Jee, onnellisest jälleen kotona Pena Pantterin helläs huomas. Jaa, et mis mä ny niinku oon ollu? No mätsärissä tieteski. Äiskä, asiaa ihan loppuun asti aattelematta, raahas mut jonnekin tonne Pohjois-Espoon perukoille Mätsäriin. Iskä ku oli töissä, ni Sukulaku ja Jenna ne mut sinne vei. Paikka oli joku ratsastuskoulu ja se mätsi pidettiin maneesilla (äiskä: ja takuulla vika mätsi meillä siinä paikassa).
Äiskän mielest siel oli karseeta, ku piha oli kokonaan kuran peitossa ja se mikä lie maneesi sit jotain sellast puruu, et mäki olin kyl kaikkee muuta ku vahvasti pigmentoitunut Mopsi (äiskä: no ei ollu tällasellla kaupunkilaistollolla etukäteen käsitystä, mikä toi maneesi oikeen on). Must siel kyl oli aikas hauskaa. Mä näin eka kertaa mun elämäs sellasii hevosii iha lähietäisyydeltä. Yhelle mä vähä murisinki, ku se hevonen luuli olevans vähä niinku iso ja kehtas sit viel tulla liian lähel mun reviirii. Ihme jutska, et ei se mun murinoist pahemmi piitannu (äiskä: näytti enenmänki hymyilevän sulle). Ja se hevosenkakka, a vot, kyl oli nannaa. Toi äiskä ku ei ollu iha skarppina koko aikaa, ni kävinhä mä maistiaiset siit läjästä verottamassa (äiskä: ja tietty heti sen jälkeen äiskää pussaamassa).
Ite se mätsi meni äiskän mielest iha penkin alle, vaiks ei siel kyl mitään penkkejä ollu. Mulla ku riitti niin paljo muuta tekemist siel kehäs, ni enhä mä ehtiny kävelee. Oli tietty valtavasti niit uusii hevosen hajui ja sit ku kerran maneesil oltiin, ni laukkatyylinhä mä tietyst otin heti käyttöön. Ja vaiks mä yleensä osaan seisoo suht koht mallikkaasti, ni ny ei siitäkä tullu mitään, ku oli aikas epätasanen alusta. No sininenhä siit parikilpailust sitte tuli.
Täs vaihees äiskä kävi tsekkaa, paljoks koirii oli viel jäljellä ja alkoi sit katella aikataului, ku jouduttiin bussikyytiin turvautuu takas tulles. Siis tajuutteks, selvittelee aikataului vast sitte, ku oltiin jo siel, BIMBO. No eihän silt suunnalt, varsinka sunnuntaisin, kulje bussei ku sillon tällön ja meen ku viel piti käyttää kahta bussukkaa, ni äiskä päätti, et ny poju mennään. Sano et ryhmis saa jäädä väliin, ku mun tyylil ei kuiteska minkäälaisist sijotuksist pääsis nauttii ja päiväki venys sit iha megapitkäks. Mä kyl koitin äiskäl turista, et joka leikkiin ryhtyy se leikin kestäköön, mut ei se vaan uskonu. No, jos totta turistaan, ni kyl mäki jo kaipasin ruokakuppini äärelle, ku vei tää meen reissu jo näinki aikas paljon aikaa. Sellaset kaks ja puol tuntii odotuksineen ja matkoineen se meen pelkkä takasitulo kesti, vaikkas matkaa ei ollu ku alle kakskyt kilsaa. Mut pääsinpä ainaski ajelee busseil, vaiks en täl kertaa ite puikois ollukka.
Mut ny ku mä sain masuni täyteen ja kyl toi reissuki otti sen verta voimil, et pakko sitä on vetää unta kaaliin ennenku iskä tulee kotiin. Jaksetaan sit taas miehissä meuhkata kaikkee kivaa. Tol äiskäl ku on kuulemma muuta "kivaa" puuhaa, ni eiku kuorsaamisiin KROOH, KROOH, KROOH....
*********************************************************
Äiskä jupisee: Joo loppuilta meneeki sitten kivasti pyykinpesussa eli kaikki päällä olleet vaatteet, takki mukaan lukien, joutuu pestäviksi. Ja Fonzie joudutaan putsaa päästä varpaisiin, kun on niin saastanen, YÄK. En ees uskalla arvailla, mitä tuolta nenävekistä vielä löytyykään. No, meneehän se sunnuntai näinkin, HUH, HUH...
8 comments:
Voi Fonzie kun pääsisit joskus tänne pohjanmaalle..täällä meinaa on aika paljon sellaisia maatiloja..siellä asustaa sellaisia sarvipäitä, joita kutsutaan lehmiksi..ne vasta on jotain..ja niiden läjät vasta haiseekin..ja maistuu...meidän mummolan naapuris oli ennen tuollainen mielenkiintoinen paikka, mut sitten mumma muutti sieltä pois ja ei olla enää päästy haistelemaan niitä tuoksuja..(äidin onneksi..) T: Ninja & Xena
Voi teit onnellisii, ku ootte päässee tollasen autuuden kokee. Mäki haluun oman maatilan läjineen, hajuineen kaikkineen. Äiskä, miten ois??? (äiskä: EI ikinä!!!)
Ai niin, mä oonki nähny biisonin iha livenä, ootteks te? Tuol Jäppiläs oli sellasii viime kesänä, mut niitte kans mä en kyl oikeen uskaltanu tehä läheist tuttavuutta, ku niil oli niin kauhiat sarvet, HUUUIIII...
Voi Fonzie kuule ei ne maneesit pahasta ole, mä käyn joka viikko agiharjotuksissa maneesissa. Sun tarttee puhua tolle sun äipälles et se ilmottaa sut Jennan vetämään näyttelykoulutukseen, että saatte teho-oppia ;)! Eihän se mitään et treenimatkoihin kertyis 120km suunta :P
Jee, matkoja, matkoja ja ku tol äiskäl ei oo tota ajolupaa, ni sithä mä pääsisin oikein kunnol nauttii noist linjurimatkoist. Mitäs Aatu tuumaat, mahtasko se suostuu? Ja siin oot kyl oikees, et koulutust tol äiskäl vaan (mähä oon jo yliyliylioppilas ;)), tais se vika nimittäin enempiki olla siin hihnan toises pääs, siis ei siin pääs mis mun pää on, vai mites tää ny oikeen meni???
Joo kyl se on ehdottomasti niin, että se vika on aina siel narun "korkeemas" päässä, eli ei sielä missä mopsi tepsuttelee.
Sun tarttee Fonzie alkaa painostaa, ja rupeet ihan kamalaks kehäs. Mulla on esimerkiks tapana murista tuomarille jos se kattoo mun hampaat. Se on nii hauskaa kun heikoimmat pelkää et mä syön sen, koska murisen :D!
Murr, Murr... Kuulostiks oikeelt? Mä kokeilen tota murinaa ekaks tohon äiskään, jois se sit niinku tajuis. Mä ku oon niil tuomareil tähä asti vaan turissu, ni kai mä opin ton murinanki. Saas kattoo miten äiskä suunsa panee ku mä seuraaval kerran oikeen räväytän. Tai voisinha mä vaiks karata kesken kehän. Ois sil äiskäl tosi hauskaa juosta mun peräs pitkin jättihallei, Wiuh...
..voi WÄH ! Ei tässä enää löydy superlatiiveja kuvaamaan sitä naurun remakkaa mikä täällä kuuluu kun Fonzie kamun seikkailuja seuraa.**moppe naurua koko perheen voimin** Vihjaappas Fonzie sille äiskälles, että sinusta voisi kirjoittaa ihan vaikka kokonaisen kirjan ! Sinun seikkailuille kyllä lukijoita löytyy kun on niin kivat jutut! WÄH WÄH. t. Abe-Fani
Vai kirjan, heh, heh... Mun täytys vaan löytää jostain sellane kummituskirjottaja, ku tohon äiskään mä en kyl oikeen luota, ku se saattaa vääristel näit mun turinoita. No, mul on sellane lista, et sit ja kun tai jos mä saan velipojan, ni mitä vaatimuksii mä sil niinku asetan. Laitetaas toi kirjallisuus puoli kans sinne vaatimuksiin mukaan (ei se lista viel muute oo ku sellaset sata sivuu pitkä).
Mä oon kans sitä mielt, et meil sattuu ja tapahtuu, välil vähä liikaaki. Mut se on kyl iha ton äiskän vika, ku se on sellane tuuliviiri, et tekee ensin ja aattelee vast sitte ja ny on mustaki tullu vähä niinku samanlaine (onneks vaan vähä). Mut eipähä pääse tää olo ja elo ainaka tylsäks käymään, eikä muute näytä sullakaan Amigo Albert...
Post a Comment