Vaikka syksy ei oo kivaa aikaa, niin tää syyskuun alku kyllä on, kun sillon saa kakkua mahan täydeltä. Vallu Valdemar se siis vietti eilen nelivuotissynttäreitään, et onnee vaan kamuseni. Antero ja mä koitettiin keksii sulle lahjaa, mut kaikki mitä keksittiin, niin haluttiin pitää ite, joten riittäkööt nää onnittelut lahjaksi (Vallu: Blääh, te ootte ikäviä kamuja).
Älä sure Vallu, olihan meillä kuiteski kakkua, niih… Kakku ei kyllä ulkomuodollisesti täyttänyt serfikaatin mukaisia laatuvaatimuksia, mutta onneksi maku oli kohdallaan. Nää kakkubileet vois ottaa tavaks vaikka kerran viikossa tai ainaski kerran kuussa. Nyt kun noi eläkepäivät lähestyy, niin ei se oo enää niin tarkkaa näitten linjojenkaan kanssa, vai mitä äiskä? Sullekin on iän myötä kertyny aikamoinen pelastusrengas vyötärölle, et ainaska sä, et oo oikee henkilö puhuu mistään dieeteistä. Tai saathan sä puhuu. Sun puheita vaan ku ei voi ottaa vakavasti, kun kattelee tota sun ulkoista olemusta.
Ja jotta ette luule meidän menneen ihan rappiolle, niin olihan meillä ennen kakkua selanen hierontasessio. Mähän sain heinäkuussa sellasen hierontalahjakortin synttärilahjaksi, niin siinä oli ajankohdaksi sovittu just toi Vallun synttäripäivä, niin yllätys, yllätys, hieronta oli iskän ja äiskän lahja myös Vallulle. Eikä Anterookaan ollut unohdettu, että kaikki kolme päästiin käsittelyyn. Ja kyse ei sitten ollut mistään ”sellaisesta” hieronnasta, mistä isot pojat puhuu, vaan ihan klassista koirahierontaa saatiin. Kyllä nyt on taas paikat vetreenä, että kiitoksia vaan Jonnalle, että suostut oikein kotikäyntejä tekemään.
Hieronnan ja kakun jälkeen oli kyllä niin raukee olo, että juhlat loppu siihen ja oli aika painua kipin kapin kohti petiä. Meillä onkin iltaisin varsinainen kilpajuoksu petiin, että saadaan parhaat paikat ennen kuin noi kaksjalkaset vallottaa koko sängyn. Mutta hyvin hierottuina oltiin paljon nopeempia kuin noi köntykset, et tän turinan voi tosissaan päättää siihen vanhaan hapatukseen, et nopeet syö hitaat, hih....
 |
| Vallua rauhoittamassa |
 |
| Ja kyllä se lopulta rauhottuki hierontaan. |
 |
| Mua ei tarvi rauhotella, mä kun oon aina itse rauhallisuus. Ja Antero oli niin rauhallinen, ettei ehtiny kuvaan ollenkaan. |
 |
| Ja kakkua tottakai! |
 |
| Kakkuannokset lisukkeineen. Harmi, et oli turhan pienet lautaset. |
 |
| Sulassa sovussa kakuttelemassa. |
 |
| Tässä todiste. Vallu ei oo mikään kasvissyöjä. Kaikki muu kelpas, mut nää jäi. Onneks muhun uppos nääkin. |
2 comments:
Myöhästyneet onnittelut riiviöpojalleni! Hienosti oot jättänyt kasvikset tassille :P
Kiitos vaan. Joo, mä oon tossa taitava. Hevi miehet syökööt rehut, mä en :).
Post a Comment