Läheltä liippas

Tähän ei ainaska oo millään pedoilla asiaa, niih...

Voihan nenävekki sentään, mitä meille eilen sattu. Meen viereises talos asuu sellanen ”hullunkoirantautii” poteva iso uroskoira, joka ei pidä meistä eikä muistaka koirista ja täytyy myöntää, et tunne on molemminpuolinen. Se peto on muuttanu siihen naapuritaloon aikuisena ja eläny aiemmin kuin pellossa tai ainakin jossain korvessa. Sil ei oo minkäänlaisii käytöstapoi ja sit se viel karkaileeki.

Oltiin eilen iltapäivällä lähdössä äiskän kaa lenkille, taluttimissa, kuten oikeaoppisesti kuuluuki ja astuttiin sit ulko-ovesta MEIDÄN etupihalle. Ja kuinkas ollaka. Pari metrii meen pihasta seistä törötti SE peto ja ennenku ehdittiin henkee vetää, ni sieltä se syöksy meen kimppuun. Ja me, isoja ku ollaan, ni nostettiin sen päivänen älämölö, ku pitäähän sitä reviiriinsä puolustaa. Mut jos me pidettiin ääntä, ni oisitte kuullee äiskää. Ensin se huusi ku hinaaja jolleki kakskymppiselle jätkälle, joka tumput suorana vaan toljotti mitä tapahtuu, et tuu auttaa. No ei se tolvana mitään tajunnu, ni äiskällä ei ollu enää muuta keinoo, ku tehdä varsinainen hyökkäys sen pedon kimppuun. Äiskällä ois varmaan tulevaisuutta amerikkalaisena jalkapalloilijana, ku niin mallikkaan taklauksen se teki, et se petoki meni sen verran hämilleen, et omistaja ehti sen hakee pois meen kimpusta. Mut jos äiskä huusi sille tollolle, ni pedon omistaja se saiki vasta kuulla kunniansa (ja samalla varmaan koko Kalajärvi). Siellä se oli ollu sisällä kaikes rauhas tietämättä mitä peto oli tekemässä ja ei ollu eka kerta, ku näitä ”vahinkoja” sille on sattunu.

Onneks päästiin täl kertaa säikähdyksellä, vaiks ekaks äiskä luuli, et Anteroo ois sattunu, ku se piti ihan hirveetä ulinaa (no, mä kyl tiesin, et se oli vaan sen luontainen tapa ilmaista itteensä). Äiskä kyl ilmotti selvin sanoin sille omistajalle, et toista vastaavaa kertaa ei sit tule, et josko se nyt oppis huolehtii vähän paremmin tosta pedostaan. Mut äkkii me tost tilanteesta toivuttiin äiskää lukuun ottamatta, joka vapisi ku haavanlehti, viel lenkin loppupuolellaki. Ja Anteron ego vaan kasvo koko tapauksesta. Luuli vissiin ite karkottaneensa sen pedon pois ja ny sitten koittaa väkisin, heti ku ulos mennään, lähtee ottaa uusintamatsii sinne naapuritaloon.

Et tämmösii tällä kertaa. Toivottavasti tänään menee vähän rauhallisemmin ja maassa säilyis ees jonkinmoinen rauha. Et rauhaa ja rakkautta vaan kaikille (Antero: varsinkin Tyyne-kullalle).