No voihan perjantai sentään mikä viikko meil on takana. Mä jo tossa edellisessä blogissa kommentoinki Anteron maanantaihepulii. Velipoika kattokaas päätti, et ny riitti tassutulehdus ja yritti päästä tassustaan kokonaan eroon. Meil ku oli, huom oli, sellanen fiini rautasänky, mis on reiällinen pohja siel pehmusteen alla, ni sinnehän se änkes tassunsa jumiin ja huusi ku syötävä. Onneks vaurioilta säästyttiin ja tassu säily ehjänä, et muuta vahinkoo ei päässy tapahtuu, ku se, et äiskä sai parikymmentä harmaata hiusta lisää, mut sehän ei oo vaarallista se, hih…
No eipä se sit tietenkään tohon loppunu, vaan pari päivää sitten, ku tultiin iltalenkiltä, ni äiskä alko ihmettelee mikä mua vaivaa, ku menin yksikseni keittiöön mököttää. No, huomashan se sit, et mä siristelin toista silmää ja vähän ajan päästä silmä alko sit viel näyttää sameelta. Äiskä haki kiireen vilkkaa meen jemmoista avaamattoman antibioottitippapullon ja tiputti sitä niinku ensiavuks silmään ja eilen sit mentiin lekuriin. Haavahan siel sarveiskalvossa oli (terveisii vaan Tyynelle, et samassa veneessä ollaan) ja mä sainkin sit varsinaisen tipotuskuurin, ku on antibioottitippaa, kiputippaa ja viel jotain kostutustippaaki. Kehtas se lekuri viel antaa mulle antibiootti- ja kipupiikinki, yäk, miten inhottavaa. Sit se lekuri anto mulla matkaan viel sellasen kaulas pidettävän tötsän niinku varmuuden vuoks, jos mä vaikka alkasin raapii tota silmääni, mut sitähän mä en tieteskään tee. Ja ei se lekuri osannu ees arvioida oikein mun presidentillisii mittoini, ku eihän toi härveli ees ollu riittävän iso mun maskuliiniseen kaulaani.
Vaiks mua siel lekuris rääkättiinki, ni se oli kivaa, et pääsin reissuun äiskän kaa kahesteen. Ajeltiin monella bussilla ja junassaki käytiin ja tietty haettiin matkan varrella mulle lekurinameiki. Antero, joka jäi yksin kotia meen reissun ajaks, oliki sit ihan käärmeissään, ku tultiin kotiin. Hirveen haistelun se piti mun ja äiskän ympärillä ja yritti sit viel alistaaki mut. Mä sille kyl sit murisin, et annas poju olla, ku saikulla olevaa ei saa rääkätä, ni kyl se siitä sitten tokeni, varsinki ku sai kokeilla mun uutta tötsääni. Äiskä muuten sano, et se hommaa meille jotku uimalasit, ku ei mukamas osata huolehtii silmistämme. Höpö, höpö, turisen mä.
Nyt sitten vaan parannellaan silmää ja toivotaan parasta. Mä meen ens torstaina iskän kaa uudelleen sinne lekuriin näyttää, mitä mä oon saanu aikaseks simmuni kanssa (äiskä: toivottavasti ainaskaan et lisää haavoja). Äiskä sanoki, et eläinlääkärit menis varmaan konkurssiin ilman meitä, ku sen verran usein on niissä tullu rampattuu lähiaikoina. No ollaanpa ainakin vakuutusyhtiön lemmikkei, ku saavat vähän välii syynätä meen lippusii ja lappusii.
Mut pitäkääs te muut huolta silmistänne ja nauttikaa tulevasta viikonlopusta. Mä aion viettää varsinaista joutenoloo ihan niinku luvan kaa, ku kerran sairaslomalla oon. Ai niin, jos teillä on joskus tarvetta lahjoo tota meen äiskää. ni ostakaa sille nitroi tai ainaskin jotain rauhottavaa, ku sen verran koville kuulemma tää elämä meen kanssa ottaa, hih...
Tassuterveisin virkavapaalla oleva Presidentti Fontero
Antero: Tyyne rakas, ny mä voisin tulla hoitaa sunki simmuu, ku niin tarkkaan mä oon vierestä seurannu, miten niitä tippoja annetaan. Tosin, sun suhteen mul olis parempiki parannuskeino tiedossa eli pusuhoidolla paranee vaiva ku vaiva, et pusuja, pusuja ja vielä kerran pusuja omalle haniböölle lähettää Pusupoika Antero *smack*
Antero: Tyyne rakas, ny mä voisin tulla hoitaa sunki simmuu, ku niin tarkkaan mä oon vierestä seurannu, miten niitä tippoja annetaan. Tosin, sun suhteen mul olis parempiki parannuskeino tiedossa eli pusuhoidolla paranee vaiva ku vaiva, et pusuja, pusuja ja vielä kerran pusuja omalle haniböölle lähettää Pusupoika Antero *smack*
14 comments:
Pikaista paranemista ja paranemista edistävä *ISO-smack* :) :) :)
Kiitti Symppy ja Tytsyt. Tääl mä oon tippa linssissä ihan kirjaimellisesti, hih...
Nonnin poijjaat!!!
Kannattais oikeesti harkita niitä uimalaseja, tai vaikka sukellusnaamari ja snorkkelia ni voisitte harrastaa vesijumppaa pinnan alla, vaikka avannossa.
Älkääkä niistä äiskän harmaista hiuksista välittäkö. Tuskin niitä niitä muiden harmaiden hiusten joukosta ees erottaa. No vitsi vitsi.
Mut noi teijän kaulurit on aika cool, ihan viimeistä muotia. Värivalintaa olis ehkä kannattanu harkita mut muuten aika kivat.
Syysterveisin,
Sammy Q
Sulotuoksuiset paranemisterveiset! Lähetetäänkö äiskälle kukkatippoi ja sulle yks herkkuside et tulee ilosempi mieli?
Sammy Q, me voidaan lainata sitä kaulurii sullekin. Oisit varmaa teekkaribileiden kingi ton kaa, hih...
ps. me ei kyl veteen saati avantoon mennä, höh ;)
Carla, mitä noist äiskän tipoista, mut herkkuside ois poikaa, hih... Äiskä kyl sano, et se vois aiheuttaa mussa ruokahaluttomuutta ja levottomuutta, et ei oikeen sovi yhteen saikun kaa. Mut jos ihan salaa laittasit niit sulotuoksui tulee, ni mä varmaan paranisin ihan silmissä (äh, höh, pöh, tai siis silmä paranis) ;)
Paranemispusuja ja syysterkkuja kummallekin sekä voimia ja jaksuja teitin äidille! <3
M&M
Kiitti Mimi, äiskä alkaa olla jo ihan poikki, et päätti sit olla maanantain lomalla. Mun tipotukset ku on kuus kertaa päivässä, ni tekee vähä tiukkaa olla töissä ja kotona yhtä aikaa :(
Voi helvate, pressa! Tosi käkkä juttu! Mullakin on kokemusta kaulurista, kyl siihen tottuu, äippäkin tottui, kun naarmutin sen ohimoo tollanen päässä vuoteessa.
Mä yritän välttää kaikkii piikkipuskii, mitä meidän ulkoiluteiden vierellä kasvaa ja kehotan Mirkkuakin olemaan työntämättä pientä (ja tyhmää) päätään mihin tahansa, vaara vaanii luonnossa.
Hyvällä hoidolla hyvä tulee, koeta olla vielä säälittävämpi, niin pysyt nameissa ja ole reipas tipoissa, ensi viikolla et oo tippa linssis ehkä enää.
Anterolle terveisiä Mirkulta ja multa!
Tere Guru!
Arvaa millanen meen iltalenkki oli n tänään? "Äiskä huutaa: ei pojat sinne, tulkaa tänne, ei sinne saa mennä, ku siel on risui, eikä sinnekään saa mennä, mennään tänne nurmikolle, pojat nyt ei lähdetä haistelee risukkoi jne..." Pikkasen kyl alko stressaa koko lenkki, vaiks kai se vaan ihan hyvää tarkotti, toivottavasti :(
Täytyy kyl turista, et mä oon tosi hyvä potilas, ku en pistä yhtään hanttiin niitten tippojen laittoo ja lääkkeetki menee íhan vaiks kädestä. Toista se ois Änkeröisen kaa. Vois olla, et äiskä ois jo repiny viimesetki haivenet päästään, jos velipojan kans ois tähän hommaan joutunu, hih...
Mut elämä on, terkkui vaan Mirkulle multa ja tolta Ankeriaalta, vai mikä se ny oli. Kyl se tästä :)
Pientä vikaa täälläkin katsannossa, ette oo yksin silmäongelminenne, Fonde ja Ande.
Mua alettiin syynätä aamulla tarkkaan ja pidinkin toista silmääni enempi kiinni. Äippä hermostui ja jo iltapäivällä mua kiidätettiin eläinlääkäriin. Ok, ei ollu haavaa, mutta sarveiskoalvossa hämärtymää. Jo vain tällaistakaan ei olisi tullut mieleen kenellekään. Tarkemmat tutkimukset alkaa marraskuun lopulla. Tippoja ja nameja mulle tasaiseen tahtiin ja äipän silmälasirahat menee eläinlääkärille, mutta mä pääsen ainaskin autoileen useasti ja mun ja Mirkun hyvinvointi on meillä tärkeintä, sanoo äippä.
No voi hitto soikoon, mikä ihmeen silmäepidemia on liikkeellä. Mulla alkaa kyl jo silmä loistaa, et pääsi äiskä niinku säikähdyksellä. Kaikkee hyvää sinne teille päin ja silmittömömästi terkkui Mirkulle ja vaiks pikku pusu kaa. Ja me pidellään sit tassui koholla Mirkun näyttelyihin.
Heippa murheen murtamat!
Täällä yks epätoivoinen tulevaisuutensa rakentaja toivottaa teille tassu- ja silmävaivoista kärsiville pikaista paranemista. Henkilökunnallenne pitkää pinnaa ja luottoa siihen, että everything gonna be okay.
Silmittömästi kiitoksii Satu-täti. Parhaamme tehdään ;)
Post a Comment