Lal lal laa, ku ihan laulattaa :D. Huomaatteks, et oon päässy ihan omin nenuineni tänne blogiin häärää ilman, et isot pojat on pistämäs sanoja mun suuhuni. No oonhan mäkin jo iso poika, ku täytin lauantaina kokonaista 4 kk, jippii....
Osittain just ton neljän kuukauden kunniaks, meillä olikin sitten eilen varsinainen penturalli, ku mun kaikki sisarukset Siiri-tätini johdolla tuli meille. Äiskä oli jo alkuviikolla tehnyt takapihalle sellasen formularadan, mis meen oli tarkotus ottaa mittaa toisistamme, mut ku oli niin kauhiasti pakkasta, ni sen käyttö kyllä jäi vähemmälle. Mut mitä välii, saatiin me säpinää aikaseks sisätiloissakin.
Tässä muutama kuva, kun ollaan etukäteen tarkastamassa, onko tosta radasta mihinkään.
Tässä muutama kuva, kun ollaan etukäteen tarkastamassa, onko tosta radasta mihinkään.
Vähän mulla oli niis pippalois hauskaa, ku Batista ja mä oltiin niin saman näkösii, et äiskä ei erottanu meitä muuta ku hännästä, ku Batilla se on vähän tummempi. Ja sisua Batissa on ku pienessä kylässä, ku se laitto isoja poikia komennukseen. Martta, tai oikeemmin Martti, on hyvä "jätkä", ku tykkäs mun ja Batin seurasta enemmän kuin Peppilotan. Martta muuten oli meist nelosista ainoo, joka hyppäs meen sohvalle ja siit mä kyl oon vähän kade.
Meil oli ihan oma kakkukin ja sitä me nautiskeltiin oikeen antaumuksella. Isot pojat joutu kesken kaiken vankilaan eli portin taa, ku niille tuli sopeutumisongelmii. Ne tais pelästyy, et mun sisaruksetkin muuttaa meille ja yrittivät sit laittaa niitä, varsinkin Batii, ojennukseen. Mut ei voi mitään, jos ei osaa käyttäytyä, et sillon häkki heilahtaa, niih... Mäkin tiiän jo sen, vaiks pieni oonkin.
Iso kiitos kaikille paikalla olleille, myös kaksjalkasille. Mä oli eilen illalla ihan pikkasen väsynyt noitten rientojen jälkeen, mut nyt taas akut on ladattu ja virtaa piisaa. Mira ja Lars, se ronsu on ollu tän aamun number one.
Huomenna mulla onkin taas uudet kujeet mielessä ja meen ekaks heti aamusta käymään ottaa rokotuksen ja sen jälkeen meen pentujen leikkitunnille. Ja keskiviikkona mä tapaan mopsineiti Kertun, joten en mä ainaska pitkästyy pääse.
(Fontero: Vallu, sun vartti on kestäny jo kolme varttii, et alas tulla päästää meet täältä vankilasta niinku olis jo, MURRR).
Hih, unohdettiiks teet sinne kaltereitten taa, AUTS... Pitäsköhän teidät päästää vai ei? Jos mä vedän pikku päivätorkut ja mietin asiaa.... Bye, bye.... (Fontero ja Antero: VALLUUUU!!!!!!)
Ai huusiks joku, en mä mitään kuule. Täs ekaks muutama kuva, ku me valmistaudutaan penturalliin...
Ja tässä sit Jennan ottamii kuvii itse pippaloista :D
2 comments:
No huhhuh, mitä menoa eikä meininkiä! Onneks mun ei tarvinnut olla teillä, olisin hermostunut. Martti oli meil hoidossa muutaman tunnin, kun Jenna ja äippä pääsi tuulettumaan Antin kans. Mirkku oli innoissaan ja isuli tykkäs, mutta mä en millään jaksa riehuvia kakaroita.
Me ollaan nyt normirutiineissa, kun isuli meni töihin ja pakkanen laski ja oltiin lenkillä aamulla ja nyt päivälläkin. Ulkona on ihanaa, vaik Mirkku vähän vinkuu, että sen tassut palelee, mä olisin vaikka kuin kauan.
Noi siskonpenskat on kyllä niin toistensa näköisiä, ettei niitä erota kukaan (paitsi Jenna)toisistaan.Martta hyppeli meilläkin soffalle, ihme pallo! Mun mielestä ton ikäiset vois mainiosti pysyä lattialla ja odottaa kiltisti, että joku vaivautuis niitä nostamaan, jos on tarvis. Toipumisia teille!
Terve Guru!
Onneks toi Ipana päästi mut ja Anteron vapauteen, et kai sillä jotain itsesuojeluvaistoo on.
Täytyy kyl sanoo, et jos ne kaikki ipanat ois meille jääny asuu, ni mä olisin varmaan tehny turvapaikka-anomuksen sun reidenttiin, ku on tossa yhdessäkin kestämistä. Ollaan Anteron kaa kovasti mietitty, et mistähän nappulasta sitä pitäs vääntää, et sais ees vähän tota virtaa vähemmäksi ;).
Tosta hyppelystä me ollaan Anteron kaa samaa mieltä, et kakaroitten paikka on lattialla ja vain silloin, jos me ollaan suosiollisii, ne pääsee sohvalle, jos osaa käyttäytyy. No onneks, Vallu pysyy viel maan kamaralla, mut aika huolestuttavalta toi tilanne kyl alkaa vaikuttaa.
Meillä iskä menee töihin huomenna ja äiskä torstaina, et on vähän niinku loiva lasku.
Koitas pärjäillä ja lähetä Mirkulle terkkui, et jos pakkanen puree tassusta, ni puree sitä takasin nassusta (huh, mä oon kyllä ollu ny ihan liikaa pentujen kaa, ku tollasii suustani päästelen)!
Post a Comment