Apuaaa!!!! Nyt se sitten iski, se keski-iän kriisi meinaan. En ollut aiemmin tajunnut, miten vanha mä oikeen oon, mutta kun viime viikonloppuna käytiin katsomassa Matulaa ja Luigii, ni mä tajusin olevani joukon vanhin, jos ikäloppu iskää ja äiskää ei lasketa mukaan. Ja kyllä mä siitä sit kuulinkin, kun yks ja toinen mainitsi mun harmaasta parrasta, Murr… Mun mielestä mun parrassa ei oo mitään vikaa, kun se vaan todistaa, että oon elänyt elämääni kunnon mopsin lailla eli ottanut elämästä kaiken ilon irti. Ja pitäähän se elämänkokemus jossain näkyä tällaisella kahdeksan jälkeläisen isällä. Taitaa noilla nuoremmilla ”pojilla” vaan kateus kaihertaa, kun eivät oo päässeet perhettä perustaa niinku eräät, hih.
Itsenäisyyspäiväkin oli ja meni ja me vietettiin sitä normaaliin itsepäiseen tapaamme. Onneks ei kuiteskaan ollut liian normaalia, kun Mopsitytöt Iita ja Hernii alias Hörhelö, tulivat meitä ilostuttamaan. Ja me tietty ilostuttiin ja samalla ilostutettiin myös Iitan ja Hernii Annea oikein sylin täydeltä *hihittää*.
Täällä meillä päin taitaa muuten olla maailman kirjat sekaisin. Meillä on nimittäin ihan hirveesti lunta. Iskä ja äiskä ei tieteskään oo ehtineet ottaa yhtään lumikuvaa, jotta vois todistaa, miten paljon sitä oikeen on. Mutta uskokaa mua, niin paljon, että jos tonne takapihan hankeen kaivautuis, niin takuulla hukkuis eikä kukaan löytäs ennen kesää. Mutta kyllä mä tosta lumesta tykkään, vaikka äiskä taitaa olla toista mieltä. Paljon kivempaa toi lumi on kuin kuranen loska ja mikä parasta, ”sähköpostitkin” näkyy valkoisessa hangessa paljon paremmin, kuin jossain ruskeessa kuravellissä. Pääsee nenäkin helpommalla kun voi nuuskimisen lisäks käyttää silmiään, hih…
No onneks on tulossa valkea joulua ja sitä joulua tässä jo kovasti odotellaan koko kolmikko. Mua ei paljon stressi paina näissä jouluvalmisteluissa, kun oon tosi hyvä delegoimaan kaikki hommat muille ja ite vaan odottelen lahjavuorta ja herkkukoria. Ja opetin mä noille nuoremmillekin ton rentoutumisen taidon, kuten kuvatus osoittaa. Äiskällä sen sijaan tuntuu pinna välillä olevan aika kireenä, mut sehän on ihan normaalii ja saattaa se johtuu äiskän iästäkin, hih… (äsikä: Fontero, nyt turpa tukkoon tai joudut pian ulkoruokintaan). Äiskä hei, rauhotu. Jouluna se vanhakin jo nuortuu, että mulla on vielä toivoa, mutta sun osalta taitaa olla parasta ennen aika ohitettu jo monta vuotta sitten, että ei se joulukaan ihmeitä pysty tekemään *näyttää kieltään*.
Eiköhän tässä sitten jatketa odottelua ja anneta kaikkien tähtien tuikkia, tuikkia vaan...
Toivoopi Fontero, the Johtotähti
2 comments:
Mooo! Hämmästyin, kun huomasin, että oletkin ollut blogiahkera. Kiva juttu! Meillä myös on lunta ja tänä talvena hienotassu-Mirkkukin liikkuu ketterästi lumessa, viime talvenahan se ei oikein halunnut tulla ovesta ulos talvisaikaan. Mulle on yks lysti, mitä on, kunhan jotain puuta tai tolppaa, että saa jalalla koreasti suihkasta. Meeri on kuin taivaan ilossa, kun kiitää pitkin hankea. Sille yritettiin nahkamahasuojaks vaatetta, mutta siitä se ei tykännyt yhtään. Tuolla se kiitää pitkin pihaa, eikä haittaa pieni pakkanen, ei lumi.
Kai me, Fonzie, ruvetaan olemaan senioricharmantteja, sulla jo orastavaa harmaantumista, mulla muita vaivoja, jotka ei päälle näy. Jotenkin sitä tuntee itsensä hiukan senioriksi, kun noita nuoria tyttöjä pyörii tossa ympärillä, vaikka ne sukua onkin. Sen puoleen mä pidän vanhemmista naisista, niinku meidän äipästä, sen kanssa tykkään olla eniten.
Ollaan Mirkun kanssa opetettu Meerillekin jo asioita, herkkuneliöt ja että pitäis saada jotain "äippä-käy-kaupassa-odottakaa-kiltisti"-namia, joku rutikuiva nakki tms. Kyllä Meeristä kunnon mopsi tulee.Lumessa on se hyvä puoli, että pysyy kaikki, koirat ja lattiat, puhtaampina ja ulkona äipälle helppoa kun lykkää lunta isojen hätien päälle, kyllä ne sinne peittyy. Säästyy kakipussien hinta ja sillä me voidaan saada jotain.
Mä en ole tehnyt mitään joululahjalistaa, saan jotain jos saan. Tytöt tekee, pehmoja ja nameja, vaikkei Meerikään tiedä joulusta mitään. Mä uskon, että Meeri toivois, ettei ikinä imuroitais, kun se pelkää imuria, tärisi eilenkin isulin sylissä, kun Antti imuroi. Sitä sille ei ihan uskalla luvata. Meil olis nyt Meerin ruokinta, joten mennään Mirkun kans avustamaan. Rattoisaa joulun odotusta!
Moro Guru!
Hih, mä sain jonkun ahkeruushepulin, kun tälleen joulun alla pitäs kuulemma olla kiltti. Mä muuten pidän kaikista naisista ikään, rotuun tai väriin katsomasta ja on toi meidänki äiskä ihan mukava, ainakin silloin kun se nukkuu.
Ai teilläkin on kauppanamit. Meilläkin on, mutta niiden määrä on vähentynyt, kun äiskä sai päähänsä, että mä oon vähän punkero. Nyt ei enää joka kauppareissulta namii saada, vaan pelkästään viikonloppuna. Sitä äiskä ei kyllä tiiä, et iskä tuo niitä nameja välillä viikollakin, mutta sitä ei äiskälle kerrota, hih.
Mä muuten oon ottanu uudeksi motoksi sen vanhan mainoslauseen ”syökää, kanaa, syökää kanaa”. Oon katos kovasti tykästynyt broilerin sydämeen ja kivipiiraan ja yritänki muistuttaa äiskää päivittäin, että ruokakupista olisi niitäkin paras löytyä. Äiskä on sen verran laho päästään, että ei se sellasta muista muuta kuin muistuttamalla.
Mutta siitä puhe, mistä puute eli mä lähden norkoo, löytyskö mistään mitään mahan täytettä. Jouluja ootellessa.
Terveisin Fontero the Punkero
Post a Comment