Sunday, January 17, 2010

Anteron ajatuksii ja Vallun valituksii


Hello kaikki kanssaeläjät. Siit onkin aikaa, kun minä, siis Antero, oon päässyt tänne blogiin avautumaan. Mut parempi myöhään, kuin ei milloinkaan.


Ja elämä on! Tää isoveljenä olo pakkaa välillä käydä pikkasen voimille, kun toi Kilpuri ei kunnioita mua yhtään. Repii ja raastaa minkä ehtii, ni on siinä meikä poika aika lirissä. Ei se Fonteroo kohtele yhtään niin pahasti kuin mua ja kaikkeist pahinta on, et noi kaksjalkaset vaan hymyilee Kilpurin toilailuille. No onneks se meni kouluun (toivottavasti se on sit käytöskoulu), et josko oppis sit käyttäytyy.

Mun elämään ei muuten kauheesti mitään kuullu, joten annetaan suupaltin, siis Vallun, höpistä höpinöitään. Mä meen kattoo josko saisin muutaman juustonaksun, et silleen...

Hih, täällä mä taas oon, siis Vallu Valdemar. Älkää sit uskoko noit Anteron ajatuksii, ku mä oon kiltti ku mikä. Koulut on alettu ja mä oon ollu tosi hyvä oppilas ainaski makupalojen syönnissä :D. Kävin muuten eilen vaa'alla ja se näytti, et painasin kuus ja puol kiloo. Tais olla rikki koko vaaka, ku äiskäkin sai hepulin omii lukemii kattoessaan. Ja sit mä esittäisin suuren valituksen. Miks ihmeessä tähän huusholliin ostetaan juustonaksui, mitä mä en sais mukamas syödä. Kohtuus se on meillä mopseillakin itsehillinnässä, et jos on naksui pöydässä, ni ne kuuluu sit kaikille (Fontero ja Antero: kerrankin samaa mieltä sun kaa). Niin siinäs näitte, heti tuli kannatusta.


Tässä me opiskellaan...

ja tässä mä tutustun Senjoriittaan eli Fonteron salarakkaaseen :D


Voi naksu sentään, miksette te voi tulla mun luo :(


Mut tälleen virkistävän metsälenkin ja Fonteron salarakkaaseen tutustumisen jälkeen, vois vaiks vetästä pikku tirsat. Et haukotus vaa ja eiku nukkumaan ;D

6 comments:

Guru, jengin stara said...

Kiva kuulla susta, Antero! Ja olette mainio trio kaikki kolme. Valluväkkäräkin kyllä rauhoittuu aikanaan, Mirkkukin jätti mun pureskelemisen, kun tajusi, kuinka tyhmää moinen on.

Juustonaksuja en tiedä olevankaan, meillä ei ikinä ole mitään hyvyyksiä!
Seuraavan kerran, kun vierailette Tupurissa, niin pyydätte Carlamuorin neuvomaan, miten pöydältä saa kivan kepeästi otettua mitä vaan syötävää. Meille ois nyt luvassa vihertassit, moro vaan!

Jenna said...

Hienoo Vallu et sä oot menny koulunpenkille! Kasvattajatäti on ylpee susta, Grace äitikin odottaa jo päättäjäisjuhlii et saa olla ylpeenä kakkutarjoilus mukana :P

Antero said...

Moikka Guru!

Pitääkin muistaa pyytää Carlalta muutama vinkki, miten tonne pöydälle pääsee. Mä oon koko päivän vahtinu meen keittiön pöytää, kun noi kaksjalkaset hömelöt nosti sen naksukulhon sinne. Tää on selvää mopsirääkkäystä. Ja sitäkään mä en ymmärrä, et kotona ei sais pöydällä olla, mut niis näyttelyissä oikeen nostetaan pöydälle ja viel palkitaankin siitä. Ei siis mitään johdonmukasuutta koko hommassa. Voikaa hyvin. Mä meen mököttää :(

Vallu Valdemar said...

Hih Jenna, äiskä on ihan epätoivonen, ku meil on vähä läksyt huonolla mallilla ja pian pitäs taas mennä kouliintumaan. Ja vaiks mä jäisin luokalleni, ni kyl mä kakkua voin silti tarjota. Höh, ny toi äiskä huutaa, et meen pitäs lukee rotumääritelmä, ku meen pitäs kertoo siitä tän iltases koulutuksessa. Mitä ihmeen määrityksiä siinä oikeen tarvitaan, ku mä oon kerta livenä paikalla. Kaikkihan näkee miten hurmaava mä oon.

Terv. Vallu "se paljon pienessä koossa"

Minni said...

Moii Vallu! Hei arvaa, sä ja isot pojat ette oo ainoita, joita ärsytetään juustonaksuilla, täällä on ihan sama juttu. Miks ne saa kourakaupalla herkkuja ja sit mulle vaan yks masupallo. Ja onnee kouluun, mä tiiän et oot hyvä, ollaanhan sentään veljeksiä :D

Vallu Valdemar said...

Moikka Velipoika!

Kiva kuulla, et me ei olla ainoita joita rääkätään noilla naksuilla. Äiskänki kyl pitäs katsoo peiliin tai vaakaan, kannattaaks sen kaikkee suuhunsa pistää, hih...

Mä olin tänään taas koulussa ja musta eois kyl ollu kivempi leikkii, ku tältä luokalta löyty sellanen kiva pieni mäyräkoira ja nyt ei siis oo kyse noitten kaksjalkasten mäyräkoirista :D.

Enköhän mä noit koulutuksii kestä, ku näyttää kestävän ne muutkin. Parasta on ne oskarin lihapullat, mitä äiskä ottaa mulle evääks (on katos niin pitkä matka, et nälkähän siinä tulee). Kiitos vaan niistä ja täytyy sanoo, et on meil hyvä maku ainaski herkkujen suhteen.

Tapaamisiin!

Terv. Vallu-veli alamaisineen