Ystäväsi aina mä olla tahtoisin…

Ystävällisesti Ystävällisen Ystävällistä Ystävänpäivää rakkaat kamuseni. Onneks täs vanhas ongelmajättees, niinku Satu-täti satuili, näyttää henki viel pihisevän sen verran (hyvästelystä huolimatta), et mä voin turista teil tällee iha niinku ystävyyden merkeis. Sitä uutta vempelettä kyl jo ootellaan ku kuuta taivaalta, pitäs vaan jonku setäimmeisen ekaks soitella millon sen vois niinku hakee. Toivottavasti soittelee pian, ettei saa must vaan mitään antiystävää, mrrr... Tietteks muute mikä toi ystävä oikeen on? No, ystävä on tietty se, joka tietää sust kaiken, mut rakastaa sua silti (hih, hih, johan tuli filosoituu).

Tuli muute nukuttuu vähä huonost viime yönä, ku piti uneksii siit, mitä ystävälahjuksii toi iskä ja äiskä mul oikeen tuo, ku oonha mä niitte Best Friend (ja tää ei sit ollu mikään mainos, Nam, Nam…). Äiskä kyl sano et mä olin unissa pitäny hirveet maiskutusta (äiskä: joo, ihan kuin pikku possu), joten kai mä olin sit uneksinu jostain makoisasta luusta tai muusta murkinasta. En mä vaan muista, ku mul on sen verran vauhdikkaat unet, et niis sit sattuu ja tapahtuu vaiks mitä. No ei tullu luuta, mut sellase sydämellisen, lievästi palaneen (oli niinku iha punanen) mäyräkoiran ne mulle toi (äiskä: ja kyse ei oo nyt noista iskän ja äiskän lasisista mäyräkoirista). Taas se äiskä oli sit rikkonu sitä Ei Enää Pehmoja –sopimusta. Ja passaahan se mulle, et äiskä on niin taitava nois sopimuskiistois.

Aluks mä tein sit sil mäyrikselle sellase ystäväkstulosyynin. Ekas mä vähä sitä mulkoilin ja tarkistin mist se oikeen on tehty ja onks siit yleensäkään miksikään frendiks. Revin, raastoin ja nuuskutin ja lopuks mun oli kyl turistava, et vanhassa vara parempi, elikäs ei oo kyl Tigrun voittanutta. Ei ollu tää mäyris oikeen niinku mun makuun, ku oli, toisin kuin mä, vähä sellast apaattista sorttia ja ne oikeet aromitki siit puuttu sit iha kokonaan (äiskä: voisit sä nyt ees ystävänpäivän kunniaksi näyttää vähän tyytyväisempää nassua, please).

Mul oli muute tänään sellane varsinaine ystävänhankintapäivä, ku käytiin äiskän kaa vähä morjestaa noit kulmakunnan kundei (äiskä: montakohan ystävää mahdoit menettää???) Mä oon nykysi vähä sellane machoman, et heh, heh. Typykoirulit ne on tosi namupaloja ja noi pienet tai vaaleet uroksetki menettelee, mut auta armias, ku vastaan tulee iso ja musta uros, ni sillo mä kyl ”riemastun” (ei koske sua nöffikamu Reetu, sä ku et oo iso, vaan suorastaan valtava). Mä ärisen ja murisen ku viimest päivää ja esittelen kans ton purukalustoni koko komeudessaan. Äiskä on kyl yrittäny sanoo, et kato kuule poju peiliin minkä kokonen sä oot ja mieti sit kaks kertaa, kantsiiks sitä kaikkia pomottaa (äiskä: pojulla tuntuu tota egoa olevan vaikka muille jaettavaksi, oiskos vapaaehtoisia jakajia???). Äiskä se ei vaan tajuu, et pitäähän mun sitä omaa reviiriini puolustaa ja suojella samalla tota äiskääki, ku se on niin ”pieni” ja avuton. Ja osaan mä kyl sit kotikontujen ulkopuolella käyttäytyä tosi mallikkaasti ja miehekkäästi, osaanhan äiskä??? (äiskä: joo, se on vaan noi kotipolut, mitkä saa sun testosteronit valloilleen).

Tietteks muute mitä yks pikkupoika oli hienosti tokassu tos ystävyydest? Se sano, et ”Ystävyys on ku lunttilappu, se ku auttaa hädän tullen”. Mun lunttilappuni onki sit niinku toi iskä ja äiskä, ku kyl ne mua tarvittaes aina jeesaa ja tietty mä niitä kans (äiskä: kiitti Fonzie, kyl sä sit oot iskän ja äiskän paras mopsiystävä). No, menipä tää ny hempeeks. Ei muuta, ku nyt sit vaan kaikki kamut frendejä moikkaamaan, et niinku hali, hali ja pusi, pusi…Muute, äiskä laitto viel toho loppuun jotain tollasta aforismin tynkää. Mahtaaks se niinku koittaa vihjailla mulle jotaki??? (äiskä: tuus tänne Ruttunaama, ni pusutellaan).

*******************************************************
”Hymyile ja saat ystäviä, väännä naama ruttuun ja saat ryppyjä”

Hyvää Ystävänpäivää myös huoltojoukoilta kaikille ystäville!