Monday, August 16, 2010

Nyt kun kesä mennyt on, syksy saapuu...


Terveppä terve vaan kaikki helteissä hikoilleet ja lomista nauttineet kanssaveljet ja -sisaret. Mä oon vissiin vähän etuajassa, jos otsikkoon on luottaminen, kun ei noita syksyn merkkejä pahemmin vielä oo näkyvissä paitsi siinä, että iskä ja äiskä ovat palanneet työelämään. Pitkään ne tossa jo laiskottelikin, et parempi käydä välillä tienaamassa meille murkinaa, ettei päästä ihan kokonaan nälkiintymään.

Meille ehti tapahtuu yhtä sun toista tossa loma-aikana ja mä voisinkin tässä turista sellasen ”lyhyen” koosteen, mihin kaikkeen meen oikein tuli nokkamme lykättyä.

Juhannus

Meen varsinainen loma alkoi Juhannuksesta, kun äiskän loma alkoi silloin. Iskähän oli jo siihen mennessä ollut monta viikkoo lomalla, mut ei se ollu meille vielä oikeeta lomaa, kun toi lomaorganisaattori äiskä, ei ollut paikalla.

Juhannusta vietettiin ihan kotimaisemissa Satu-tädin ja Jari-sedän kanssa. En sit tiiä, mitä iskä ja äiskä siinä Juhannuksen aikaan nauttivat, mutta jostain ne saivat päähänsä, et meille tarvitaan toinen auto, ihan niinku vaan kesäreissuja varten. Äiskän mielestä auton lisäks meille tarvittas viel neljäs mopsikin, mut siihen me miehet kyllä ilmoitettiin eriävä mielipiteemme ja mikäs siinä ilmoittaessa, kun meit oli kolme yhtä vastaan, hih…

Autoprojekti kuiteski lähti käyntiin, mut sopivaa ei meinannut löytyä millään, joten ensimmäinen lomareissu tehtiin uskollisella Kialla. Kiaa pakatessa iskä kyllä manaili, ettei meen reissaamisesta tuu yhtään mitään, kun äiskän piti saada kaikki mahdollinen maan ja taivaan väliltä mukaan. No jotenkin me kuitenkin siitä pakkaamisesta selvittiin ja matka pääsi alkamaan.

Juhannusvieraita


Mökkeilyä Satakunnassa

Ensimmäinen reissuetappi meil oli Kauvatsa, missä me piipahdettiin äiskän siskonperheen mökillä. Paikalla oli tietty Matula ja Luigi, joten vauhtia riitti joka lähtöön. Ainoo mistä mä en tykänny oli se, että meille pystytettiin pihalle sellanen kompostikehikko, mihin meitä aina välillä laitettiin jäähylle. Musta se oli kovasti arvoa alentavaa olla jossain kompostissa, mut Anteropa oli eri mieltä. Antero oli siel kehikon ulkopuolella juoksentelemassa ja sai sit päähänsä, et se haluu kans sinne ”kompostiin”. Antero otti hirveen spurtin päin verkkoo, ni antohan se verkko myöten ja sieltä se velipuoli tulla tupsahti kehikkoon muiden joukkoon. Oli se sen verran yllättävä veto, et taisi multakin suu loksahtaa auki, ku Antero tipahti tantereeseen.

Mä oon muuten kuullu huhuja, et maalla naapurit on kovin sosiaalisii ja varsin uteliata. Mä voin turista, et tää huhu pitää kyl paikkansa. Siellä mökillä kattokaas noi naapurit oli koko ajan pällistelemässä, mitä me touhuttiin ja kehtasivat sit viel kommentoida meen menemisii ja tulemisii ammumalla. Kyl oli uteliasta porukkaa, Murr…


Mökiltä me siirryttiin sit Harjavaltaan ja käytiin samalla reissulla myös Kokemäellä moikkaamassa äiskämummii ja -vaarii. Ja käytiin me Porissakin, mut siitä mä en suostu turisee, et höpisköön Vallu noi Porin kuulumiset.




Porin kansainvälinen koiranäyttely

Hih, taitaa Fonteroa vieläkin ottaa pattiin toi Porin reissu, kun se ei suostu edelleenkään turisee mun saavutuksista. Mä täytin 2.7. kymmenen kuukautta (onnee vaan mulle vieläkin) ja samana päivänä tapahtu muutakin merkittävää, kun mun Jenna kasvattaja meni naimisiin Anttinsa kanssa. Kovasti mä pähkäilin niille häälahjaa ja sain sit sellasen kuningasajatuksen, et mikäs sen parempi lahja, kuin hommata eka serti hääparin kunniaksi. Seuraavana päivänä mä sit suunnistinkin äiskän kaa Porin Karhuhalliin, kun toi muu miesväki vietti aikaansa iskämummin kanssa. Ja uskokaa tai älkää, sieltä se serti mulle tupsahti kolmen varasertin jälkeen, joten bye, bye Vara-Vallu nimittelyt. Mut kyllä mä olin vähä polleeta, kun ei noi vanhemmat oo tässä iässä sertejä noukkineet (Fontero ja Antero: no niin olit. Hyvä ettet kompastunut tassuihisi, kun nokka taivasta kohti kuljit). Tuomarina oli Romanialainen Lokodi Zsolt, joka sijoitti mun erinomaisen juniori olemukseni heti kahden valiomopsin jälkeen eli kolmanneksi parhaaksi urokseksi, kun olin ensin voittanut luokkani. Ja tällästä se setä musta rupatteli.

Very nice head, good topline, exc. Strong body, good parallel in front, too narrow hocks, correct set & carriage set of tail.




No niin Vallu. Nyt kun sait taas pönkitettyä egoas, niin mä jatkan tästä vähän tärkeemmillä asioilla. Mäkin täytin tossa reissun aikana vuosia eli olen jo aikamies, kun 5 vuotta tuli täyteen. Synttärivastaanottoa en pitänyt, vaan vietin merkkipäivää siis matkoilla, kuten muutkin merkittävät henkilöt (Antero: tai merkilliset henkilöt, hih). Äiskämummi kyl tarjos mun kunniaks oikeen kunnon pöperöt ja kaksjalkaset sai kakkuu, etten voinu ihan kokonaan juhlimiselta välttyä. Enkä mä lahjattomakskaan jäänyt, siit piti mummi ja äiskä huolen.

Saa pussata :D

Synttäreiltä me lähdettiinkin sit takasi kotiin, jotta iskä pääsi jatkaa autoprojektiaan. Äiskän Anu-siskon mies, Veijo, oli bongannut yhdestä Raisiolaisesta autokaupasta lupaavalta vaikuttavan Chevy Astron ja siitähän se lopullinen niitti autokuumeelle sitten tuli.

Kesäauto

Ei siinä kauaa iskän nokka tuhissu, kun se jo lähti bussilla Raisioon sitä autoo hakemaan. Ja täytyy sanoo, et kyllä mekin ollaan tyytyväisii, kun nyt meen iso häkki ja kaikki muutkin tarpeelliset tarvikkeet mahtuu mukaan. Lisäks me saadaan matkustaa samassa tilassa iskän ja äiskän kaa, joten palvelutasokin nousi hurjasti. Toi auton hankkiminen johti muuten siihen, et käväistiin taas Harjavallassa, kun pitihän sitä autoo käydä Veijolle ja Samulle esittelemässä.


Mopsien erikoisnäyttely Espoossa

Harjavaltareissun jälkeen (siis ton toisen), vietettiinkin jonkin aikaa kotielämää lähes trooppisissa olosuhteissa. Ei paljon tehnyt mieli lenkillekään, kun ei pahemmin jaksanut tassua toisen eteen laittaa. Siks meistä olikin aika kauheeta, kun äiskä ilmoitti, et 10. heinäkuuta mennään näyttelyyn. Ja koska kyseessä oli viel erikoisnäyttely tarkoitti se sitä, et mopseja siel näyttelyssä oli tosi paljon (yli 100). Koko päivä siellä meni, mutta ei voi valittaa, kun mä pääsin näyttämään, kuka on kingi (aplodeja, kiitos).

Tuomarina oli Branislav Rajic Sloveniasta ja täytyy sanoo, et siinä on mies paikallaan. Osaa kattokaas arvostaa aikuisen mustan miehen charmikkuutta ja karismaa.


Mutta otetaanpa alusta. Ekana kehään meni Vallu ja Jenna. Vallulla oli suuret luulot itestään kehään mennessä, mutta joutu kokemaan karvaan tappion, kun sai arvosteluksi vain erittäin hyvän. Tuomarin mielestä Vallu muistutti lähinnä ufoa, joten sen siitä saa, kun rupee liiaksi ylpeilemään saavutuksillaan. Pitäs vaan uskoo, kun vanha kansa sanoo, et ylpeys käy lankeemuksen edellä, Hih…

Mutta tässä ton junnun arvostelu *nauraa makeesti*.

10 months old. Small but compact size. Correctly balanced. Correct head. Muzzle should be a bit broader. Ears are flying. Should be much better carried. Very load djulip. Soft forechest. Correct parallel legs. Compact body. Exc. Rib, exc. Tail. Correct angulation. Fsap??? Colour is not unified. Fluent movement. Should have longer forearm to make better steps. Expression is strange with flying ears. Should be more masculine.





Sit kun tuli mun ja Anteron vuoro mennä kehään, niin iskäkin joutui töihin, kun me ollaan molemmat avoimessa luokassa. Anterolle tää oli kesän eka näyttely ja hienosti ne iskän kanssa sen kehän selvitti. Antero sai erinomaisen laatuarvosanan tällaisella arvostelulla (tässä vaiheessa Vallu väänsi jo melkein itkua).

3 years old dog. Good size. Well balanced. Exc. Colour and mask. Good ears and eyes. Nicely wrinkled. Good front. Correct ribcage, topline & angulation. Tail should be better curled. Tigh muscles should be stronger. Exc. Pastern. He’s still lighter in structure. Well balanced. Front structure is not wide enough.


Koska mä olen edelleenkin luonteeltani kovin vaatimaton, niin jätin omien saavutusteni turinoinnin viimeiseksi (hyvää kannattaa odottaa). Äiskä oli etukäteen toivonut, et me kaikki kolme saataisiin laatuarvosanaksi erinomainen ja lisäksi, et Vallu sijoittuisi luokassaan. No Valluhan petti heti alkuunsa, joten Anteron ja mun harteille jäi sitten noitten toiveiden täyttäminen. Ja kun Antero täytti odotukset, niin pitihän munkin. Tosin taisin jopa ylittää ne äiskän toiveet reippaasti, kun selvitin luokan erinomaisesti ja sijoituin vielä kakkoseksi (nyt Vallu itki jo täyttä päätä). Vähän hienoo, kun lähdin kehästä pokaalin ja ruusukkeen kanssa. Lisäksi siel oli sellasii lisäkilpailuita, joista mut valittiin paras häntä, paras pää ja paras musta väri kilpailuun. Tuomari muuten tuntui olevan huumorimiehiä, kun tokasi arvostellessaan, että oon aikaisin harmaantunut, mut lisäsi sitten vielä ”kuten tuomarikin” .

Eikä se mun urakka sitten tuohon kehään loppunut, vaan paras uros kehä odotti. Ja sit mä tein sen, mitä tuskin äiskä olisi unissaankaan osannut odottaa. Sijoituin paras uros kehässä kolmanneksi ja koska uroksia oli yli 40, oli lisäsertit jaossa ja mä sain sen SERTIn. Siis mun toinen serti ja vielä erkkarista. Siinä vaiheessa, kun mulla oli kolme laatalla varustettuu pokaalia ruusukkeineen ja sertilappuineen, Vallu oli jo räjähtämispisteessä. Mä kun oon sellanen gentleman, niin en mä niillä palkinnoilla suuremmin elvistellyt, mitä nyt ihan vaan pikkasen, hih… Ja tässä tämä mun arvostelu olisi.

5 years old dog. Exc. Colour. Beauty masculine head. Nice small ears. Good eyes. Exc. Bite. Early started with graying. Exc. Forechest. Nice parallel front. Strong legs. Exc. Ribcage. Topline a bit higher in croup. Correct legs & good angulation. Tigh muscles could be sto???? Still efficient on the movement although should have better stride. Very compact & expressive.

Niissä ylimääräisissä kisoissa mä en sijoittunut, mutta sen voisi vielä mainita, että olin kuiteskin näyttelyn ainoa ”somali”, joka sijoittui paras uros ja narttu kehässä (hyvä minä).




Uusia matkasuunnitelmia ja rekkaribongausta

Me oltiin suunniteltu, et varsinainen lomamatka (ei siis sukulaisvierailu tai näyttelyreissu) alkaisi heinäkuun loppupuolella, kun meille oli varattu yhdeksi yöksi hotellihuone Alavudelta ja muutamaksi päiväksi mökki Peräseinäjoelta. Iskällä ja äiskällä taisi kuiteskin olla vähän tylsää kotona, kun ne alkoivat laajentaa matkasuunnitelmia. Ja niin siinä kävi, että alkuperäisen matkan piti kestää torstaista maanantaihin, niin uudet kuviot muuttivatkin keston maanantaista maanantaihin. Ja yllätys, yllätys, ensimmäinen majoitus oli jälleen Harjavallassa. Äiskällä kyllä taisi olla oma lehmä ojassa, kun se heti suostu kolmanteen Harjavalta reissuun. Äiskä kattokaas on sellanen rekkaribongari ja se tiesi, et 92, mikä sillä oli hakusessa, löytyy sieltä Veijon pihasta, niin totta kai sinne Harjavaltaan oli päästävä. Onkohan toi äiskä hurahtanut vähän liikaa tohon bongaukseen, vai onks se ihan syntyjään tollanen hupakko, hmmm….

Harjavallan lisäksi uuteen matkaohjelmaan tuli myös Tampere ja Vaasa, joten se oli sitten kesäautolla näytön paikka, kun joutuu Satakunnassa, Hämeessä ja Pohjanmaalla meitä ja meidän varusteita kuljettaa.

Taide-elämyksiä

Meidän naapurit kävivät lämmittelemässä heinäkuussa pari viikkoa Thaimaassa, kun täällä Suomessa oli niin kylmää :D. Ja kattokaas, mitä me saatiin tuliaisiksi. Eiks vaan oo tosi hieno? Niin taulu kuin mallitkin.


Äiskää on tainnut purasta joku taidekärpänen, kun meille ilmaantui tollanen gobelliinityyny ja -peitto noin kahdentoista viikon odotuksen jälkeen. Ne oli pitänyt tilata oikeen Ranskasta asti, mut mitä sitä ei tekis, et saa haluamansa. Toi malli ei kyllä oo yhtään niin komee kuin noi taulun mallit , vai mitäs mieltä ootte? *oma kehu haisee*.




Lammi

Heinäkuun puolivälissä vietettiin varsin hikistä näyttelyviikonloppua. Lauantaina Vallu käväisi Lammilla näyttelemässä ja ilmeisesti erkkarista suivaantuneena, se hankki itelleen taas varasertin. Tuomarina oli tällä kertaa Eeva Resko, joka sijoitti Vallun junnujen erinomaiseksi kakkoseksi ja myös paras uros kakkoseksi. Sinällään hauska näyttely, kun uroksia ei osallistunut kuin kolme junioria, hih. Ja tässä ois toi arvostelu.

Erittäin hyväntyyppinen uros. Iso, hyvä pää. Melko voimakas nenäryppy. Erittäin hyvin kulmautunut edestä, hieman löysä kyynärpäistä. Hyvä luusto. Vaaleat kynnet. Vankka runko, hieman lyhyt rintakehä. Aavistuksen matalalle kiinnittynyt, erittäin hyvä häntäkieppi. Hyvä takaosa. Liikkuu rodunomaisesti.

Mäntsälä

Sunnuntaina suunnattiin sitten koko poppoo Mäntsälään näyttelemään. Tai sii mä ja Vallu näyteltiin ja Antero kannusti vieressä. Kävi vaan niin ikävästi, että aamulla mua pisti tassuun joku ötökkä sillä seurauksella, että mä onnuin. No se näky sitten arvostelussa ja tuomari pahoitteli ihan suullisestikin, tota mun tassuvaivaa, eikä antanut erittäin hyvää laatumainintaa parempaa. Tosin ontumisesta huolimatta, sijoituin luokkani neljänneksi. Vallulla meni vielä heikommin, kun erittäin hyvän lisäksi sille ei herunut ees luokkasijoitusta. En mä kyllä yhtään ihmetellyt tota Vallun osaa, kun se muistutti varsinaista takkutukkaa, kun sillä on hirvee karvanvaihto-operaatio meneillään. Tuomari muuten oli Slovenialainen Stefan Sinko ja tällasta se musta jutusteli.

5 years old. Very nice type. Strong male, masculine head. Good upperline. Correct tailset. Good hindquarters. Unfortunately limping one a frontlegs.

Ja sitten Vallun osuus.

10 months old. Head proportions compare with body (yksi sana puuttuu). Coat in changing. Good upperline. Correct tailset. Good hindguarters. Moves correct.

Salarakas

Ennen meen varsinaista lomareissua tapahtui ihan kummia. Äiskä sai yhtenä päivänä hätäpuhelun ja se koski mua. Aino mopsi oli vailla miesseuraa ja mua pyydettiin auttamaan tyttöä hädässä. Sen ihmeemmin asiaa miettimättä, lupauduin sulhoksi ja niinhän se Aino sitten tuli iltamyöhään mua riiuustaa. Varsinainen söpöliini toi salarakas Aino on. Saas kattoo, onko jälkikasvua tulossa.


Harjavalta

Heinäkuun vika viikko koitti viimein ja me pakattiin Astro täyteen ja suunnattiin ekana sinne Matulan valtakuntaan Harjavaltaan. Äiskä väitti, et Vallu unohti pakata aivot mukaan, kun sen verran hulluja juttuja se matkalla teki. Musta äiskä taas oli sitä mieltä, et mun takapää on siirtynyt aivojen tilalle, kun olin koko ajan Vallua ”alistamassa”. Hyi äiskä, kaikkee sitä sunkin päässä liikkuu. Antero taas kuulemma oli liiankin fiksu, kun muisti siellä alkulomalla tekemänsä hyökkäyksen kompostikehikkoon. Antero kattokaas tajus, et homma toimii toiseenkin suuntaan ja näppäränä poikana karkasi koko kehikosta. Siitä äiskä ei oikeen tykänny, joten arvatkaa vaan, jouduttiinko valvovan silmän alle.

Tampere

Harjavallasta suunnattiinkin sitten kohti Tamperetta ja majoituttiin Hotelli Cumulukseen. Toi hotelli oli kivalla paikalla, kun heti ulos astuessa pääsi puistoon. Ja käytiin me kosken kuohujakin kuuntelemassa, kun kerran ihan siinä vieressä oltiin. Arvatkaa vaan, saatiiks me faneja. Mut oli siel Tampereella jotain ihan outookin porukkaa. Katokaa nyt, mitä me bongattiin yhdestä paikallisaviisista. Kyllä on aikoihin eletty, turisen minä!



Noi hotellireissut on kivoja, kun mekin päästään nauttii hotelliaamiaisesta. Äiskä kattokaas tuo meille mukanaan juustoo, kinkkuu ja kananmunaa aamiaispöydästä, kun sen mielestä me ollaan ihan tasavertaisia hotelliasukkaita, joille kuuluu kaikki saatavissa olevat palvelut, hih… Iskää kyl moinen dogibägi touhu taitaa pikkasen hävettää, mut äiskä on äiskä. Ei sille mitään mahda, jos se jotakin on päättänyt.



Vaasassa veri ei vapise

Seuraavaksi me saavuttiinkin sitten Vaasaan Hotelli Kantarellikseen. Iskä ja äiskä ei meinanneet silmiinsä uskoo, kun mentiin huoneeseen. Tai oikeesti siin oli kaksi huonetta ja sauna poreammeineen. Sen verran ne oli siitä majapaikasta innoissaan, että unohti meidän valokuvaamisen ja kuvas vaan sitä saunaa ja ammetta. Ihan tyhmää, eiks vaan. Mut se ei ollut tyhmää, että tässä paikassa oli sellanen aamiainen, et oli saanut äiskän haukkomaan henkeään. Valikoimaa oli enemmän kuin laki sallii ja meen dogibägissäkin oli normivarustuksen lisäksi useamman sortin kinkkuu ja paistii, nakkeja ja lihapullia unohtamatta. Nam, tänne me halutaan toistekkin.


Alavus

Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja Vaasasta me suunnistettiinkin Alavudelle. Alavus oli pikku paikka, jossa oli hirmu kuuma. Hotelli ei kyllä vetänyt vertoja noille edellisille ja kuultiinkin, että sitä oltiin juuri sulkemassa meidän lähdön jälkeen. Siis se sulkeminen ei johtunut siis meistä, vaikka joku irvileuka vois sellasta väittää.

Meillä oli siel vähän tylsää, kun ei nähty ees yhtään varteen otettavaa tyttökoiraa, vaan jouduttiin pelkkien patsaiden kanssa patsastelemaan. Iskä ja äiskä kävivät tolla reissulla ”sivistämässä” itteensä, kun poikkesivat jossain Tuurin kyläkaupassa. Ei niillä kyllä mitään tuuria tuntunut siellä olevan, kun ei ne mitään löytöjä sieltä tehneet.




Mökki Kalajärvellä

Meen reissun pääkohde, Peräseinäjoki, olikin sitten vuorossa Alavuden jälkeen. Siellä me majotuttiin sellaseen isoon kakskerroksiseen mökkiin. Vähän me kyllä äiskälle vinoiltiin, kun se mökki sijaitsi Kalajärvellä. Ihan kun äiskä ei vois muualla asua kuin Kaliksella oli se Kalis sit missä päin tahansa. Ainoo juttu mikä mua tossa paikassa häiritsi, oli se, että koirien uimapaikka sijaitsi melkein vastapäätä tota mökkiä. Uskokaa pois, et mä kiersin sen kohdan ja kaukaa. Iskä ja äiskä kävi aina välillä nauttimassa leirintäalueen palveluista, kun sen mökin läheltä löytyi sellaisiakin. Me ei kyllä yhtään ymmärretty, mitä se sellanen minigolf ja hole in one oikeen on, mut ei kai meen tarvikkaan jostain kaksjalkasten hömpötyksistä piitata.








Näyttely Seinäjoella

Eikä reissua ilman näyttelyy. Vallu nimittäin kävi taas kehässä Seinäjoella ja tällä kertaa arvostelun suoritti Kristiina Ahlberg. Vallu sai erinomaisen laatumaininnan, voitti luokkansa ja sijoittui kolmanneksi parhaaksi urokseksi. Ja tälläseltä Vallu näytti Seinäjoella.


Maskuliininen, kookas 11 kk:n ikäinen junioriuros. Hyvä kallo. Suuret korvat. Kauniit silmät. Hieman voimakas nenävekki. Hyvä kuono. Hieman liikaa huulia. Hyvä luusto. Hyvä eturinta ikäisekseen. Hyvä rintakehä ja runko. Riittävät takakulmaukset. Aavistuksen alaskiinnittynyt häntä. Mukava häntäkieppi. Liikkuu hyvällä mopsirullauksella, leveästi edestä, muuten rodunomaisesti.



Pentutapaaminen

Näyttelyn jälkeen meillä olikin sitten edessä matkan kohokohta eli mun jälkeläisten ja ex-vaimo Sissin tapaaminen. Paikalla oli siis lapseni Thelma, Rocky, Pomo, Rambo ja Teppo omistajineen. Lisäksi naiskauneutta edusti Sissin lisäksi Ninja, Xena ja Venla. Mulla meni siellä tosi lujaa, kun yritin hurmata kaikki naiset komeudellani. Pitihän isän näyttää mallia pojilleen, kuinka naisia käsitellään, hih… Antero ei paljon naisista piitannut, vaan keskittyi koko tarmollaan pakosuunnitelman laatimiseen. Me oltiin sellasella takapihalla, mikä oli aidattu kanaverkolla ja aikansa kun Antero sitä tutkiskeli, niin se löysi kuin löysikin pakotien. Onneksi äiskä huomasi, kun Antero viiletti verkon väärällä puolella eikä mitään katastrooffia päässyt sitten tapahtumaan.

Täs ois vähän kuvia. Mä en edes yritä arvata, kuka missäkin kuvassa on. Meidät valitettavasti tunnistaa tyhmistä peepadeista, joilla äiskä suorastaan nolas meidät muiden, varsinkin mun lasteni, silmissä :(.






Kohti kotia

Uusi viikko alkoi ja me otettiin suunta kohti kotia. Vähän oli jo kaipuu iskenyt omaan sänkyyn ja leluihin, vaikka olihan mulla tietty limapallo mukana matkassa. Eka päivä kotona meni ihan lepäillessä ja muutenkin arkiaskareita hoidellessa. Mutta lauantaina olikin sitten taas aihetta juhlaan.

Rakkaus on ikuinen, kohteet vaan vaihtuvat

Kyllä pitää noi vanhat viisaudet paikkaansa. Elokuun eka lauantaina kattokaas vietettiin Mimmin ja mun häitä. Mimmi tuli oikeen varta vasten mua Jämsästä asti tapaamaan. Juhlatilaisuus järjestettiin Vantaalla Sirkku kasvattajan luona ja hienosti homma hoitui. Parasta koko jutussa oli, että juhlat järjestettiin uusiksi maanantaina. Iskän ja äiskän kummituspoika Samu sai kunnian olla todistajana näissä kakkoshäissä, kun toimi mun hääkuskina. Vallu ja Antero taisivat muuten olla pikkasen kateellisia tästä mun menestyksestä naismaailmassa. Voi poikaparat, kun eivät tiiä, mistä ovat jääneet paitsi :D.




Silmävammaiset

Lauantaina sattu kyl muutakin ei niinkään juhlimisen arvosta. Yöllä Vallua oli pistänyt joku ötökkä ja sen naama oli ihan paisuksissa ja silmä ummessa. Äiskä anto sille kyytabletin ja pikkuhiljaa se turvotus sitten laski, mutta silmässä oli edelleen jotain häikkää. Vallu siis autoon ja lekuriin. Haavahan siellä Vallun silmässä oli, joten ei kun tippaa linssiin. Antero ei halunnut olla Vallua huonompi ja päivä Vallun tippakuurin aloittamisesta, Anterolla todettiin silmätulehdus. Tässä huushollissa vietetäänkin nyt sitten tipallista elokuuta, huh… Onneks mulla sentään on kaikki kunnossa, ainakin toistaiseksi.

Kerttu ja Minna

Kerttu ja Minnakin ehti käydä meitä vikana päivänä ennen iskän ja äiskän töihin menoa ihastuttamassa. Kertulla oli taas vauhti päällä ja pikkasen taisin minäkin siinä innostua. Kiitos vaan Minnalle hienoista otoksista. Huomatkaa muuten, et kuvissa näkyy Vallun uusi silmä- ja nenävekkilook. Taitaa jäädä ipanalta muutamat näyttelyt väliin tolla naamalla.










Luigi 1 vee

Samu ja italialaisvahvistus Luigi vierailivat meillä muutaman päivän elokuun toka viikolla. Samusta alkoi tulla tänä aikana lupaava kennelpoika, kun hääkuskina olon lisäksi, Samu hoiteli noita lekuriin kuljetuksia ja toimi myös tipanantajana.

11. elokuuta meillä juhlittiin sitten Luigin 1-vuotis synttäreitä. Mekin saatiin osamme synttärikakusta ja hyvää kakkua oli, nam, nam. Luigilla ja Vallulla oli hirvee meno päällä koko ajan. Mä en oikein ymmärtäny, miten ne jakso juosta kuin viimeistä päivää. Hyvä kun ite jaksoin ruokakupille laahustaa, kun niin on toi kuuma ilma vetänyt mehut pois meikäläisestä.



Eiköhän tässä nyt kesän tärkeimmät asiat tullukin turistua, kun alkaa tassutkin jo krampata naputtelusta. Koittakaahan kerätä varastoon näitä loppukesän helteitä, niin ei sitten talvella tarvi palella. Mä siirryn nyt tonne kartanon itäsiipeen näkemään unia ja oman kullan kuvia, et se on sit niinku Moro vaan!

5 comments:

Jenna said...

No jo on teil ollu vauhdikas kesä ja säkin Fonzie kerinny kaks kertaa naimisii, taitaa tulla aika kovat elatuskulut jos taas seittämän kumpaankin tulee :P!

Voi tota Vallu reppanaa kun tolleen on naamansa tuhonnu! No toivottavasti se siitä paranee pikku hiljaa :)!

Guru, the Isoeno said...

No moro, pojat! Pitkästä aikaa! Ja tarinaa teil on niin, ettei monilla vuosiin.
Onnea kaikista serteistä, varaserteistä, pysteistä ja nameista yms.yms.!Ja autosta! Jumanskreda, että olette onnekkaita!

Meidän kesä on ollut hellettä ja olemista ja odottelua ja totuttelua, mun piti oppia olemaan Siiri-siskon kanssa ja opastaa se talon tavoille, kun Mirkku muutti Rikkaruoholaan.Odotan aika innolla Mirkkua kotiin, mut huisisti jännittää se, minkä tuo mukanaan, eli semmosen poskestariippujan. The Isoeno on aika upea nimike kuitenkin.

Kesänloppua teille, me odotetaan viileämpää ja pitempiä lenkkejä ja entisiä rutiineja.
Parantukaa vammoistanne!

Herra F said...

Morjesta vaan Jenna!
Vähän mua kyllä kauhistuttaa, jos noita elatusmaksuja alkaa ihan tolkuttomasti tulla maksettavaksi. Pitää varmaan harkita maastapakoa, kun ei mun olemattomat eläkerahat mihinkään riitä.

Vähän mua ja Anteroo hymyilytti, kun eka kertaa nähtiin ton vintiön paisunut nenävekki. Ei ollut Vallu enää nättipoika niinku normaalisti. Valitettavasti vaan ei toi tapaturma oo tippaakaan hiljentänyt sen vauhtia. Koko ajan härnäämässä ja pahojaan tekemässä. Pitää varmaan laittaa se ojennukseen!

Mister F said...

Onneksi olkoon Isoenolle. Sullakin toi vastuu vaan kasvaa ja perhe lisääntyy. Ota sit tiukka linja heti alusta pitäen. Jos siit poskestariippujasta tulee yhtään samanlainen kuin Vallu-sedästä, vai mitä sukuu ne sit onkaan, niin oot pian helisemässä sen kaa : ) Ja varo, kun se on nainen. Ne osaa kieputtaa miehen kuin miehen pikkutassun ympäri.

Syksyä mekin ootellaan, mutta ilman sateita ja lämmintäkin saisi olla ilman helteitä. Kai tää elämä tästä taas palautuu normaali uomiin ja voidaankin alkaa oottelee seuraavaa lomaa. Mut mukavia jatkoja ja naskalihampaan odotusta.

Anonymous said...

Kzw q cdb l hot sex movies, sex. Gfv c, pwj wmeyyn|opc zuvfxhp z ag ko.