Monday, September 13, 2010

Lepakkomies



No voi taivahan talikynttilät, kun tosta Fonterosta on tullut laiska. Mä oon eilisestä asti patistanut sitä bloggailemaan, mutta mitään ei tapahdu. Mut mitä välii. Minä, Vallu Valdemar Honkanen, oon jo niin ISOOOO poika, et hallitsen mä tän homman itsekin.

Mulla oli oikeen jänskä lauantai, kun olin eka kertaa kulussa ilman tätä mun alamaiskaartia. Mä kävin nimittäin Porvoossa näyttelemässä ja mikä parasta, naisseurassa. Siirin ja Martan lisäksi autoon oli pakattu Jenna, Niina ja Maarit ja kyllä mulla oli hauskaa olla kukkona tunkiolla. Kehämenestystä ei paljon herunut, vaikka hienosti mä Maaritin siellä kehässä esitin :). Tuomari oli sellanen norjalainen Inger Dahle ja se ei oikein ymmärtänyt, miten iso poika mä oon. Lukekaa nyt vaikka tosta arvostelusta, mitä ”erittäin hyvää” se musta sano.


12kk. Erittäin hyvä tyyppi. Hieman epävalmis pää. Lerpattavat korvat. Hyvinkehittynyt runko. Pehmeät välikämmenet ja hiemat litteät tassut. Erinomainen ylälinja. Hyvin kiinnittynyt häntä. Erinomaiset kulmaukset. Tyypilliset liikkeet. Mukava luonne. Esitetään hyvin. Vielä kehittymätön.

Hih, aika hauskasti sanottu, et mulla on litteet tassut. Mä kattokaas oon luullut, että mulla on littee naama, mutta aina oppii uutta. Mut mitäs noista näytelmistä. Ihan turhanpäiväistä touhua. Mut se paketti, minkä Jenna mulle toi, ei sitten ollutkaan turhanpäiväinen. Mä sain mun ekan ikioman loimen, joten ei tarvi enää kierrätysvaatteissa kulkea. Kiitos Jenna & kumppanit ja Maaret-Muori. Mä oon tosi ylpee mun loimesta. Äiskä muuten alkoi nimitellä mua lepakkomieheksi ja mä en oo ihan varma johtuuks se tosta loimesta vai mistä. Hmmm, epäilen pahoin, että mun korvillani on jotain tekemistä ton nimityksen kanssa, et hyi, hyi äiskä. Ei saa nimitellä pienempiään :(.

Mun pitäs varmaan käydä useammin ”vieraissa”, kun iskällä ja äiskällä oli ollut mua niin kova ikävä, et ne oli käyneet ostaa mulle ison luun kotiinpaluun kunniaksi. Enhän mä reissussa ollut kuin muutaman tunnin, et mitä mä olisinkaan mahtanut saada, jos olisin viipynyt poissa koko päivän tai jopa yön. Täytyy varmaan ottaa selvyys siitäkin asiasta. Antero ja Fontero olivat kans kaivanneet mua ihan valtavasti, vaikka ne ei sitä tunnustaneetkaan. On se vaan niin kivaa olla suosittu. Mutta koska tää suosittuna olo käy voimille, meenkin nyt rauhassa kehittymään tonne punkan pohjalle, et se on sit moro vaan!



2 comments:

Guru, the Isoeno said...

Vallu ja vanhat, moro!
Mä olen nykyään niin täystyöllistetty, etten ehdi melkein mitään. Tytöt tuli taloon, eli keskiviikkona tuli ensin Meeri, johon tutustuin hissuksiin tovin, sitten ryntäsi sisälle Mirkku, jonka "presence"on kuin ennen. No, hyvästi rauha ja hiljaisuus likkojen myötä!

Meeri on pieni ja suloinen ja viisas mopsinalku:ymmärtää kunnioittaa minua ja antaa minun olla, kun ilmoitin, että isoenoa ei kannata jäystää eikä kynsiä. Mirkku hoitakoon pentunsa ja opettakoon sen tavoille, minä jo hänet opetin, joten se riittää yhdelle mopsille.

Vietävän suloinen rääpäle Meeri on ja vikkelä kintuistaan ja hampaistaan. Tulee äitiinsä, treenaa jo ruohon ja kivien syöntiä.

Mä olen aina ollut noista näyttelyistä sitä mieltä, että mielipahaa tuottavat ja siksikin olen kiitollinen, etten niitä joudu käymään. Mätsäreissä olin ja tykkäsin ja sainkin punaisen nauhanpätkän, mutta en palkintoja jostain syystä.

Syksyä sinne ja maukkaita luutuokioita!

Pojat said...

Moikka Guru!

Koitas pitää nyt meidän miesten kunniaa, kun joudut siellä "akkojen" keskellä asustamaan. Meillä sentäs onj ukkovalta, niin saadaan joten kuten toi äiskä pysymään aisoissa.

Tää syksy on tylsää. Aina vaan sataa ja sataa ja koko ajan meitä ollaan kuivaamassa. Me jo melkein kaivataan niitä kesän helteitä, plääh...

Me odotetaan kovasti, milloin saatas toi henkilökunta ajelee sinne päin, et päästäs katsastaa, mistä se Meeri on tehty, hih... Nythän noilla ois aikaa lähtee, kun ollaan tooosiii pitkällä näytelmätauolla, mut ne on niin äärettömän laiskoi, etteivät viitsi tehdä mitään hauskaa. Jotain pientä etupihan plänttiä kyllä puunataan ja sohvia ostellaan, mutta ei mitää sellasta kivaa, missä me saatas olla mukana. EPISTÄ!

Koita pärjäillä ja pysytään kuulolla!