Sunday, January 10, 2010

Passi ja hammasharja

Pakkasen pirtsakkaa sunnuntaita vaan kaikille. Taas on tässä viikko kipristelty pakkasen kourissa, mut hengissä ollaan, ainakin vielä.

Tällä viikolla riitti taas säpinää, et onneks ei tarvinnu koko aikaa pakkasii murehtii. Tiistaina mä ja Vallu lähdettiin lekuriin, ku Vallulla oli vika penturokotus ja samalla mun silmä jälkitarkastettiin. Voitteks uskoo, et Vallu paino jo 5,9 kiloo, et mopsien oikeesti, onkohan se mopsi ollenkaan :D. Mä puolestani olin laihtunut ja sen johdosta osoitan syyttävän tassuni kohti äiskää, joka pitää mua jatkuvasti nälässä. Hyi, häpeä äiskä! Ja ei siinä vielä kaikki. Vallu sai sillä reissulla oman passin ja kun sillä oli jo ennestään Jennan tuoma hammasharja, ni sehän vois muuttaa vaikka ulkomaille (Vallu: mähän oon ulkomailla, ku oon Espoossa).




Lekurireissun jälkeen lähettiinkin sitten Petikkoon pentujen leikkitunnille. Mä olin saanu erikoisluvan tulla mukaan ja hyvä niin, ku ei siel ollu ku yks pentu Vallun lisäks. Tää pentu oli sellanen kihara noutaja ja se ei ollu ihan samalla aaltopituudella Vallun kaa, vaan pakoili sitä ja sen leikkimisyrityksii. Lopulta siin sit kävi niin, et mä ja Vallu mentiin tuhatta ja sataa pitkin hallia ja Jorma ihmetteli. No, voihan sen tunnin noinkin viettää....

Loppiaisena meil olikin sitten naisvieraita, ku Kerttu tuli meille Minnan kaa. Antero meni sen verran sekasin Kertusta, et sille taas häkki heilahti, mut tällä kertaa mä osasin käyttäytyy. Vallulla ja Kertulla löytyi yhteinen sävel, joten vauhtia ja vaarallisia tilanteita piisas, joskin myös helliä tikunsyöntihetkiä. Kiitos tytöt käynnistä (kuvat: Minna Viitanen)











Saatiin muuten tällä viikkoo uudet näyttelyvarusteet, kun meen vanha yksiö alkoi olla vähän liian pieni kolmelle jaettavaksi. Tällä kertaa toi häkki onkin sit sellanen, et ei ihan heti tila lopu ainaskaan meiltä. Saas kattoo, mitä mieltä kanssakilpailijat on, kun toi parkkeerataan sinne kehän laitaan tilaa viemään, kun niis sisänäyttelyissä pakkaa muutenkin olee tungosta. Vallu ei viel oikeen kyl sisäistänyt ton häkin perimmäistä luonnetta, vaan kannatti enemmän pehmeitä arvoja, mut pahoin pelkään, et kyl se viel joutuu oppii ton häkkimopsinkin elämän.





No niin, taas toi ipana repii ja raastaa mua, ku silläkin ois jotain asiaa. Me muuten Vallun kans sovittiin, et seuraava blogi onkin sit Anteron ajatuksii, ku se ei oo pitkään aikaan päässy tänne avautumaan (Vallu: apua, toi ei tiedä mulle hyvää). Mut tällä kertaa, oles Vallu hyvä. Blogi on sun.

No vihdosta viimein. Mikä taas näin kauan kesti, ku eihän sulla Fontero taaskaan ollu ees mitään oikeeta asiaa. No eipä silti, ei mullakaan kauheesti asiaa oo, mut pakko on tälleen julkisesti purnata yhtä silitysjuttua. Niin, meen äiskä siis silitti eilen pyykkiä ja auta armias mitä se sai päähänsä. Se meni ja nosti mut sille silityslaudalle ja siinä mä polvet hyytelönä tutisin, et millon se tulee sen raudan kanssa mua silittää. Mut, thank God, mä säästyin siltä raudalta, ku huusin äiskälle, et mä oon silittämättä siisti. Mua ei tarvi ku leuan alta vähä rapsuttaa, ni kyllä noi karvat jo sillä oikenee, hih...




Mä muuten aloitan huomenna koulutieni. Mennään äiskän kaa sellaseen pentukoulutukseen ja sit keskiviikkona pentujen näyttelykoulutukseen. Saas kattoo, miten hyvin mä saan ne muut siellä oppimaan (äiskä: Vallu hei, sä oot käsittänyt homman väärin. Sä meet oppimaan, et opettamaan). Höpö, höpö äiskä. Mä juttelin Fonteron kaa ja se kerto, et sillon kauan, kauan sitten (ainakin sata vuotta sitten), kun se meni kouluun, ni siel oli kaikki oppilaat olleet kauniisti paikallaan, kunnes Fontero oli menny sinne ja opettanut ne haukkuu. En kai mä voi huonompi olla kuin Fontero (äiskä: huh, huh, mitähän tästäkin tulee). Ja äiskä nyt mennään ja tehdään mulle koulueväät. Mä haluun ainaski nakkii, juustoo ja lihapullaa ja sit syödäänki siel koulussa oikeen pitkän kaavan mukaan, ku isot pojat ei oo vieressä kuolaamassa, eiks niin äiskä? (äiskä: tuota, tuota, ehkä pakataan mukaan omena sille opettajalle, jos se sit sen voimalla jaksais sun kanssa sen tunnin). Ok, se on saletti, aletaas mennä pakkaa, ettei vaan myöhästytä (äiskä: Vallu, se on vasta huomenna illalla). No so what, ei voi ainaska sanoo etten ois innokas, hih... Mut näkyilemisiin, palataan taas asiaan, jos Herra Antero antaa siihen mahiksii :D

8 comments:

Jenna said...

soita vallusit heti ja kerro millast koulus oli :)

Vallu Valdemar said...

Juu kyl mä soitan ja kerron mitä mä niille siel opetin :D

Terv. Opettaja Vallu Valdemar

Jenna said...

Vallu kulta pieni, mä luulen et sä oot menossa sinne oppilaaksi ja sielä on opettajat ihan sua varten, et sust saatais kasvattettuu kunnon mopsikansalainen. Voi olla muuten vähän haasteellist kun miettii kuin hölmöön sun äiskäskin tänää meni, meinaa toi koiraäiti :D

Vallu Valdemar said...

Höh Jenna, isot pojat kerto, et sä ja äiskä, siis ihmisäiskä, huijaatte, et mä oisin muka joku oppilas. Ne sano, et mun pitää laittaa heti alusta pitäen ranttaliks ja näyttää kuka opettaa ja ketä. Ja sit ne nauro päälle. Mitähän sekin tarkotti, hmm... Ja ooks sä niinku käyttäny hyväks mun oikeeta äitii kesken parhaiden unien? Ei se sellanen peli vetele :D

Jenna said...

Älä ihan kaikkee kuuntele mitä ne isot pojat kertoo, ne saatttaa vetää pientää höplästä. Veljet on vähä semmosia, kysy vaiks teidä iskält paljo se on kiusannu sen veljeää :P!

Jooh sun äiskä veteli tyytyväisenä päikkäreit ihan tieto pois niin mä kaivoin punasen paholaisen esiin ja leikkasin hänen kynnet, ei kerinny tekee pissoja edes mun päälle, se on sitä mitä sä viimeks harjottelit kun mä käänsin sut selällee :D

Vallu Valdemar said...

*Punastuu* Jenna, ei ny kaikkee saa kertoo :D. Mä vaan, siis aattelin tai siis, no sattu pikku vahinko, mut älä vaan kerro isoille pojille, ku ne kuiteski nauras mulle :(

Guru, jengin stara said...

Vallu, moro! Kouluhomma on takuulla ihan kivaa ja kehittävää, suhtaudu positiivisesti ja ime kaikki opit ja yllätä kotojoukkosi ja kasvattajasi!

Antsu-fantsu, terkkuja sullekin! Ihan tuntuu, että sä olet väliinputoaja, sun pitäis saada oma osio blogiin, ettet joutuisi pienen ja ison väliin. Pidäpä puolesi!

Fonzie, ciao! Ei tunnu teillä olevan tylsää ja tapahtumatonta hetkeä! Mopsia tulee ja menee...Meil on ihan laimeeta, liian kylmä olla ulkona ja sisällä välistäin ei muuta keksi, kuin torkkua. Mä en jaksa Mirkun kanssa taistella jostain murmelista ja koska olen edelleen rajoitetulla syömisellä (ihan persikasta!!!) niin en pääse aktivoimaan itseäni herkkukololelulla, joka oli meidän yhteinen lahja, mutta tein selväksi Mirkulle, että se on enempi mun. Mä osaan paremmin - siis ÄLYÄN - pyörittää levyä ja kaivaa namit koloistaan. Mutta kun ei ylettömästi hyvyyksiä, niin ei joka päivä aktivointiakaan.

Ei olla autoonkaan päästy moneen viikkoon. Meidän säälittävässä häkissä on lerppu vetskari, joka me avataan hetkessä. Me halutaan tollanen hieno ja tilava ja ilmava kuljetuskämppä kanssa. Me oikeesti Mirkun kanssa ollaan kevyesti kateellisia. Joillakin on mitä vaan...

Miksi mä nyt valitan kaikesta? Ei tää puglife surkeeta ole, joskus vaan virikkeet on vähissä. Äippäkin, vaikka viileestä tykkää, haluaisi, ettei olis niin pakkasta, se joutuu pitään pipoa ulkona ja sen tukka on lytyssä ja se näyttää oudolta. Ja se haluais lenkille, mutta me ei. Tai mä kyllä, muttei Mirkku. Jotenkin tekisi mieli juustopalaa, käynpä kurkkaamassa, jos äipänkin tekisi ja voitais jakaa pala.

Fontero said...

Huomenta Guru!

Mä koitan vähän kattoo ton vintiön perään, et tekee ainakin kotiläksynsä (Vallu: mitkä läksyt. Ei mulle kukaan oo mistään läksyistä puhunut).

Antero on muuten pitemmän aikaa murissu, et sen asema on uhattuna. Siitä se varmaan haluu avautuu ens blogissa ja Anteron tuntien, tuskin mulla ja Vallulla tänne on sit enää mitään asiaa (Antero: joopa joo. Ette kehtaa enää nassuunne blogissa näyttää, kun kerron teistä erinäisiä juttuja, hih).

Me saatiin kans jouluna uus namikololelu, mut ei me sitä olla kauheesti käytetty. Yks syy varmaan se, et Vallu on niin ovela, et oottaa, ku mä kaadan luukupin ja nappaa sen namin, mikä tietty ois kuulunu mulle. Ei sellanen oo kivaa, eihän?

En mä oikeen tost häkistä tiiä. Onhan se kiva tääl kotona, ku siin on avoimet ovet, et voi mennä ja tulla mien huvittaa, mut sit jossain näyttelys, ku siel tuntitolkulla makaa velipoikien kaa, ni saattaa alkaa ahistaa, vaiks siin tilaa onki. Mä ku oon aina turissu, et haluun olla villi ja vapaa, ni tollanen vankilakuvio ei siihen oikeen sovellu.

Mulla muuten kans jatkuu kevyt linja edelleen ja mä en voi sit sitä ymmärtää. Vallulle kannetaan nappulaa alvariinsa ja me saadaan Anteron kaa vaan valmiiks kaluttuja luita eteemme, eiks oo kauheeta (äiskä: äläs Fontero puhu palturia). No ok, saadaan me vähä muutakin, mistä tulikin mieleeni, et paas äiskä raottaa sitä jääkaapin ovee ja kaiva mulle vähä murkinaa.

Ai niin, terkkui vaan teille kaikille. Mä meen ny murisee pöydän koreeks.