Eiks mikään oo enää Pyhää?

Mites mä tänne tulla tupsahdin? Ja mikäs toi on miehiään, mikä mun allani makaa?

No niih, nyt se Antero vei mun yhen limanuljaskapallon, PÖH!

Heikun keikun vaan taas. Mä oonki ny sit yks sellane turvapaikan hakija. Ei kattokaas riitä enää se, et pikku riiviö on vallanut sohvan, vaan ny se möngertää jo tonne meen isoon petiinki. Ja iha ilman mitään apuvoimii tai -keinoi (Andy: Häh, häh, hää, Äiskä on luvannu, et mä saan koisii isos sängys heti ku sinne ite pääsen. Mitäs siihen sanot veliseni?) Siis tää on katastrooffi. Koita siin sit viettää öitäs niinku rauhassa, ku toi väkkärä on siel touhottamas. Ja iskäki tykkää varmast tosi ”hyvää”, ku sai eilen varsinaisen tehopesun, ku ny meit oli kaks siel sängys sen nassuu pesemäs. No, enköhän mä jotain barrikaadei keksi, et pääsen takasi niinku sängyn yksinvaltiaaks. Pitää sitä kai ny yks paikka sentäs mulle pyhittää (äiskä: kuule Fonzie kulta. Taitaa kyllä käydä silleen, et joudut ton ison sängyn veikan ja meidän kaa jakamaan, sorry vaan kaveri).

No niinpä tietty. Andy, Andy ja Andy. Mä otan kyl pian lopputilin täst niin turistusta perheestä (äiskä: jälleen kerran, pusi,pusi, kyllä sä tähän totut). Huh, huh, ku on sit niin hikiki, et seki vielä. Ny mä kyl tarviin jotain viilennystä. Äiskä paas hakee mulle vähä coolerii, etten mä kokonaan läkähdy (Andy: ja mulle kaa ja sassiin…).