Päevee, Päevee, mittee männöö?

Takapihan maisemii

Taas myö ollaan kotona ja meinas kuulkaas tulla iha sellasii vierotusoireit, ku ei viikkoon päässy bloggailee. Mut ny sitä turinaa tuleeki sit tuutin täydelt ja muistakaa, et Savos ku oltiin, ni se niinkututtu vastuu, on ihan sit lukijan. Meil meni viikon ajan tosi kovvoo, et täs ny ois iha päiväkohtasesti paljastuksii meen hommeleista. Kuvia ei kaikist kohokohdista kyl oo, ku ei noil hömelöil ollu koskaan kamera mukana oikees paikas oikeeseen aikaan.

Maanantai 2.7. Elämää Pellossa

Sellikaverit

Vähä mä aluks pelkäsin, et iskä ja äiskä lähtötohinoissaan unohtaa mut kotiin (tost veikasta ei ny niin ois ollu väliä, vaiks ois unohtunutki), mut kyl mä sinne omaan boksiin sit pääsin. Ja tost Andy Anterosta täytyy turista, et kerranki mä olin siit ylpee. Eihän sil mitään autokokemusta oo, ni mä pelkäsin, et se vikisee ja kitisee koko matkan (osaa sen taidon iha mallikkaasti), et multa palaa sit pinna. Olihan meil kuiteski eessä pitkä ja kivinen tie. Ja mitä viel. Sinne omaan boksiinsa ku veikka meni, ni ei sielt muuta kuulunu, ku pientä kuorsausta. Ja taukopaikoillaki Andy töyssytteli hihnassaan iha ku vanha tekijä.

No sit ku päästiin sinne mökille, mä vähä niinku repäsin. Äiskä ehti just sanoo iskälle, et käy ottaa vaaleet matot pois lattioilta, et Andy Boy ei värjäis niit uudelleen, ni mähä ryntäsin suoriks sisään ja mulla ku on ollu noit vatsavaivoi, ni päästin sit siihen ekalle matolle sellasen kivan ruskeen läjän (äiskä: ja oikeen hajun kera). Siinähä se iskä sit lähti mattopyykille, et eiks se vaan oo kiva, et mä järkkään noille vanhuksille jotain äksönii.

Me muuten elettiin siel mökillä kuin Pellossa, siis Pellon vankilassa, luulisin. Äiskä oli jostain saanu päähänsä ostaa sellast kompostikehikkoo (siis aatelkaa miten alentavaa) ja siit se meen ulkoilmavankila sit syntyki. No, päästiin me välillä sielt vankilomalle niinku vapaudest nauttii, mut sit mä tein mukamas jonku rikkomuksen ja taas häkki heilahti. Kyl me yritettiin vankilapakooki, mut jäätiin kiinni ihan verekseltään, ku Andy Antero oli ihan mullan peitossa, ku mä yritin kaivaa pakotunnelii. Siinähän on noil vanhuksil hommaa, ku täyttelevät lähtöpäivänä noit mun aikaansaannoksii.

Tää on niin väärin

Iso veikka, tee jotain. Mä haluun pois!

Tiistai 3.7. Ulina Untamo

Tänään toi Andy oikeen näytti mistä se on tehty. Heti ku se ei saanu jotain periks, ni alko sen päivänen ulina ja kitinä. Oli sit kyse mun leluist, leikkimisestä, syliin tai sänkyyn pääsystä ja varsinkin ruoasta, ni se ulisee kuin sikaa tapettas. Siks mä sitä ny turisenki Ulina Untamoks.

No, en mä sille mikään kiukkunen oo. Tänään meil oli tosi kivaa, ku otettiin pikku matsei ja sit sen jälkeen nukuttiin yhes ihan sulassa sovussa. Tosin, mun posket alkaa olla siin kunnos, et pian ois plastiikkakirurgilla käyttöö.

Ja Andy muute yrittää, siis yrittää, haukkuuki. Mä oon sille kyl vähä naureskellu, ku eihän sil oo viel ollu ees äänenmurrosta, et aika epätoivosta vikinää ne sen haukut on. Kyl mä sil kuiteski turisin, et hui ku mua pelottaa, ku näytti niin tosissaan sen haukkumisen kaa olevan.

Saparonpidike

Keskiviikko 4.7. Aikamiespoika Fonzie 2 v.

Vihdosta viimein tää maaginen päivä koitti. Mä oon ny siis 2 vuotta vanha. Onnee vaan muillekin synttärisankareille kuten velipojille, Sylville (pus, pus) ja Abelle.

Mulla oli iha kunnon pippalot. Iskä sano, et vähemmän sen synttäreis väkee käy kuin mulla. Oli Jäppilän kaverit Rami ja Salla, äiskän serkku Hely perheineen tosta lähikylästä ja yllätyksenä viel Päivi ja Harri Espoosta (ei siis iskä ja äiskä, vaan meen melkein naapurit) ja niitten tytöt. Oli meil kyl vipinää. Mun ja Andyn vankilakin muuttu nuorisovankilaks, ku parhaimmillaan siel kärsi rangaistusta meen lisäks neljä "nuorisorikollista". Mitähä pahaa ne oli tehny?

Eikä ne synttärit oo mitään ilman ruokaa ja juomaa. Siin me syötiin ja mullaki oli oma jauhelihakermaviilikakku kynttilöiden ja suklaanappien kera, mut se kuva kyl epäonnistu. Sit oli toinenki kakku mitä noi immeiset söi, mut aatelkaa, se oli iha vaaleenpunanen. Äiskä on tainu saada vaikutteita Jennalta, ku raavaan miehen kunniaks alkaa väsää vaaleenpunasta kakkuu.

Mut tärkein kaikest. No ne lahjat tietty. Sohvin ja Sylvin Anne oli ny kyllä ylittäny ittensä. Anne oli tehny mulle niin megasupermageen loimen, et oksat pois. On siinä muilla kuolaamista, vai mitäs tuumaatte? Ei sitä joka jätkällä tai friidulla tällästä löydykkään, et triljoonat, biljoonat kiitokset Anne. Helyltä ja kumppaneilta mä sain upeen pitsilautasen, ku eihän meikäläinen ny enää mistään kupista syö ja Rami ja Salla toi vinkulelun, millä mä saan komentaa ton henkilökunnan liikekannalle. Ja tuli tietty nameja ja yks pehmoki, et kyl mä voisin täyttää vuosii vaiks joka päivä.

Mä ja uus loimi, WAU!

Nam, saaks mäki Tätä?

No, pitihän sen veikanki ängetä mun juhlakuvaan

Torstai 5.7. Ahmed Ahne

Mä haluun ruokaa, mut tää on tyhjä!

Tolla mun veljeks kutsutulla riiviöllä ei kuulkaas oo minkään valtakunnan ruokatapoja. Siinä ku mä hillitysti ja valikoiden syön hitaasti nautiskellen, ni tänäänki se hotki ruokansa kuin pikku possu ja syöksy sit mun ruokani kimppuun. Äiskä ja Iskä onki joutunu sitä ihan pidättelemään, et mäki saisin osani jokapäiväisestä ruoka-annoksestani ja arvatkaa mikä itku ja hammasten kiristys siitä on syntyny. Mä ku olen tällänen gentlemanni, ni en oo ite sitä ipanaa pois kupiltani komentanu, ku se on viel niin pieni, mut kaiken oon kyllä näitten ruusukorvieni taakse laittanu, et ootas vaan Andy Antero alias Ahmed Ahne, kuhan vähän kasvat, ni kyl mä sit sulle viel näytän. On se muutaman kerran muute ollu niinki röyhkee, et on käyny nappaa ruokaa mun suupielestäni. Ja sit, jos ei sil oo ruokaa tarjolla, se juoksee pitkin ja poikin tyhjä ruokakuppi suussaan, et antakaa mulle ny jotain. Ja jos toikaan ei onnistu, ni sit se syö vaiks ruohoo. Täs tulee ainaski todistetuks, et meen Ahmedis asuu pieni lehmä.

Hei, älä kuvaa! Mä vaan teen tilaa uudelle ruoka-annokselle

Oops, mä tiedän etten sais olla tässä, mut mis te ootte? Mä ootan mun gourmee ateriaa.

No tulihan sitä murkinaa. Mikäs täs on pitsilautaselta nautiskella.

Perjantai 6.7. Oi miksi, Oi miksi?

Andy, se oli mun korva, tai siis sian.

Tänään oli iha tylsää. Sato ihan kauheesti ja meki jouduttiin olee sisätilois melkein koko päivä. No, toisaalt hyvä, ku meinattiin jo saada niinku raittiinilmanmyrkytys.

Sitä mä vaan ihmettelen, miks toi Andy Bandy haluu aina just sen lelun mikä mulla on? Vaiks lelui ois kuin paljo tahansa, ni se on paras, mikä mulla on just työn alla. Oi miksi, oi miksi?

Ja sit sellane äiskä jutska. Toi äiskä ja Antero on ku majakka ja perävaunu. Äiskä menee edellä ja Antero seuraa perässä. Koita tässä ny sit olla jotenki se kodin Ykkösmopsi, pöh.

Illalla onneks iskän veli Pasi tuli käymään Tarjansa kanssa. Mä otinki siit Tarjasta heti niinku tyttöystävän, ku piti vähä osottaa mieltä tolle mun henkilökunnalle, ku mun mielest ne hyysää iha liikaa tota Andyä. En mä niinku mikään mustis oo, mut saavatpa maistaa omaa lääkettään, ku mä meenki vieraisiin syleihin koisii, ähäkutti.

Lauantai 7.7. Näytelmä Juvalla

No niih, tänään mä, Salla ja äiskä lähettiin Juvalle näyttelee. Tossa ku tuli toi kaks vuotta täyteen, ni ny mä sit näyttelinki jo aikamiesluokas (äiskä: avoimessa luokassa, Fonzie). Iskä jäi veli Anteron kans mökille, että ah, mikä ihana rauha. Monta tuntii ilman, et joku ois mua raatelemas.

No ei se näytelmä ihmeemmin menny. Erittäin hyvän mä vaan sain, ku massaa ois pitäny olla lisää. Mä kyl luulen, et meillä toi massapuoli tulee hoidettuu ihan ton mun veikan kautta, ainaki siltä pahasti näyttää. Ja ei kai siinä ihmeemmin huvita näytellä kaiken sairastelun ja "pahoinpitelyn" jälkee. Mut kiva oli nähdä hyvätapasii mopsei, et terkkui vaan kaikille paikalla olleille.

Mut näytelmän kohokohtahan on ne ostokset. Nyt ku mulla on uus upee loimi, ni tälläne muotitietonen ku oon, ni eihän noi vanhat lelut sovi sit sen loimen väreihin yhtään. Ei muuta ku uusii lelui ostaa. Ja ostettiin me Andyllekin tuliaisiks siansaparoita. Tosin, eihän se niihin tyytyny, ku lelutki piti heti viedä. Kyllä on raskasta tää mun elämä.

Mä ja mun uudet lelut

Sunnuntai 8.7. Kerro kerro kuvastin....

Tänään se alko sit se kamojen pakkaus, ku ollaan huomenna lähdös kotiin. Mä vahdein silmä kovana, et kaikki mun tavarat tulee mukaan. Kiva siin oli vahtii, ku sitä mukaa, ku äiskä pakkas, Andy kävi repii niit tavaroita takasi esille. Äiskä passittiki meet sitten eteiseen häpee, ku sano, et eihän täst tällä pelil mitään tuu. Eteises me sit kekattiin, et meil onki neljä Mopsii (äiskä: apua, ei kai). Siin ku työnsi nenänsä kiinni yhteen seinään, ni sieltä ne meen kaksosveljet meit tuijotti.

No jopas oot komee kaveri.

Ja sä kans

Mä muuten sain tänään tänne mökkirantaan sellasii kuokkavieraita. Siihen ne vaan laiturin viereen parkkeeras ja ihan ilman lupaa. Vähä mä niit haukuin, mut ei ne mua pelänny, höh mitä tyyppei. Tullaan ilman lupaa eikä ees anteeks pyydetä. On tainnee olla Andyn opis, luulen mä...

Sorry kamut, en mä teit tosissani haukkunu.

Maanantai 9.7. Oma koti kullan kallis

Metsäniemi

Tänään sit lähettiin taas kohti kotia. Aamulla hyvästeltiin mökki ja sit pakattiin autoa. Tai iskä pakkas ja arvatkaa puhisiks ja pihisiks se, ku tavaraa oli kuulemma ihan liika paljon. No, mahduttiinha me kaikki sinne sit lopulta. Jos ei oltas mahuttu, ni äiskä ois joutunu varmaan kävelee. Oiskohan sen loma riittäny ihan siihen?

Mut vaiks sanotaan, et matkailu avartaa, ni mua ja Andyy se ainaki väsyttää. Mut hyvin nukutun yön jälkeen meil onki sit taas uudet kujeet, et niitä ootellessa, Good Night....

Nykysin mahdutaan jo samaan petiinki