiskä kertoo: Tulipa sitten eilen illalla todistettua, että makupalojen kerjäämisessä kaikki keinot on sallittuja. Iskälle piti laittaa korvatippoja, kun on joku tulehdus päässyt iskemään. Sitten kun operaatio oli ohi, niin mitä teki poju. Juoksi tuhatta ja sataa keittiöön makupalapaikalle odottamaan, et antakaas tulla nameja, kun kerran tippojakin laitettiin, siis iskälle. Onhan se kiva, et Fonzie on hengessä mukana. Poju kun on tottunut makupalan saamaan tollasten lääkitysten jälkeen, ni aatteli varmaan, et väliäkö sillä kenen korvista tai tipoista on kyse, mut makupalan se kyllä vaatii.