Wednesday, May 07, 2008

Punnitusta ja madotusta


No terveppä terve taas. Juu terveitä ollaan oltu ja silti vaan pitää nappia naamaan heitellä, outoo. Maanantaina meet punnittiin ja ei meitä ainaska tarvi neuvolas punnita, ku mä painoin 9,8 kg ja Antero 8,7 kg. Äiskä kyl sano, et näytti lukemat mitä vaan, ni voitas kuulemma näyttää vaiks isommiltaki. Huh, huh… ei kaikkien tarvi näyttää siltä ku se.

Ja mistä tää punnitushomma sai sit alkunsa. No siitä, ku äiskä alko antaa meil matokuurii (onneks loppu tänään), ni sen piti tietää, paljonks me painetaan. Siis mä en ny sit tarkota, et me oltas jotain matoja syöty, vaan ihan varoiks anto sellasii ihme kapseleita tai mitä ne ny on, ku meil on rokotukset ens viikolla. Siis aatelkaa, miten uhrautuvainen mä oon. Ei mun tarvis mitään rokotuksii ottaa viel pitkään aikaan, mut ku äiskä haluu mut ja Anteron samaan rokotuskiertoon, niin mitä mä en tekis pikkuveljeni hyväks.

Mut muuten täs on olluki ihan hijaiseloo kaiken hulinan jälkeen. Äiskä tos on koittanu jotain henkistä valmennusta harrastaa, ku sunnuntaina ois taas näytelmä tiedossa. Täl kertaa suunnataan Turenkiin ja Zugu kamuki lähtee meen mukaan. Katotaan ny sitten miten siel käy.

Mut enemmittä höpinöittä, mä toivotan kaikille oikeen kekseliästä keskiviikkoo, ihan vaiks keksin voimalla. Ai niin, taas meinas unohtuu. Antero tos vähän runoili ja tällästä se sai aikaan, varsinainen runoniekka...

Tyyne, mä susta taas unta näin, voi kuinka me siin unessa oltiinka lähekkäin. Mä kaipaan sua niin kovasti, et pahalta tuntuu ihan sydämes asti. Mut kyllä se aika viel meille koittaa ja silloin ehkä hääkellot soittaa. Mä pusuhalit sulle taas lähettää haluun, kun yksin luutani täällä mä kaluun, nyyh...

Terveisin Tyynen Oma Armas Antero

6 comments:

Anonymous said...

Jee, sunnuntaina pojat nähään ;)

Anonymous said...

Jestapa jepulis jee, niin nähdään. Anteroki varmaan piristyy, ku pääsee mopsien ilmoille. Symppy, esitetääks me siel sellanen S & F näytelmä, hih?

Anonymous said...

Oi Armas Antero, mun oma runoniekkani! *halipusurutistusmuiskis* Mää oon NIIN otettu!! *syvä huokaus* Niin ihanan runon olit kirjoittanut minulle. *huokailee vaan* Täältä tulee sulle pohjostuulen mukana satamiljoonaa kaipaussuukkoa sun kaipaustasi lievittämään.. *puspus* Ja että oikein hääkellot... *punastuu* Hih, pitäisiköhän tässä alkaa ompelemaan kapioita, pentulaatikkoon... ;) Ja suunnittelemaan hääpukua.. ;)) Sulosia iltapususisa omalle runoratsulleni!

Mutta pressa hei, onks toi S & F -näytelmä niin ko sama asia kun sellaset SF-filmit, mustavalkoset, joista mamma on mulle kertonut? Silleesti, että ensteks te kirmaatte Sympyn kans perämopsia pitkin kukkaniittyä, Symppy edellä ja pressa perässä. Sitten pressa saa Sympyn kii ja rutistaa etutassujensa väliin ja Symppy kikattaa. Sitten siinä sopivasti vieressä onkin heinäkasa, johon pressa kaataa Sympyn ja sen jälkeen näytetäänkin, kun pilvet lipuu kesätaivaalla...? Minä en kyllä ymmärrä niin ku mitä järkee on näyttää taivasta??

Mutta joo, iltaterkkusia teille pojat, ja Anterolle pusuja. *muisku*

Anonymous said...

Hih, Tyyne *punastuu*. Kiitos kauniista sanoista ja niist aivan superhyper ihanista kaipaussuukoista. Usko vaan, miten hyvin uni maistu, ku oli vaan suukot peittona. Muute yks asia tuli mieleen. Tieks sä Tyyne, miltä se kuulostaa, ku ne hääkellot soi? Ettei vaan samalta, ku herätyskellot? Ei muuten, mut ku noist herätyskelloist mä en tykkää yhtään, ku niitten ääni tietää aina häätöö isosta sängystä ja se ei tiedä hyvää se!

Sulla on muute viisas mamma, ku heti tiesi, mikä on ton Pressan ja Sylvin homman nimi. Muuten meni kaikki oikeen, mut siin vaihees, ku Fontero rutistaa, ni yleensä Symppy ei kikata, vaan antaa tassujen puhua, hih... Näyttää katos niinku ne taivaan merkit. Niin tulista toi ison pojan rakkaus on, huh, huh...

Toista se ois meil, eiks vaan? Me vaan pusuteltas, halittas ja rutisteltas ja jos siltä tuntus, ni voitas vaiks vähäks aikaa laittaa noi muut sitä taivastaki kattelee, Oops...

Mut Oma rakas pikku Tyyne Muusa Söpöliini, toiveikasta torstaita, et pian kohdattas, hih...

Terv. Sun Oma Armas Antero

Anonymous said...

Haa, mullekin oli varattu "huolto" maanantaiksi, mutta se peruttiin, kun ei mussa ole mitään huoltamista.Rokotus voimassa ja turkkikin kiiltää.
Sainpa matokuurin minäkin, vaikkei mitään matoja ollut. Sain reilun palan maksamakkaraa tabletin ympärillä, ei mulla ollut kerrassaan mitään sitä kuuria vastaan.
Tänään sain punkkipannan, se on vihreä ja haisee kamalalta, äipän mieleen tuli muinainen minkinruoka. Saas nähdä, kauanko tämmöstä piuhaa pidän. Mutta tänään oli kiva päivä, tapasin heti aamusta monta koiraa ja parin kanssa telmittiin oikein rattoisasti ja vielä iltapäivällä äipän salaisesta kylmäkätköstä(vaikka mä tiedän, et se on se)sain tuoreen jäisen luun. Toivottavasti teil on ollut hauskaa kanssa. Nyt iltapisulle ja maate, sen verran rasitetta oli, että jo ramasee.

Anonymous said...

No sua Guru lykästi ton "huollon" kaa. Meit ei varmaan tollanen onni potkase, ku noitten ilkeitten rokotusten lisäks, meil tehdään jotain tutkimuksii. Tai multa ei tutkita ku sydän, mut Antero joutuu esittelee sit sydämen lisäks polvensakki.

Hitsi ku ois pitäny huomata vaatii jotain herkkuu niitten matokapseleitten kaa. Meillä ne vaan tylysti pilkottiin ruoan joukkoon, et olkaas hyvä. Kyl me ne syötiin, mut ois ne voinu kyl tarjota tolleen ku sulleki. Pitääpä laittaa muistiin ens kertaa varten.

Me käytiin eilen kattoo jotain ihme olioo. Se oli hirveen pieni ja karvanen ja ihan oudon värinen. Äiskä sano, et sen nimi on Copiad ja et siit tulee meen naapurikaveri, ku se vähä kasvaa. Vähä me pyöriteltiin silmii, et tulee vai? No, pitää kasvattaa siit oikeen hyvä Mopsi, niinku me ollaan sen veljestä, Zugusta, kasvatettu.

Mukavaa perjantaita sulle. Mä meen ny turisee äiskälle, et haluu kans luun. Morjenttes!