No niin, Rakkaat Ystävät! Täälläpä taas minä, blogin alkuperäinen omistaja, Herra Fonzie. Minun korviini on kantautunut ilkeämielisiä huhuja, joiden mukaan olisin laiska ja saamaton, koska minusta ei vähään aikaan ole blogissa kuulunut, mutta sehän ei nyt pidä ollenkaan paikkaansa. Tässä iässä on paljon asioita pohdittavana ja siksi olenkin käyttänyt aikani itseni sivistämiseen, kuten varmaan tästä kirjoitusasustakin huomaatte. Ja toisekseen, tämä pahnan pohjimmainen, Vallu nimeltään, on ollut kovin aktiivinen tämän bloggailun kanssa, mikä ei sinällään ole ihme, kun nuorisosta kerran on kyse.
Mutta palataanpa noihin viime viikon tapahtumiin. Oikeammin voisin asian lyhykäisyydessään ilmaista siten, että ei viime viikolla mitään mainittavampaa tapahtunut. Andyllä ja Vallulla on ollut pientä valtataistelua, mitä itse olen huvittuneena vierestä seurannut. Andy on kovasti yrittänyt saada Vallusta alamaista ja Vallu tietysti pistänyt vastaan minkä ehtinyt eli taistelu tullee jatkumaan. Onneksi taisteluvammoilta ollaan ainakin toistaiseksi vältytty. Fiksuja kavereita nuo Andy ja Vallu kyllä ovat, koska minun valta-asemaani kumpikaan ei ole kyseenalaistanut. Hyvä niin, koska siinä vaiheessa, kun minun nenälleni hypitään, seuraukset voivat olla arvaamattomia.
Tuo otsikko, ”Yksinoikeudella, Kiitos” on kuulkaa eräänlainen hätähuuto meidän vanhempien mopsiherrojen puolesta. Meillä tämä lenkkipolitiikka on nykyisin ollut sellainen, että nuoriso lenkkeilee pareittain ja minä sitten ylhäisessä yksinäisyydessäni. Tämähän on sopinut minulle mitä parhaiten, koska näin toimien, vastuullani ei ole kuin iskän tai äiskän puolustaminen, kumpi siellä hihnan päässä kulloinkin sattuu olemaan.
Mutta sunnuntaiaamuna tämäkin hyväksi todettu käytäntö romuttui, kun äiskä kaikessa viisaudessaan vei meidät kaikki kolme yhteiselle lenkille. Vaikka sosiaalinen olenkin, niin tämä kimppalenkki ei kyllä ollut mitään kimppakivaa, vaan varsinaista painajaista minun hermoparoilleni. Ajatelkaa nyt! Antero haluaa olla kukkulan kuningas ja kiipeää kaikki kinokset Vallu perässään ja sitten Vallu juoksee siksakkia tai tekee ihme hyökkäyksiä ja lopuksi nuoriso onkin sitten sikin sokin hihnoineen ja siinä meikäläisen pitäisi keskittyä paikallisten tyttöjen lähettämiin sähköposteihin ja lähettää niihin lemmekkäitä vastauksia. Eihän siitä nyt mitään tullut ja vastaukset taisivatkin tuoksua hyvinkin kitkeriltä, että toivottavasti Casanovan maineeni ei kovasti tästä kärsinyt. Onneksi äiskä otti asiasta opikseen ja iltapäivällä pääsinkin sitten jo lenkille yksinoikeudella äiskän kanssa.
Vaikka tuolla aiemmin kerroin, että meillä oli hyvin tapahtumaköyhä viikko, niin pitäähän nyt kuitenkin mainita nämä Vallun näyttelyharjoitukset. Meidän huoneen (Vallu: mun huoneen) vakiovarusteisiin kuuluu nykyään silityslauta ja sitä ei suinkaan käytetä silittämiseen. Se, että meidän kaksijalkaiset kulkee nykyisin ryppyisissä vaatteissa, johtuu vain siitä, että silityslaudasta on tullut Vallun ruokapöytä ja seisoma-alusta. Kyllä, kyllä, siinä sitä Vallua seisotetaan päivittäin ja palkitaan joko ruokakupilla tai keitetyillä kielenpaloilla. Huh, tuskin muistan aikaa, jolloin itse jouduin saman kohtalon kokemaan. Hyvä puoli tässä on tietysti se, että näin vanhempina ja kokeneempina, olemme Anteron kanssa saaneet näyttää Vallulle mallia ja sehän on sitten poikinut meillekin suun täydeltä makiaa tai pitäisikö tässä tapauksessa sanoa kieltä. Ensi viikolla sitten kuulettekin, onko näistä harjoituksista ollut ensinkään hyötyä, kun Vallu pääsee esittelemään taitojaan sunnuntaina Kaapelitehtaalle. Katsotaan pystyykö Ipana samaan, mihin minä silloin kauan kauan sitten pystyin, olemalla Rotuni Paras.
No aika näyttää, mitä tapahtuu. Pidetään kuitenkin peukkuja Vallulle ja toivotaan parasta, eikö vain! Ensi viikolla tavataan.
2 comments:
Voi Fonzie, kertomasi on turhankin tuttua minulle. Meillä MINUN valjaassani lukee ÄLYPÄÄ, mutta saanko juurikaan toteuttaa älyllisiä aivoituksiani? No just niin, enpä juuri. Mirkku menee eikä meinaa ja sen perässä sitten kaikki, joten minun on turha ehdottaa yhtään mitään, saati , että ehdotus toteutuisi. Ja sinulla on vielä kaksi vastusta muassasi. Me vanhat ja viisaat joudumme tässäkin sopeutumaan ja antamaan periksi.
Silityslautatreenaus voi vielä tuottaa hedelmää Vallun koulutuksessa ja takuulla tulet sinäkin mainituksi kannustajana ja tukijoukon primuksena sitten aikanaan, kun Vallu kiittelee jokin kultakuppi tassuissaan.
Pääasia, ettet itse joudu siihen laudalle tepastelemaan.
Meillä oli jo maata näkyvissä viikonvaihteessa ja eikö taas eilen satanut lisää. Aamulenkki oli kyllä kivempi kuivassa lumessa kuin loskassa, mutta kyllä maistuisi jo tuore ruoho. Sitä saadaan odottaa vielä kuukausia, sanon mä.
Ei muuta, vanha kuoma, kuin muksut järjestykseen ja komentosillalle!
Terve Guru!
On se hienoa, että löytyy kohtalontoveri, joka ymmärtää. Meilläkin tuntuu, että eräille kaikki on sallittua ja sitten eräille (lue: minulle) taas ei. Kaiken muun pahan lisäksi, joudun kärsimään koko ajan ruoan puuteesta, koska aivan väärin perustein, minua pidetään hieman tanakkana. Voi kun olisi lapsi, silloin kaikki oli niin hyvin, nyyh...
No saa nyt nähdä miten tuon Vallun tuossa ensimmäisessä koitoksessa käy. Ja jos hyvin käy, niin tuskin se muistaa, minkälaista pohjustustyötä minä ja Antero ollaan täällä kotona hänen hyväkseen tehty. Lupasin jopa kirjoittaa valmiin arvostelun, jonka Vallu olisi sitten vaivihkaa voinut livauttaa tuomarille, mutta äiskä peeveli huomasi sen ja teki moisesta heti lopun. Höh, kukas sen pojan paremmin tuntisi kuin minä ja Antero.
Meillä ei maassa löydy kuin loskaa ja se on tosi ikävää :( Minäpä lähden tästä taas pitämään yllä sitä järjestystä, että se on Guru sitten niinku Moro!
Post a Comment