Fonzie, Andy ja Vallu Valdemar: Champpiooni asennetta ja työuran pidennysneuvotteluja

Tartto KV: ROP Veteraani PU 4

No niin, taas täällä turistaan. Kuvittelin, että tässä vaiheessa saisin jo nimitellä itteeni oloneuvokseksi, mutta ei se taida silleen mennä. Mulla ja äiskällä kun on käynnissä työuran pidentämisneuvottelut, niin kai tässä joutuu raataa ihan hautaan asti :(.

Mennääs ajassa taaksepäin tonne viime viikonloppuun. Oltiin silloin Tarttossa haistelemassa ja maistelemassa naapurimaan tuulia. Tai oikeemmin, vesipisaroita siellä sai maistella, kun oli sen verran kurjat ilmat. Reissu ei alkanut parhaalla mahdollisella tavalla, kun iskä unohti meen valjaat kotiin, joten Tarttoon asti jouduttiin tulee toimeen näyttelytaluttimilla. Tarttossa sit etittiin ja etittiin lemmikkikauppaa, josta saisi ostettuu jonkinlaiset talutusvälineet, mut sellasta paikkaa ei löytynyt, tai ei siis löytynyt heti. Jostain halpahallista noi kaksjalkaset sitten sai jotkut sekundasysteemit ostettuu ja niillä oli sit toimeen tuleminen. Ne oli siitä kivat, että niistä pääsi vapaaksi ilman suurempia ponnisteluita, mutta sehän vaan lisäs jännitystä iskän ja äiskän elämään vilkasliikenteisessä kaupunkimiljöössä, hih. Ja löytyhän se oikee lemmikkikauppakin sitten vihdoin. Oli vaan liian vaikeessa paikassa, kun oli vastapäätä hotellia :).

Tää reissu olikin vähän sellanen spesiaalireissu, kun meiän matkakumppaneina oli Vallun poika ja mun tyttärenpoika, Nipa, omistajineen. Nipa pääsi eka kertaa ulkomaille ja virallisesti näyttelykehään. Mulla taas piti olla jäähyväisnäytös kehässä, mukamas, Argh... Mutta ennen kun noista näyttelyistä turisen, niin turisempa pikkasen tosta Nipasta. Nipa siis on nyt 10 kuukautta ja varsinainen persoona. Sille ei kelpaa kuin paras ja kaiken lisäks se nukkuu puolille päivin. Ja sitten kun se on hereillä, niin vauhtia piisaa silleen, että mua alko jo heikottaa. Onneksi Nipa oli kiinnostunut isästään ja Anterosta, niin mun ei tarvinnu siihen hullunmyllyyn sekaantua. Yksi asia kyllä on, mikä mun täytyy tälleen isoisänä Nipalle opettaa. Se on toi pohjaton ruokahalu. Nipa kun on vähän ronkeli ruokien suhteen ja tarttis massaa ympärilleen, niin noissa ruokailutottumuksissa mähän oon ihan ehdoton guru. Melkein kaikki, mitä tarjotaan kelpaa, paitsi joku yök, yök valkosipuli tai poromössö. Innolla ootan kun saan Nipan meille "mässäilemään". Alotetaan vaikka hanhenmaksa palleroista kaviaarin kera, niin luulis kelpaavan, niih!

Nipa, Vallu-isä ja MINÄ

Ja sitten niistä näytelmistä. Kyseessä oli siis 2 kansainvälistä näytelmää. Nipa oli hienosti molempina päivinä erinomainen ja mitään sellasta huomautettavaa Nipassa ei ollut, mitä ei iän mukana saavuttaisi. Jännityksellä ootellaan seuraavaa kehää. Vallu oli eka päivänä kanssa erinomainen kuten mäkin. Toka päivänä sitten Vallu sai erinomaisen lisäksi SA:n ja oli luokkansa neljäs (lue: vika). Vallun arvostelu oli kyllä varsinkin iskän mieleen, kun siinä sanottiin, että Vallu esitettiin erinomaisesti kehässä ja arvatkaa ny sitten, kuka sen esitti. Pieneltä toi Vallu siellä kehässä näytti, kun kaikki muut sen luokan mopsit oli aika isoja, osa suorastaan lihavia. Mulla taas toka päivä oli nappisuoritus. Tuomari kehui mut jo ääneen siinä pöydällä, että oon champpiooni ja tiedän sen. No niinhän mä tiedän, totta kai. Lisäksi arvostelussa oli erinomaista vähän joka lähtöön, jopa liikkeet, joista äiskä mua aina morkkaa. Hyvää kuntookin kehuttiin ja loppukaneettina lause, että mulla on yhä champpiooni asenne. Vähän mä olin ylpee, kun olin tietysti rotuni paras veteraani ja urosten neljänneksi paras. Mutta ylpeys käy lankeemuksen edellä ja tosta arvostelusta seuraskin sitten se äikän kuuluisa puhuttelu. Se oli oikeesti luvannu mulle, että nää on mun vikat näyttelyt, niin nyt sitten neuvotellaan työiän pidentämisestä ja seuraavista näytelmistä. No kyllä mä tykkään siellä kehässä olla, toisin kuin Vallu, kun saa olla sellasena keskipisteenä, mutta kai se munkin työnteolle jossain on raja vedettävä. Lupas toi äiskä nyt ainaski loppuvuoden lomaa, että katellaan sitten ensi vuonna päästäänkö hinnoista sopimukseen, kun en mä kyllä eläkeläisenä mitään hyväntekeväisyystyötä ala tekee.

Tällästä siis tällä kertaa. Taidan käydä tekee äiskälle tarjouksen, josta se ei voi kieltäytyä. Hmm... mikähän se olisi. Pitääpä alkaa miettimään, joten katelkaa te noita sateisia kuvia sillä aikaa, MOI!