Hellurei ja hellät tunteet, vai miten se meni? Oltiin itsepäisesti ja välillä jopa itsenäisesti viikonloppuu viettämässä tuolla Matulan luona ja käytiin me iskämummilla sekä äiskämummilla ja -vaarillaki poikkeemassa. Ja Satu-tätiinki törmättiin, et tuli tehtyy niinku varsinainen sukulaisturnee. Ja mikä ettei, ku on kattokaas se aika vuodesta, et lahjominen kannattaa. Vietiin mennessämme muutama pikku paketti ja takas tulessa meil oliki vuori lahjuksii. Äiskä, toi maailman ikävin ihminen, meni vaan ja piilotti ne ennen kun ehittiin ottaa tarkempaa selkoo niitten pakettien sisällöstä, PYH...
Huomaatteks muuten, et Matula on siirtyny niinku vihreisiin arvoihin. Kesällä se viel huristeli Cadilacilla, mut ny se Caddy on pantu seisontavakuutukseen ja menopeli on muuttunu kuvas näkyväks Fiatiks, mikä kuulemma on sellane ympäristöystävällisempi vaihtoehto (onki muuten ainoo kuva reissusta, ku äiskä oli mukamas liian väsyny ottaa kuvii. Höpö, höpö, laiska se vaan on, turisen mä). No menetteleehän toiki menopeli paremman puutteessa. Parempi se on kuin ei mitään menopelii, WINK, WINK nimimerkillä omaa menopeliä kaipaava turisija.
Meil on taas jännitystä ilmassa. Tai siis äiskällä, ku se jännittää ens lauantain Messarinäytelmää. Kyylää koko aika meitä, et ollaaks me kunnossa ja sit hermoilee, et mitenhän toi Antero siel tulee käyttäytyy. Oh no, tosi tyhmää touhuu. Totta kai Antero käyttäyttyy, joko hyvin tai huonosti tai sit hyvin huonosti, mitä mä vahvasti epäilen, hih...
Mut ens viikonloppuna sit Messarikuulumisii, jos äiskällä ei mee pupu pöksyyn ja sit se menee ja peruu koko homman. Mä ainaskin meinaan mennä, ku mulla on luottohandleri Jenna, et tehköön äiskä mitä lystää. Pitääki lähtee varmuuden vuoks kattoo noita bussi- ja juna-aikataului, ettei vaan myöhästy koko hullunmyllystä. Et ei muuta ku tassut pystyyn ja unta kaaliin, ni varmasti tullaan ekana maaliin (ai niin, eihän se Messari mikään juoksukilpailu oo, et unohtakaa toi maalihöpinä, HIH)
Antero: Tyyne rakas, kato nyt miten mua kohdellaan kaltoin. Minäkö en osaisi käyttäytyä, höh... Rakas, tiiäthän sä, et mä oon maailman ensteks paras ja komein gentlemänni, et taitaa olla Fonteron turinat pelkkää kateellisen panettelua, eiks vaan, Kultamussukka? *iso, iso määrä isoja isoja pusuja*
9 comments:
No just on komee kone! Fiuuuu vaan!
Me ei olla päästy edes auton sisälle moneen päivään, kateeks teitä melkein jo käy.
Messareistakin meil on puhuttu. Jenna vie Mirkun sinne saamaan estradikokemusta - mä jään suosiolla isulin kans kotomieheks - ja äippä menee mukaan rauhotteleen Jennaa, kun se hermoilee kanssa. Meidän äippä ei vieläkään ymmärrä näytelmistä mitään eikä osaa hermoilla, mut ehkä sen pitäis hakee Anttilanalakerrasta jotain hiuklamaisevaa teidän äipälle ja Jennalle.
Viikonlopun aikana mä opetin Mirkun kulkemaan rappusia alas. Hyvin oppi ja nyt ravaa alas usein ihan huvikseen, vaikkei tarttiskaan.Äippä kehuu mua, et mä olen hyvä opettaja, kun mä huolehdin ja tuen ja avustan. Se on ihan mukavaa puuhaa, kun toi Mirkku on kuiteskin niin pieni vielä, että se tarvitsee jonkun vierelleen.
Herrijessus, nyt äippä huhuilee korvien puhdistukseen, meitä molempia!!!Mä pakenen!
No nyt mä pelästyin niin tulevaa toimenpidettä, et painoin kahteen kertaan nappulaa, sooori, ei ollu meininki.
Antsukka-pantsukkamussukkahupsukkahanipöö, tottahan mää tiiän, että sää oot niin maailman paras, komein ja fiksuiten käyttäytyvä Mopsiherra, turiskoon vaan pressa mitä tahtoo.
Voi harmituksen harmitus, kun meen äiskä ei viittiny ilimottaa meitä Messariin, olis ollu kiva rehvata siellä kehän reunalla.. *huokaus* Tosin tuo äiskä on nyt kyllä NIIN selekäpoikkinen, että ei siitä olis kyllä ollukkaa ajamaan Helsinkiin asti; hädin tuskin se köröttelee näitten kahen kodin väliä sen vajaan 100 kilsaa suuntaansa.
Tuo Hiivatti on kyllä melkiistä yhtä makee auto ku meiän Astrid (paitti että on Astridissa palijo enemmän tillaa, mulle ja sulle ja meän lapsille, hih..) Me käytettiin äiskän kaa viime viikolla Astridia katsastuksessa. Äiskä varotteli katsastusmiestä, että ei säiky sitte meitä, kun ollaan autossa. No se oli ihan kiva heppu, me vaan sille vähän niin ku haukahettiin, että paas nyt pistäin se leima lappuun, että Astrid on nyt rekattu 1 + 1 (mulle ja Anterolle siis, hih..) että mamma säästyy vähemmillä kiisseliveroilla. :) No hyväksyhän se kaveri äiskän ja papan remppaviritelmät ja nyt körötellään Astridin kans halapoja kilometrejä. :))
Maanantaimuiskauksia Antero-hanimussukalle ja mukavaa viikkoa ennen Messari-koitoksia! *puspus*
Moikka Guru!
Kyl sä vaan oot aika Guru, ku tolleen oot Mirkkuu opettanu ja tukenu. Iso kumarrus sulle.
Mahtaaks ne anttilanalakerran tuotteet tehota, ku mä oon tullu siihen tulokseen, et tohon meen ressimammaan ei tehoo muu ku purasu käteen, ni eiköhän tokene, hih... Iskä ois ihan eri maata. Sil ei vissiin oo ees hermoi, ku se ei jännitä mitään eikä missään. Se pahus vaan on sanonu, et noi kehät on naisten ja mopsien touhui, et ei sitä sinne saa muuta ku pakottamalla ja itkemällä, NYYH...
Ja kamu hei, mä poistin sen toisen tassun painalluksen. On niitä mullekin ain sillon tällön sattunu, et so what.
Joks Mirkku muuten on käyny manikyyris ja kampaajalla lauantaita varten? Meit on uhattu pesulla, mut taidetaan esittää asiaan eriävä mielipide. Nytki ois tulossa jotain nenävekki putsausta, et riittäköön se.
Ai niin, aivan epistä, et Antero istuu nykyään koko ajan äiskän sylissä. Mammanpoikahan se on, mut kohtuus kaikessa. Kauemmin se syli on mulle kuulunu, ku tolle riiviölle, ARGH...
Tyyne, mun rakas typsykkä. Ihanaa et Asteri on kans rekattu. Mehän voitas sen kaa vertailla, kellä on parhaat rekkarit, hih...
Toi "Hiivatti" oli muuten hyvin sanottu, ku olin mä hiivatin pettyny, ku Fontero ei mua sinne "Hiivattiin" päästäny. Aatteli vissiin säästellä paikkaa morsmaikulleen, mut jos totta turistaan, ni kyllä niille taitaa aika ahtaat olot siel tulla, mut saavatpa sit ihan sellasen lähikontaktin, hih...
Mut toista se on meillä. Asteri kuskailee sua, mua ja niitä meen runsaslukuisii lapsii ja me voidaan sit vaan keskittyy olennaiseen, siis toisiimme. Voi pojat Tyyne, ku meist tulee oikeen sellanen unelmaperhe, ku körötellään pitkin suomenmaata. Fontero vaan kattelee kateellisena Hiivatista, et siel ne taas menee ja me senku tassuu vaan vilkutetaan, hih..
Mut Rakas Tyyne, ny alkaa taas uni painaa silmää, ku on tullu vähän riehuttuu. Messarissa mä aattelen vaan sua, ja ku se tuomari näkee palavasti rakastuneen nuoren Adoniksen, ni eihän se voi olla musta tykkäämättä.
Pusipusi viikon alkuu Rakas ja äiskän selälle parantumisii...
Vau, mikä menopeli! Mä tarttisin kans tollasen, kun tykkään vauhdista ja vaarallisista tilanteista :D Tai en mä kyl tiiä, et tykkäisinks mä sittenkään ajaa ku en oo koskaan kokeillu ku tota kyydissä oloo. Ja sit meinaa mennä hermot, ku noi ihmiset pysähtyy sillä autolla johonki liikennevaloihin.
Tulkaa pojat auttamaan mua, ku mä oon ihan pulassa ton äidin kans. Se käyttää ihan luvattoman paljon aikaa kaikkeen jouluhömpötykseen mun huomioimisen sijaan. Törkeetä! Tietääks pressa, et voiks täst tehä jonkun valituksen johonki mopsinsuojeluun tai jotain. Mul on kyl antaa esimerkkejä esim. tältä päivältä, jos sellasta todistusaineistoa kaivataan. Tänäänki se on koko illan tehny joulukortteja, pussittanu pipareita joulumyyjäisiin, laatinu joululahjalistoja...No onneks mä sain sen kuitenkin lähtemään pitkälle lenkille mun kanssa. Mä nimittäin jo pelkäsin, et se liimaa ittensä kohta niihin kortteihin.
Ja mä tulisin kannustamaan teitä lauantaina, jos vaan saisin. Nyt täytyy vaan luottaa, et äiti riittää tuomaan onnea ;)
Morjesta vaan Mimi!
Voi nenävekki sentään minkä ilman lykkäs. Ihan märkää sohjoo joka paikka täynnä ja pitäs muka jonku joulun tulla. Ei se Joulu ainaska tolla Matulan menopelillä tänne pääse, ku jäis varmaan sutii tyhjää jo eka kaartees.
Vai on sun äiti hurahtanu Jouluun ;). Muista sit pitää puoles ja kattoo et ainaski joka toinen paketti on sulle. Pitääki ottaa ens kansliahenkilökunnan kokoukses puheeks, miten Mopsit pitää huomioida Joulun alla ja Jouluna tietty kans. Ja muista et saavutetuista eduista, kuten lenkistä, herkkupöperöistä, naminameista ja leluista ei sitten tingitä, hih...
Meil äiskä jännää ihan hirveesti sitä lauantaita, HUH, HUH... Ois se ollu kiva, et oisit päässy mukaan, ku eihän mopsinaisia oo koskaan liikaa liikkeellä *punastuu*. Mut oothan sä hengessä mukana, oothan?
No niin justiinsa! Kamala, mikä ilma! Joo, ei parane kyl Joulun eikä kenenkään muunkaan sutia tolla kelillä.
Pitää muistaa toi pakettijuttu. Mä oon kyl yrittäny ettiä niit paketteja jo vähän etukäteen, niinku vaan varmuuden vuoks, mut mitään ei oo kyl viel sattunu löytymään. Siis vaiks mä oon ettiny pyykkikorista, sängyn alta, sohvatyynyjen takaa...Pitäiskö täs alkaa jo huolestumaan...?
Moon aina hengessä mukana siel mis tapahtuu ;) Ja toimin sit teiän virallisena etäkannustajana! <3 Ja äiskälle sellasii terkkui, et äiti tulee ottamaan kaikki hermoilut vastaan tai sit hermoilukaveriks (äiti: eihän siihen nyt tollasta voi laittaa, ku mä oon siellä sitä varten, et ei tulis enempää ressiä).
Mimi moi!
Älä huolestu. Mä oon varma et sä saat ainaski satamiljoonaa pakettii, niinku meki. Ollaanhan me kaikki oltu niiiin kilttei, hih...
Mut mitä meen pitäs tehdä tolle meen neu... neu... neurootikko äiskälle. Et ikinä arvaa mitä se tänään keksi. Kaikkee se jännitys teettää... Mut oli se sen verran hömelöö touhuu, et turisen siit sit blogis, ku täs kiireiltäni ehdin ;)
Post a Comment