Hih, juu tossa kuvassa ollaan tosiaan matkalla maineeseen
tai oikeemmin Valmieraan, Latviaan. Tehtiin viime viikonloppuna pikku
rengasmatka Baltiassa ja tulihan sitä mainetta ja kunniaa ihan mukavasti.
Lauantaina Valmieran kansallisessa näyttelyssä venäläinen
tuomari Viktor Pilikin arvioi mut rotuni parhaaksi veteraaniksi kunniamaininnan
kera sekä kolmanneksi parhaaksi urokseksi, joten nyt mä oon sitten Latvian ja
Baltian veteraani muotovalio. Mua voi siis virallisesti nimitellä
FI&EE&LV<&BALT MVA, EE&LV<,BALT VMVA Jitterpug
Black Bebopiksi. En mä tosin tota virallista nimeä kauheesti käyttele. Väsyy
tassut noita kirjaimia naputellessa, joten kyllä mä vaan oon se
keskinkertaiseksi kotikoiraksi haukuttu Fontero edelleen. Ja tittelinkeräys mun
osalta päätty tähän. Jos mä vielä noihin kehiin meen, niin ihan vaan omasta
ilostani ja näyttääkseni nuoremmille (kuuliks Vallu, entinen näyttelytoivo),
että täältä pesee.
|
Huono kuva joo, tiedetään, mutta en mä jaksanu enää poseerata, kun ei ollu muita kuin iskä ja äiskä tuijottamassa. |
Vallulla, muuten ei oo sitten yhtään pelisilmää. Se oli
Latviassa urosten kakkonen ja ois saanu sertin, mutta se ei sillä enää mitään
tehny, niin jäi koko urosten serti jakamatta. Olis säästäny paukut Liettuaan,
missä oltiin sunnuntaina, kun siellä olisi sertille ja voittaja lappuselle
ollut käyttöä, mutta ei, niin ei. Vallu kilpaili Radviliškisissa kansallisessa
näyttelyssä avoimessa luokassa ja hävisi luokkansa erinomaisesti ollen
kolmonen. Mä taas jatkoin suvereenisti olemalla Liettuassa viidennen kerran
rotuni voittaja veteraani ja paras uros 3 sijakin tuli napattua. Tällä kertaa
olin kyllä vähän ilkee ja menin voittamaan veteraani nartun, vaikka mulla ei
ollu tarkotustakaan jäädä bissis kehään (äiskä: Veteraanien Best in Show
kehään). Oisin voinu sen ilon suoda sille ladylle, kun mua ei noi bissit niin
kauheesti kiinnosta.
Mutta se noista näytelmistä. Muutakin jännitettävää kun
matkalla oli. Latviasta tonne Liettuaan siirtyminen ei mennyt ihan vanhan
kaavan mukaan, kiitos Tompan (äiskä: navigaattorin). Tomppa kattokaas ohjas
meidät vähän ennen rajaa jollekin soratielle peltojen ja lehmien keskelle.
Mitään rajan ylityspaikkaa ei ollut missään ja loppujen lopuksi ajeltiin
keskellä savipeltoa lehmien puistellessa vieressä päitään. Poliisit ois varmaan
vieneet meet vankilaan, kun tuskin me mitään luvallista rajan ylitystä oltiin
tekemässä (wink, wink salakuljettajat), kun mistään muusta ei tiennyt että maa
ja valuutta oli vaihtunut, kuin siitä, et ielat muuttu gatveiksi. No selvittiin
me siitä ”hengissä” ja päästiin määränpäähän sellaseen hotelliin kuin Pakruojis
Manor Hotel Stadala. Se olikin hulppee paikka, vaikka oli keskellä ei mitään,
mutta siihen me oltiin jo totuttu. Valtavaa puutarhaa ympäröi jos jonkinlaista
vanhaa pytinkiä ja ihan oma jokikin löytyi. Lisäksi siellä pihalla oli
lampaita, hevosia, koiria ja kovaääninen pikku poni. Harmi kun ei saatu
kaikista kuvia, kun äiskä, the kuvaaja, oli aina väärään aikaan liikkeellä
kameran kanssa. Uskokaa tai älkää muuten, mutta jopa Vallu piti turpansa
tukossa niitten hevosten edessä. Taisi kerrankin olla aivolohkot kohdallaan,
ettei alkanut niitten kanssa riitaa haastaa. Äiskä tosin meinas saada sydärin.
Se meni aamupimeällä ulos tupakalle ja sille oli tullu tunne, et joku
tuijottaa. Kun se oli kääntäny päänsä, niin muutaman kymmenen sentin päässä oli
musta hevonen sitä pitäny silmällä. Oli kuulemma vahän pelästyny, siis hevonen
varmaan. Ja niinhän se on, että tupakointi voi tappaa jopa sydänkohtaukseen
tietyissä tilanteissa, hih.
Loppu reissu sitten menikin tutuissa tunnelmissa ja
piipahdettiin Pärnussa meen ”kesäasunnolla” yksi yö ja saavuttiin sen jälkeen
maanantaina kotiin. Nyt ladataan pikkasen aikaa akkuja ja seuraavaksi lähdetään
Tarttoon marraskuun alussa. Siitä tuleekin mielenkiintoista, kun Vallun poika
ja mun tyttärenpoika, Nipa, omistajineen lähtee mukaan. Tuskin maltan odottaa,
että pääsen siitä reissusta turisemaan, hih. Mutta sitä odotellessa voitte
vaiks katella kuvia. Meillä oli vähän ongelmia muistikortin kanssa, mutta ”muutama”
otos sieltä saatiin pelastettuu. Palaamisiin.
|
Ikkunanäkymä Liettuan hotellissa |
|
Kuten tääkin |
|
Ja tää... |
|
Ja tää... |
|
Ja tääkin vielä |
|
Sisääntulo hotelliin |
|
Hotellin poke |
|
Ravintolarakennus |
|
Ja ite hotelli |
|
Maisemia hotelilta |
|
Jonkinmoinen jokikin oli |
|
Kaivo |
|
Ja majakka |
|
Lisää maisemia |
|
Jotain rattaita |
|
Oheisrakennuksia |
|
Ja lisää |
|
Ja lisää |
|
Sisääntulo ja respa |
|
Vahtikoira |
|
Ja joku muu koira |
|
Ravintola ja aamiaispaikka |
|
Kuten tääkin |
|
Äiskän tupakkakaveri |
|
Huone |
|
Sama huone edelleen |
|
Ja tääkin siitä huoneesta |
|
Sitten ollaankin Pärnussa, Alex majassa |
|
Pallorosvo Antero |
|
Todella ikävä velipuoli, kun vei mun pallon :( |
|
Nukkumaan menossa |
|
Takka |
|
Takkahuone |
|
Sauna |
|
Kylppäri |
|
Poreamme |
|
Ja lisää takkahuonetta |
|
Meen pikku kämppä. Koko alakerta siniselle ovelle asti :) |
|
Sumuinen puistoaamu |
|
Portti puistoon |
|
Mitäs me syyspojat, |
2 comments:
Onnea teille, että selvisitte kotiin siltä reissultanne halki kuraisten peltojen, sellasta se Tomppa-tekniikka on.
Joskus voi löytää itsensä vaikka katuojasta jos Tomppa ei oo ajantasalla ja tie onkin katkaistu tai tarkoitettu vaan nelijalkaisulle.
Onnea myös menestyksestä itärajan tuolla puolen
T; Aunt- Satu
Thank you täti. Matkailu se on, mikä avartaa :)
Post a Comment