Joulun odotus, voi kauhistus

Hoh, hoijaa… Nyt iski meidän huusholliin kuulkaas täydellinen syystalvimasennus. Sadetta ja loskaa tai kylmää ja liukasta, nyyh!!! Ei oikeen vetele tollaset kelit. Kateeksi käy niitä, jotka pääsevät talveksi nauttimaan lämmöstä etelänmaille. Pitäisiköhän kasvattaa siivet ja lentää lepattaa jonnekin, missä aurinko paistaa ja linnut laulaa. Meidän Vallulta toi lentäminen onnistuisi kyllä ilman siipiäkin, kun on sillä sen verran suuret kuuloelimet, että ei muuta kun propellit käyntiin ja menoksi. Ja mut tietty sitten reppuselkään. 

Mutta turistaanpa nyt kuiteski vähän joulusta. Joulu on aina ollut meille sellanen pyhä asia, että silloin ollaan ihan kotona omissa oloissa ja nautitaan lahjoista ja ennen kaikkee ruoasta, jota kerrankin saa mahan täydeltä. Mutta hirvitys sentään, saattaa olla, että tänä jouluna kaikki on toisin. Meillä on alkanut joku ihme keittiöremontti ja se sitten tietää kaikkea vähemmän kivaa sekä tähän joulun alusaikaan että jouluun. Me ollaan nyt muutettu kokonaan asumaan meen yläkertaan ja sellasessa noin 10 neliön huoneessa pitäs sitten viihtyy vuorokaudesta toiseen. Meen keittiö on revitty auki, olohuone on täynnä tavaraa ja asunnossa on muutenkin avoimien ovien päivät (tai oikeestaan Hullut päivät), kun oven täydeltä virtaa outoa porukkaa meitä häiritsemään. Niin, ja miten iskä ja äiskä pystyy ”piilottamaan” meidän joululahjat, kun joudutaan elämään kylki kyljessä kaiken aikaa, kun alakerta on pois käytöstä. Ja sitten se kaikkein pahin. Miten äiskä ehtii tehdä meidän jouluherkut, jos ei ole hellaa eikä uunia käytössä moneen viikkoon. Siis voi kauhistuksen kanahäkki, turisen minä. Miettikää nyt omalle kohdallenne. Vuoden tärkein masuntäyttöjuhla uhkaa mennä pipariksi. Tai ei edes pipariksi, jos ei äiskä osta niitä pipareita jostain kaupanhyllyltä valmiiksi tehtyinä.

Niin, että tällaista surkeutta meillä nyt on ja kovasti ollaan Anteron ja Vallun kanssa tehty suunnitelmia, miten saataisiin nämä asiat etenee silleen, ettei jouduttaisi nälästä kärsimään. Ehkäpä me laitetaan joku sellainen joulupata tonne parkkipaikalle, johon ohikulkijat sitten voivat jättää ruoanmurusia ja ropoja kolmelle nälkäiselle mopsipojalle. Voitaisiin vaikka esittää tiernamopseja siitä hyvästä, että saadaan vatsamme täyteen. 

Mutta toivotaan parasta ja pelätään pahinta, että toi remonttiaikataulu ei veny jouluun asti ja me päästään kunnon joulupöytään nauttimaan herkuista kuten asiaan kuuluu. Ja voidaanhan me tietty aina vähän käyttää lahjontaa ja kiristystä, jos näyttää siltä, että homma ei etene aikataulussa. Pitää vaan käydä viron ja venäjän kielen pikakurssi, jotta osaa murista oikealla aksentilla, niih!!! Vaikka me ollaan tuolla Baltiassa ravattu vähän väliä, niin noi viron ja venäjän kielen murinat on jäänyt opettelematta. Lemmenluritukset kyllä luontuisi, mutta niistä noi remonttimiehet ei välttämättä tykkäisi. Mutta mitäs meistä. Ehkä me jotain keksitään, luulisin. Kaikille teille muille oikein mukavaa ja etenkin maistuvaa joulun odotusta. Voikaa paksusti ja nauttikaa elämästä.

Ja tässä vielä muutama kuva meen entisestä elämästä, nyyh....

Vallu ottaa rennosti  vielä kun voi

Ja samaa tekee Antero

Ja tässä me kaikki kolme vedetään hirsiä rauhallisessa alakerrassa.

Ja näin hieno seinäkin siellä alakerrassa olisi

Mutta tässä sitten se karu todellisuus ja meen nykyinen alakerta, epistä!