No hätä, kyl me hengis ollaan, et ei oo maa meitä nielly, vaiks on olluki sellaista hiljaiseloo, ku ollaan vaan oltu kotona ja pidetty ikävää, nyyh… Kyl tää syksy vaan on tylsää aikaa, ku on niin pimeetä ja kylmää ja sit viel vähän välii sataaki ja siit me ei sit tykätä yhtään.
Arvatkaas muuten mitä meille täl viikkoo tuli. No hukkunu mopsi, tietty. Saatiin uus vesikuppi (siin on pohjassa mopsin kuva), ku iskä oli sitä mieltä, et vanhaa kuppii sai alvariinsa olla täyttelemässä. Ja tietteks mitä teki Antero. Eka iltana se ei suostunu juomaan koko kupista, vaan kierteli ja kaarteli sitä kuppii ja tuijotti sitä kuvaa siel pohjassa. Luuli varmaan, et siel on kaveri pulassa veden alla. Pöh, on se hömelö. Onneks se sit kuiteski pikkuhiljaa tajus, et ei sitä mopsii voi enää auttaa ja alko kiltisti lipittää sitä vettä, niinku kunnon mopsin kuuluuki.
Äiskä muuten on maailman lahopäisin olento. No, sillon ku oltiin siel Kirkkonummen näytelmissä, ni iskä otteli siel kuvia, mitkä oli oikeen tarkoitus laittaa eteenpäin tonne Suomen Mopsikerholle. No arvatkaas onks toi äiskä muistanu niitä lähettää. Ei tieteskä. Ny se sit koittaa korjata vahingon viikonlopun aikana, jos sattuu muistaa. Ollaan muuten aika noloja ton meen äiskän takii.
Meen huone on muuten taas MEEN huone, ku äiskä sai sieltä vihdoin kannettuu pois kaikki ylimääräiset romut. Päästiin ihan ite sitä sisustaa, kuten kuvasta näkyy (äiskä: samanlainen romuhuone se on kuin ennenkin, sillä erolla, että nyt se on täynnä teidän romuja). Viikonloppuki on sit taas koittamas ja meil ei oo mitään kivaa tiedossa, ku iskä on töissä ja äiskä on uhannu ommella verhoi (siit tuskin tulee mitään, ellei se lukitte meitä vankilaan, hih…) ja maalailla jotain mitä lie juttui. Vois kyl ekana laittaa ton meen huoneen verhot kondikseen ja lasimopsit ikkunaan, ni saatas pitää siel sit vaiks mopsituparit, hih…
Anteron Tyynelle muuten viel tätäkin kautta jälkikäteen nimpparionnittelut. Ollaan ihan kateellisena lueskeltu täältä Tyynen blogista http://tyynentarinat.blogspot.com/, mitä kaikkee hauskaa siellä maalla tapahtuu. Siel käy vieraita, on vauvamopseja ja muuteski kavereita ja kaiken huippu, siel mopsitki saa pullaa. Me ei olla pullaa saatu, saati nähty tai haisteltu, ku ei meen äiskä koskaan mitään pullaa leivo, mikä on tosi epistä meitä kohtaan (iskä: ja mua kohtaan kanssa). Antero uhkaaki ainaski sata kertaa päiväs, et ottaa ja karkaa Tyynen hellittäväks ja me saadaan jäädä tänne riutuu ikävässä.
(Antero: Tyyne rakas, mä nuuhkin koko päivän tota tietsikan ruutuu, ku niin upeita pitkoja siel kuvassa oli. Ja arvaa mitä, Tyyne? Ne pullat tuoksu ihan tänne asti ja mikä parasta, kyl mä sunki sulotuoksut sain siel nenuuni ongittuu, nuuh… Miljuuna lentopusuu sulle, oma musukka. Mä koitan laatii sellasen pakosuunnitelman, et pääsisin nuuskuttelee sun kaa ihan nenu nenua vasten, hih…).
No niin Antero, tän päivän Tyynekiintiö on täynnä, et alas tulla mun kaa pitää taas ikävää, ku ei tääl kuiteska mitään tapahdu, WUH, WUH…
6 comments:
Omituista!! Niinku maa olis nielly mun piiiiitkän kommentin eilen ehtool.
Ja aamul ei näkynytkään kuin vanha kellojuttu.
Mukavaa viikonloppua kumminkin!
Guru, sorge. Sinne meni meen eiliset turinat niinku kankkulan kaivoon, ku äiskä joutu poistaa kokonaan sen meen eilisen höpinän ja tekee uuden jutun. Vanha juttu oli korruptoitunu tai menny muuten vaan sekasi, ku kadotti kuvii ja teki kaikkee muuta jäynää. Mut hällä välii, äiskältä kyl meni hermo, mut niinhän siltä aina.
Niistä pehmoista, ollaan kyl aateltu pukilta muutama pyytää lisää, ku kyl niit viel mahtus. Ja meen vesikuppi on hommattu täältä http://www.mirtikki.fi/mirtikki/custom.php?page=esittely ja sillä omistajalla on kans mopsi, et ymmärtää kyl hyvän päälle, hih...
Mirkulle paljon terkkui ja voi paksusti, niin mekin voidaan...
Ihan ku Antero kattos toivomuskaivoon ja näkis siel jotain :)
Juu niin mä katonki ja siel se on, Tyyneeee... ;)
Tervehdys!
Tultiin just Mirkun kans kotiin ja pitää heti kertoo meidän vaiherikkaasta viikonlopusta. Mä olin Maaretmuorilla yökylässä ja meil oli mukavaa, mä nautin rauhasta ja siitä, että sain pitää poskeni. Mirkku oli Jennan ja Antin luona kiusimassa esi-isäänsä ja mummoaan ja äitiään. Kuvitelkaa: Mirkku oli nukkunut siellä 9ään asti, kotona se virkistyy tossa klo 5-6, ainakin, jos isuli sais nukkua pidempään, Mirkul on joku kuudes tai jonkunmones aisti, et se tietää, et nyt ajetaan noi unikeot ylös.
Näin kaunista pyhäpäivää on harvoin, mutta tietysti just ehkä siksi olikin, kun oli Perniössä mätsärit. Mä en sijoittunut, mutta mua kehuttiin arvostelussa ja olin tietysti fiksu, kuinkas muuten. Mirkku oli hauska, mutta sen hauskuus - mm. vipeltäminen ja loikkiminen kostautui sillä, että se sai sinisen, mutta kuiteskin tuli toiseksi sinisissä ja sai kassillisen hyvyyksiä, joista me sovittiin, et jaetaan ne. Mirkku turpois ihan palloksi, jos kaiken söis itse. Kassissa oli söötti lelu, lumihiutale, josta mä en ole niin kiinnostunut, ainakaan vielä.
Nyt väsyttää ihan kauheesti, kun käytiin vielä Jennan mummulassakin, niin että so long, on päiväunen aika.
Huomenta Guru kamu!
No jo on sulla ollu vipinää. Me ollaan vaan naulattu ja naputettu koko viikonloppu. Älä kerro kellekkään, mut alkaa pikku hiljaa tulla ikävä vanhaa kotii, ku siel sai sentäs olla rauhassa. Jos tää uus koti ei pian valmistu, ni me otetaan ja lähetään, se on varma se. Terkkuja Mirkulle ja mukavaa viikon alkuu. Mä lähen ny takasi koisii...
Post a Comment