Suloista Sunnuntaita

Heipparallaa taas Rakkaat Mopsikansalaiset. Mulla on kuulkaas pitäny niin kiirettä, etten oo ees täällä blogissa ehtiny turisee, mut korjataan ny seki epäkohta.

Sain tossa muutama päivä sitten sähköpostii Punkero lehden toimituksesta ja arvatkaas mitä siin viestis oli? No siinähän oli haastattelu uudelle Pressalle. Oli kuulkaas niin kimuranttei kysymyksii, et oon raapinu tassuni verille ja leukaperätki on harmaantuneet, ku oon koittanu niihin vastailla. Kyllä on tolla lehdistöllä hirveesti valtaa, ku saavat kysellä vaiks kuin intiimeit asioita. Pääsette tekin kyl sit ton haastattelun lukee, kuhan se on ensin julkastu siin lehdes.

Oltiin eilen Zugun luona kylässä (siis meen kavaljeeri kaverin), ku meen äiskä ja Zugun henkilökunta leipo sellasii karjalanpiirakoita. Arvatkaas koitettiinko me auttaa siin touhus? No tottakai koitettiin ja palkaks siitä jouduttiin ulos jäähylle. Sikamaista käytöstä kaksjalkasilta turisen mä. Anterokaan ei tykänny sit yhtään tollasesta jäähytuomiosta, vaan järjästi pienen mielenosoituksen, hyvä veli boy. No anto ne sit lopulta meen ees vähän riisipuuroo maistaa, et ei ny ihan hukkaan menny toikaan homma.

Miksi ovet ei aukene meille, onko syynä rotumme tää...

No siin on sit teille!

Tänään ollaan sit oltuki mätsäilemässä tuol Herttoniemes Zugun kaa. Aiheutettiin heti paikalle päästyä ihastusta (kuten aina, hih), ku meil oli Annen tekemät pääkalloloimet päällä. Kävi siin kuulkaas yks sun toinen silittemäs, et kuinka ihanii me ollaan (Antero: niin ollaankin).

Pienii aikuisii siel mätsäris oli 76 ja tuomarina ulkomuototuomari Teija Salmi-Aalto (kasvattaa kans sellasii kerrostalon korkuisii koirii, niinku sellasii Tanskandoggei). Paikalla oli kolme Mopsii, yks vuoden ikäinen typy ja sit me. Äiskä ja Virpi, siis Zugun äiskä, vähä töppäs ja niinpä Antero ja Zugu olikin parikilpailussa pari, josta Antero selviytyi punaseks ja Zugu siniseks. Mun kohtalo oli kans olla parikilpailun sininen, mutta sen verta mua sapetti se, ku edellisessä mätsärissä Antero meni ja oli punaisten pentujen kakkonen, niin päätin sitten pistää paremmaks ja voitin noi siniset. Ja koska toi Antero on niin paljon elvistellyt sillä saamallaan pokaalilla ja ruusukkeella, ni päätin lopuks pistää tuplaten paremmaks ja olin viel BIS 3. Ähäkutti Antero, mites nyt suu pannaan, ku mä sainki kaks komeeta ruusuketta ja pokaalia, HIH, HIH... Ja mitkä palkinnot. Nappuloit tuli 10 kg (ja ihan oikeet merkkiiki), agility pujottelujutska, hieno filtti ja viel sellanen iso säilytystynnyri noille nappuloille. Pitääki kysästä tolt mun perheeltä, et kukas tän huushollin elatuksesta nykyisin muuten vastaakaan... Ja oisitte muuten nähny Äiskän ilmeen, ku se tuomari sano sille, et mä liikun uskomattoman upeesti. Äiskän naama oli kuin Naantalin aurinko, et sellasta hymyä sen naamalla harvemmin näkee.

Mut nyt on päivän työt tehty, et meen on vuoro levätä. Äiskääää, alas passaa meitä ja tuo se ruoka tänne sänkyyn, ku kyl me sen verta hyvii ollaan tänään oltu, et sänkyruokinta ansaitaan (äiskä: ootte olleet ihan huippuhyvii, mut jos herrat nyt kuitenkin vaivautuis tänne rahvaan joukkoon syöpöttelemään, niin äiskäkin pääsis lepäämään).

Paas paprazzi pois se kamera. Me raskaan työn raatajat halutaan nukkuu.