Voittajan on helppo hymyillä

On sitä kuulkaas pepsodenthymyssä taikaa, joten voittajan on helppo hymyillä. Oltiin viikonloppuna sellasella Baltian turneella, että oksat pois. Lähdettiin ajelee perjantaina kohti Latvian Valmieraan ja kuinkas muuten, työkeikka oli siellä tiedossa. Lauantaina mentiin kehään ja tuomarina oli puolalainen Malgorzata Supronovicz. Tuomari oli sitä mieltä, et oon erinomainen ja sertifikaatin arvoinen ja sijoitti mut kolmanneksi parhaaksi urokseksi. Ja koska eka oli jo multivalio ja toka junnu, mulle tipahti sitten niinku serti ja samalla Latvian valioarvo. Olisitte nähneet äiskän ilmeen, kun se tajus, että musta tuli valio, hih... Vallu oli neljänneksi paras ja oli kans tietty sertifikaatin arvoinen, mutta tuomari rokotti sitä liian vaaleasta maskista, liian isoista korvista, isosta nenävekistä ja liiasta nahasta. Vallussa tuntuu olevan kaikkee vahän liikaa tai liian vähän, mutta mua sitten vaan kehuttiin, että mulla on ikäiseskseni erinomainen kunto. No totta kai on, oonhan mä tasapaksu kunnon mies :).

Näyttelyn jälkeen suunnistettiin kohti Liettuan Siuhauhauta (äiskä: Siauliaita). Hyvin nukutun yön jälkeen työt jatkui ja tällä kertaa tuomarina oli Liettualainen Grita Joneliené. Tässä näyttelyssä mä kyllä häpesin melkein silmät päästäni, kun jouduin tota äiskää kestämään kehässä. Mopseja oli paikalla 10 ja niistä uroksia 8, 1 junnu, 2 avoimen luokan edustajaa ja 5 valiota. Äiskä meinas ekaks jättää viemättä mut kehään, kun näki, että kaikki valiot oli useamman maan valioita ja yksi oikeen inttivalio, kun oli sitä mieltä, että mulla ei oo mitään mahiksii siellä kehässä. Arvatkaa alkoko mua potuttaa tollanen aliarvostaminen ja jos äiskä oikeesti olisi jättänyt mut pois kehästä, niin takuulla oisin murissut ja urissut sille.

No kehään lopulta sitten mentiin ja valioluokassa oli aika jännät paikat, kun eka, jolle tarjottiin kättä, oli just se inttivalio. Lopulta sit meitä kökötti kehässä enää 2, Vallu ja minä. Sitten ku Valluki käteltiin pois, niin äiskän pasmat meni sekasi. Se ei millään uskonu, et  mä olin voittanut valiot, vaan hoki tuomarille we? we? we?. Lopulta mun oli pakko repii se  pois sieltä, ettei olisi itteensä enempää nolannut. Mut ei tää vielä mitään. Sitten kun mä olin kehässä avoimen luokan voittajan kaa ja siinäkin mut laitettiin ekaks, ni äiskällä oli jo tippa linssissä, kun se tajus, että musta tuli kerta heitolla niinku Liettuan ja Baltian valio. Ja ROP-kehässä äiskä oli jo ihan sanaton, eikä ees tienny miten meen kävi, ennen kuin saatiin kauhee paperinippu kouraan. Ja siellä se sitten oli, et rodun paras mopsi musta tuli, hih... Aikamoinen saavutus, kun jotkut ilkeemieliset ovat väittäneet, ettei mussa ole valioainesta. Oonhan mä nyt sitten 4 maan valio ja Baltian härpäke lisäksi, että silleen. Onneks osu kohdalle tuomari, joka piti tummista, vanhemmista ja hyvä kroppasista miehistä (arvostelu oli kyllä liettuaksi, eikä siitä mitään selvää saanut, mutta ihan lontooksi se kerto pitävänsä mun kropasta *myhähtelee mielissään*).

Mutta kaikkeen parasta on, että mulla alkoi nyt loma. Yhteenkään näyttelyyn en mee ennen heinäkuuta ja sillonkin sitten Pärnussa veteraani luokkaan. Mä aion ottaa kaiken irti tästä lomasta ja nauttii elämästä. Tehköön ne töitä keiden tarvii, kun mun ei tarvi, JEEEEE!!! Ja virallinen valiokuva tulee sitten joskus, kun saan kaikki diplomit ja ruusukkeet kotiin. Niitä ootellessa nautiskellaan elämästä ja ollaan onnellisia :D.