Niinhän se sitten oli ja meni, se joulu siis. Meillä oli hirvee hässäkkä joulun alla, kun äiskä asu keittiössä ja oli sen näkönen, et meen oli paras pysyy poissa jaloista. Musta se oli ihan väärin, kun ne ihanat tuoksut keittiöstä leijaili suoraan mun nenääni ja musta paras paikka olisi ollut siinä uunin edessä, mutta häätö siitä tuli, ei voinu mitään.Jouluaattona me ei sitä joulupukkii nähty, mutta jossain vaiheessa se kyllä oli käynyt, kun saatiin ihan hirvee määrä lahjuksia. Kaikkia ei edes kuvattu, kun mukana oli myös pehmoja ja niille meen iskä alkaa pikku hiljaa olla allerginen, höh, minkäköhän takia? Onkohan sillä pehmoastma?
Ruokapuolikin sujui tällä kertaa ainakin mun osalta ilman "kyyneleitä", kun mun kuppi täyttyi herkuista. Oli kuulkaas palapaistii, maksalaatikkoo, paahtopistii, kananmunaa ja kurkkua niitten normaali pöperöitten lisäksi, et kyllä siinä oli vatsassa kantamista aterian jälkeen. Mut mä en missään nimessä valita. En pistäs yhtään pahitteeks, vaikka samanlainen menuu olis joka päivä (äiskä: mä pistäisin).
Ja olihan meillä jouluaattona vieraitakin, kun Satu-täti ja Jari-setä pistäytyivät kylässä. Ja tapanin päivänä meillä vietettiin Wii-iltaa naapureittein kaa ja se vasta olikin hauskaa. Naurettiin mahat kipeenä Anteron ja Vallun kaa noita kaksjalkasii, kun ne heilutteli käsiään ihan kuin mielipuolet. Meenkin oli pakko suojautua, ettei kukaan ois kumauttanu meitä kapulalla kaaliin, HUI. Siinä ois tullut kallis lasku, jos mun kallisarvoiseen päähäni ois tullut kuhmu tai jotain vieläkin pahempaa. En ees uskalla aatella, mitä ois voinu tapahtuu.
Mut nyt me odotellaan sitä uuden vuoden rymistelyä ja pauketta. Ei se pauke meitä kyllä paljoo hetkauta, kun kyllähän sitä ääntä maailmaan mahtuu. Mä oisin koska tahansa valmis menee vaiks niitä raketteja ampumaan, mutta kun toi äiskä on niin hermoheikko mun silmien takii, niin taitaa jäädä se touhu haaveeks vaan, nyyh.
Toivotetaan nyt kuiteski tässä samalla kaikille mopsikansalaisille oikein ruokaisaa Uutta Vuotta meidän kaikkien puolesta! Älkää antako niitten paukkujen pelottaa, vaan paukutelkaa takaisin samalla mitalla, turisen mä.
Teveisin Mopsiherra Fontero
ps. ja tässä ois sitten meen joulukuvia täysin sekalaisessa järjestyksessä. Mut sekasinhan mekin aina välillä ollaan, niin sopii niinku tyyliin, hih...
Onks tässä muka kaikki?
Antero esittelee donitsia
Vallu ja sen kana
Iskän ja äiskän mopsityynyliinat
Mun Loveboy tyyny
Mun lahja, jonka ilkeä äiskä vei multa :(
Vallu ja vanha lelu, vaikka ois ollu uuskin tarjolla
6 comments:
Eikait siel vaa oo omittu herra Valdemarin joululahjaa, Fonteron lahjan lisäks :O???
No niin tais päästä käymään, et Vallulle ja Anterolle tuli pikku kiistaa, kumpi sillä kanalla leikkii. Mut no hätä! Mä lopetin kiistan lyhyeen ja nappasin kanan itelleni. Että se siitä kiistasta :)
vieppä viel kuule iskältä toi Vallun tyynyliina nii sit on kaikki hyvin :D
Joulupuu oli teille rakennettu ihan hienosti , että voitte kastella sitä samalla kun käytte ulkona. Ekologista! Meitä kiellettiin ehdottomasti menemästä lähellekään meidän kuusta. Mä en tietenkään mene, mutta Meeri maistoi neulasia ja kynttilöiden johdot uhkaa takertua sen saparoon, kun se viilettää siitä läheltä.
Nyyhkytinyyh, te saitte tollasen kasan tavaraa, me ei saatu kuin hiukan nameja, toisaalta mun paras lahjanami oli Elsalta, etten mä muuta tarvinnutkaan.Päätettiin yhdessä äipän kanssa, että meillä on riittävästi pehmoja ja meidän paras yhteinen lahja tuli Ranskasta, Fifi pääsi lopulta kotiin ja pallutti ja rapsutteli meitä koko joulun eikä ollut vihainen, vaikka rynnättiin sen sänkyyn aamulla viimeistään klo 6.
Meeri ei ymmärtänyt joulusta sillai vielä mitään, paitsi että huonekalut vähän siirtyi ja sen teddytyyny, mutta se oppi hyppäämään nojatuolille, siitä loikkaamaan toiselle tuolille ja vielä nojatuolille, jossa on mun filtti, johon Mirkku on jyrsinyt reikiä. Ja Meeri otettiin viekkuun, mahdutaan muuten hyvin, kun isuli kyllästyi menemään ulos pakkaseen jotain puol 5 aamulla. Meidän kanssa se nukkuu pitempään.Siis Meeri ja isukin nukkuu.
Fifi lähti ja ikävä on eikä sen huoneeseen o kiva mennä. Helmikuussa nähdään taas,kun Fifil on opistosta lomaa ja se tulee tänne.
Mä voisin mennä äipän kans alas nukkumaan, alkaa tassut väsyä. Hyvää uutta vuotta teille kaikille ja selvitkää hengissä ilotulituksista! Meeri haukkuu kaikkea liikkuvaa ja ääntä pitävää, joten saas nähdä, millanen konsertti meil huomen illalla on.Fifin blogis on meistä kuvia, onnistuttiin niissä aika hyvin, jos haluatte katsella. Mä olen ehkä kaikkein mopsimman näköinen niissä. Äippä ei osaa mitään kuvia ottaa. Teistä on hienot!Terkkuja kaikille!
Jenna, mä oon vieny sen jo, hih...
Moikka Guru!
Onpas teillä ollu upee lahja, kun ihan Ransakasta asti tuli. Ei meitä oo koskaan kukaan tullut Ranskasta asti katsomaan. Pitääkin käydä kattoo sieltä blogista, miten komee sä oot niissä kuvissa.
Meeri vaikuttaa kovin aloitekykyiseltä neidiltä. Vallu muistaa varsin hyvin, pikku neidin lähentely-yrityset, hih.
Me ei olla moksiskaan niistä paukuista. No, Vallusta en oo varma, mut kai se nyt yhdet paukut kestää, kunhan ei sit vaan ota liikaa, heh, heh...
Oikein mukavaa Uutta Vuotta Mossulaan!
Terv. Kalajärven kova kolmikko
Post a Comment