Wednesday, February 20, 2008

Mahdoton tehtävä


Moikkade Moi Rakkaat Höpönassut. Täällä se Antero pulisee. Tol Pressal ku on mahdottomasti noit pressakiireit, ni mä sit päätinki käyttää tota mahdottomuutta hyväkseni ja pulista teille ihan mahdottomii jutskii.

Mä pahotin ihan mahdottomasti mieleni, ku toi äiskä meni ja osti Fonterolle sen niin kutsutun linnan (mökiltä se must kyl enempi näyttää). Niinpä mä sit suoritin sellasen mökinvaltauksen, mikä ei sinänsä ollu mikään mahdoton tehtävä, ku eihän toi Pressa mulle ikinä mahdottomasti hanttiin laita. Mahdotonta sen sijaan oli se, et toi mökki ei suostunu mun kaa yhteistyöhön, vaan vääntyili mahdottomasti miten lystäs. Mä olisin kans mahdottomasti halunnu, et mun krotiilialligaattori olis muuttanu mun kaa siihen mökkiin, mut voi mahoton sentään, eihän se sinne mahtunut.


Noi meen iskän reiskatossut on kans ihan mahdottomat. Mä olisin niin mielelläni nauttinu mun ydinkuuni sielt tossun syövereistä, mut ihan mahdoton juttu. Ei tullu muut ku mahdoton aivastus niistä tossuaromeista ja tajuki lähti melkeen kankaalle.


Toi meen äiskäki on muute ihan mahdoton. Eilen se taas huijas meit ihan mahdottomasti, ku oltiin iltalenkillä. Meen lähellä asuu sellane Espanjasta adoptoitu senjoriitta Seni, jonka kans me käydään välillä vähä hippasilla. Eilen oltiin sit Pressan kans menossa niinku Senii tervehtii, ni äiskä vaan pokkana ilmoitti, et pojat mahdotonta, ku tyttö nukkuu. No allapäin me sit lähettiin jatkaa matkaa ja yllätys, yllätys, kukas se siinä yhen kulman takaa tuli vastaan. No Senipä tietysti. No totta kai me sit kysyttiin, et onks se unissakävelijä, ku äiskä kerran oli väittäny sen nukkuvan, ni kyl oli Senillä mahdottoman hauskaa, ku se kerto, et meit oli huijattu iha mahdottomasti. Ja arvatkaas, ottiks mua ja Fonteroo ihan mahdottomasti päähän moinen mahdottomuus, MURR….

Mut jotten mäki muuttus ihan mahdottomaks, ni parempi kait lopettaa tää mahdoton puliseminen ennen kuin äiskä saa ihan mahdottoman hepulin.

Ei muuta ku mahdottoman mahdotonta keskiviikkoo. Eläkääs mahdottoman mukavasti.


4 comments:

Anonymous said...

Voi mahoton Antero tota "sun" mökkiä, kun osaa oikein keulia ;)

Anonymous said...

Joo varsinanine keulija. Äiskä vaan sano, et mä en saa oleilla siel sillo, ku ollaan velipojan kaa kahesteen kotona. Mä ku sain tänään sen kaatuu silleen suuvärkki lattiaa vasten, et Iskä joutu mut sielt pelastaa. Mut ei se mitään. Sai se mökkiki tuta oikeen Mopsin tasusta, mitä tuli tehtyy, voe mahoton...

Anonymous said...

Oi Antsupantsu-kultasein, onko Sinullakin mahdoton tossufetissi??! Niin minullakin.. Aina, kun vain mahdollista, niin varastan äiskän kotisandaalit (tuoksuvat niiiiiiin mahdottoman ihanalle sukkamehulle), kannan ne sänkyyni tai äiskän ja iskän sänkyyn taikka sohvalle. Sitten mammalla on sellaset ihanat nahkatossut, jotka se on saanut työkavereiltaan synttärilahjaksi. Ne minä aina varastan ja nakkelen niitä pitkin seiniä ja metsästän niitä. Vähänkö se on kivaa! :p

Mutta kuulehan Anteroinen, sitten, kun me mennään naimiaisiin, niin me kyllä hommataan sitten niiiiiiin iso mökki, että sinne mahdutaan me kumpikin ja kaikki meidän rakkausmopsilapset. <3 Montako hankitaan? *haaveilee* Niin ja sitten sinne pitää vielä mahta kaikki äipältä varastetut tossut ja sandaalit sekä teidän iskän reiskat.

Pusuja!

Anonymous said...

Voi TYYYNEEE... Iso talo ja paljon, siis ainaski sataviis, meen näköst pikkumopsukkaa. Ja tossuille sit ihan oma huone, missä me voidaan olla ihan niinku tossumeres (aattele, meill on ihan samanlaine harrastuski, eiks oo hyvä enne?).

Sit vois ottaa ton sun iskän ja äiskän ja noi meen hömelöt sinne palvelijoiks, ni me voitas keskittyy olennaiseen, siis toisiimme, lapsiimme ja tietty tossuihin. Ja kai me joku kolo Minnalle, Sallille ja Foneterollekin löydettäs, ku ne varmaan kuolis ikävään ellei ne sais ees vähä nauttii meen seurasta.

Voi Tyyne, ny mä nään koko päivän päiväunii meen ruusuisesta tulevaisuudesta, nääthän säki unia musta, PUSI, PUSI...