Matkalla maineeseen...

Hih, juu tossa kuvassa ollaan tosiaan matkalla maineeseen tai oikeemmin Valmieraan, Latviaan. Tehtiin viime viikonloppuna pikku rengasmatka Baltiassa ja tulihan sitä mainetta ja kunniaa ihan mukavasti.

Lauantaina Valmieran kansallisessa näyttelyssä venäläinen tuomari Viktor Pilikin arvioi mut rotuni parhaaksi veteraaniksi kunniamaininnan kera sekä kolmanneksi parhaaksi urokseksi, joten nyt mä oon sitten Latvian ja Baltian veteraani muotovalio. Mua voi siis virallisesti nimitellä FI&EE&LV&LT&BALT MVA, EE&LV&LT,BALT VMVA Jitterpug Black Bebopiksi. En mä tosin tota virallista nimeä kauheesti käyttele. Väsyy tassut noita kirjaimia naputellessa, joten kyllä mä vaan oon se keskinkertaiseksi kotikoiraksi haukuttu Fontero edelleen. Ja tittelinkeräys mun osalta päätty tähän. Jos mä vielä noihin kehiin meen, niin ihan vaan omasta ilostani ja näyttääkseni nuoremmille (kuuliks Vallu, entinen näyttelytoivo), että täältä pesee.

Huono kuva joo, tiedetään, mutta en mä jaksanu enää poseerata, kun ei ollu muita kuin iskä ja äiskä tuijottamassa.

Vallulla, muuten ei oo sitten yhtään pelisilmää. Se oli Latviassa urosten kakkonen ja ois saanu sertin, mutta se ei sillä enää mitään tehny, niin jäi koko urosten serti jakamatta. Olis säästäny paukut Liettuaan, missä oltiin sunnuntaina, kun siellä olisi sertille ja voittaja lappuselle ollut käyttöä, mutta ei, niin ei. Vallu kilpaili Radviliškisissa kansallisessa näyttelyssä avoimessa luokassa ja hävisi luokkansa erinomaisesti ollen kolmonen. Mä taas jatkoin suvereenisti olemalla Liettuassa viidennen kerran rotuni voittaja veteraani ja paras uros 3 sijakin tuli napattua. Tällä kertaa olin kyllä vähän ilkee ja menin voittamaan veteraani nartun, vaikka mulla ei ollu tarkotustakaan jäädä bissis kehään (äiskä: Veteraanien Best in Show kehään). Oisin voinu sen ilon suoda sille ladylle, kun mua ei noi bissit niin kauheesti kiinnosta.

Mutta se noista näytelmistä. Muutakin jännitettävää kun matkalla oli. Latviasta tonne Liettuaan siirtyminen ei mennyt ihan vanhan kaavan mukaan, kiitos Tompan (äiskä: navigaattorin). Tomppa kattokaas ohjas meidät vähän ennen rajaa jollekin soratielle peltojen ja lehmien keskelle. Mitään rajan ylityspaikkaa ei ollut missään ja loppujen lopuksi ajeltiin keskellä savipeltoa lehmien puistellessa vieressä päitään. Poliisit ois varmaan vieneet meet vankilaan, kun tuskin me mitään luvallista rajan ylitystä oltiin tekemässä (wink, wink salakuljettajat), kun mistään muusta ei tiennyt että maa ja valuutta oli vaihtunut, kuin siitä, et ielat muuttu gatveiksi. No selvittiin me siitä ”hengissä” ja päästiin määränpäähän sellaseen hotelliin kuin Pakruojis Manor Hotel Stadala. Se olikin hulppee paikka, vaikka oli keskellä ei mitään, mutta siihen me oltiin jo totuttu. Valtavaa puutarhaa ympäröi jos jonkinlaista vanhaa pytinkiä ja ihan oma jokikin löytyi. Lisäksi siellä pihalla oli lampaita, hevosia, koiria ja kovaääninen pikku poni. Harmi kun ei saatu kaikista kuvia, kun äiskä, the kuvaaja, oli aina väärään aikaan liikkeellä kameran kanssa. Uskokaa tai älkää muuten, mutta jopa Vallu piti turpansa tukossa niitten hevosten edessä. Taisi kerrankin olla aivolohkot kohdallaan, ettei alkanut niitten kanssa riitaa haastaa. Äiskä tosin meinas saada sydärin. Se meni aamupimeällä ulos tupakalle ja sille oli tullu tunne, et joku tuijottaa. Kun se oli kääntäny päänsä, niin muutaman kymmenen sentin päässä oli musta hevonen sitä pitäny silmällä. Oli kuulemma vahän pelästyny, siis hevonen varmaan. Ja niinhän se on, että tupakointi voi tappaa jopa sydänkohtaukseen tietyissä tilanteissa, hih.

Loppu reissu sitten menikin tutuissa tunnelmissa ja piipahdettiin Pärnussa meen ”kesäasunnolla” yksi yö ja saavuttiin sen jälkeen maanantaina kotiin. Nyt ladataan pikkasen aikaa akkuja ja seuraavaksi lähdetään Tarttoon marraskuun alussa. Siitä tuleekin mielenkiintoista, kun Vallun poika ja mun tyttärenpoika, Nipa, omistajineen lähtee mukaan. Tuskin maltan odottaa, että pääsen siitä reissusta turisemaan, hih. Mutta sitä odotellessa voitte vaiks katella kuvia. Meillä oli vähän ongelmia muistikortin kanssa, mutta ”muutama” otos sieltä saatiin pelastettuu. Palaamisiin.

Ikkunanäkymä Liettuan hotellissa

Kuten tääkin

Ja tää...

Ja tää...

Ja tääkin vielä

Sisääntulo hotelliin

Hotellin poke

Ravintolarakennus

Ja ite hotelli

Maisemia hotelilta

Jonkinmoinen jokikin oli

Kaivo

Ja majakka

Lisää maisemia

Jotain rattaita

Oheisrakennuksia

Ja lisää

Ja lisää

Sisääntulo ja respa

Vahtikoira

Ja joku muu koira

Ravintola ja aamiaispaikka

Kuten tääkin

Äiskän tupakkakaveri

Huone

Sama huone edelleen

Ja tääkin siitä huoneesta

Sitten ollaankin Pärnussa, Alex majassa

Pallorosvo Antero

Todella ikävä velipuoli, kun vei mun pallon :(

Nukkumaan menossa

Takka

Takkahuone

Sauna

Kylppäri

Poreamme

Ja lisää takkahuonetta

Meen pikku kämppä. Koko alakerta siniselle ovelle asti :)

Sumuinen puistoaamu

Portti puistoon

Mitäs me syyspojat,