Tääl myö taas ollaan

Kuules Andy, mä turisen ny sit tän matkastoorin...

En ois sinuna Fontero niinkään varma, mut voithan sä koittaa, HIH...

Huh, huh, voitinpas, mees ny Antero sinne Äiskän helmoihin ja anna ku mä turisen, Hus, hus, niinku olis jo.

No niih, mennääs ite asiaan, et päevee, päevee vaan. Tääl ois ny pari "umpikieroo" savolaista laskeutunu maan pinnalle Espooseen. Uus Vuos tuli ja meni ja meki luvattomasti luvattiin olla lupaamatta yhtikäs mittään, ku ollaan muuteski aina lähes mallikelposii (äiskä: huh, huh, pojat mitä potaskaa). Viikko siin Savos vierähti, et täs ny ois vähä Savon muan kuulumisii. Ottakaas hyvä asento ja kiinnittäkää turvavyöt (tää lento ku ei sit oo myöhässä), ku ny myö mennään...

Reissuhan alko meikäläisittäin ihan normaalisti, ku heti alkumatkas noi kaksjalkaset huomas mitä kaikkee oli unohtunu. No ei se mitään, Heinolan kohdalla vaan "räjähti", ku Äiskä meni kysyy Iskältä mihin se laitto kameran. Iskä vaan ihmetteli, et minkä kameran ja siinähän se Äiskällekin totuus selvis, et kamera oli ja pysy kotona. Me oltiin Anteron kaa tosi huojentuneita, ku saatas kerranki vaan relata eikä tarttis koko aikaa poseerata.

Mut jonkinlaisen shokin se Äiskä varmaan sai, ku ennen Mikkelii, Äiskä ilman ennakkovarotusta tokas, et se haluu kaks Mopsii lisää ja niitten nimet on sit Juliet ja Joonatan. Arvatkaas oliks siin kolari lähellä, ku Iskä vihdoin tajus kuulemansa ja kyl meki kova sana asiaan sanottiin... No pakkohan se oli koittaa Äiskä saada maan pinnalle ja Iskä sit sano, et jos vaiks kuiteski haettas lauantaina uus kamera Äiskälle niitten Mopsien sijaan. No olkoon, aateltiin me. Ottakoon sit mielummin niitä kuvatuksii, ku ei ainaska meen majataloon uusii Mopsei mahdu.

Päästiin sit kuiteski vihdoin perille ilman uusii järkytyksii ja kun ilta sit siel Jäppiläs koitti, ni HUI, miten oli pimeetä (siis pimeetä ei PIMEETÄ). Ei nähty Anteron kaa nenäämme pidemmälle, mikä tietysti meidän naamavärkin tuntien tarkottaa sitä, et ei nähny yhtikäs mittään ilman taskulamppuu. Aiheutti se pimeys Äiskälle pikku tepposenkin, ku eka iltana se oli käsikopelolla hapuilemas kohti sänkyy, ni kuinkas ollakaan, vähä meni arviointi pielee ja siihen se lensi pepulleen lattialle sängyn viereen, Hih. Onneks sil on hyvät pehmusteet omasta takaa, ni selvis siit sit ilman surempii vaurioita.

Oi tähdet, tähdet...

Lauantaina Iskä ja Äiskä lähti käymään Pieksämäellä ja sieltähän se kamera sit tulla tupsahti mukana. Hei, antakee sit Äiskälle anteeks, ku ei ne sen kuvat täl uudella masiinalla sen parempii oo, ku sillä vanhalla vesivahinkovempeleelläkään. Ei kattokaas taaskaan lukenu ohjeita, ku alko vaan siin kylmiltään räpsii, PÖH... Ois ehkä kannattanu kattoo millasii säätöjä siin olis ollu mahdollista tehdä.

Ikkunaprinssit?

Kun kaksjalkaset on poissa kotoa, ni Mopsit hyppivät pöydällä, HIH...

Meinashan sitä reissussa tulla vähä ongelmiiki, ku minä Fontero, tälläsenä KaupunkilaisMopsina, en oo tottunut käymään "asioilla" muuta kuin henkivartioiden kanssa, ni nyt sit siel "linnan" pihalla ku oltiin niinku villeinä ja vapaina, niin Äiskä vaan tokas, et mitäs siinä hienostelet anna tulla vaan. No eihän se ollu mun arvolle sopivaa päästellä mihin sattuu, joten panta, hihna ja henkivartija oli saatava, ennen kuin isoja "asioita" voitiin ottaa käsittelyyn. Anterolla sitä vastoin ei noita päästöongelmia ilmennyt (on kattokaas vielä niin nuori ja estoton), vaan sille nyt kelpas paikka kuin paikka, hihnassa tai ilman, huh, kyl mä häpesin.

No, kun tähän arvokeskusteluun tuli alettuu, niin otetaanpa sit turinaks tää meneillään oleva vaaliehdokkuus. Mun kotiavustajat oli tehneet muutamii vaalimainoksii jaettavaks niinku potenttiaalisille savolaisäänestäjille, mut eihän ne niitä sit ite jaksanee jakaa, vaan avuks saatiin paikallisvahvistus Salla, joka myös villiskamujen, Efen ja Elviksen emäntänä tunnetaan. Sallahan niitä mainoksii sit jakoi lähitienoolla, saas kattoo tärppääkö.

Käytiin myös ihan livenä tapaamassa Efeä ja Elvistä ja täytyy turista, vaikka kansainvälinen kielivalio olenkin, niin savon kieli on vielä vähän hakusessa. Efen kanssa kun turistiin, niin kielimuurihan siinä tuli vastaan ja pieni muotoinen konflikti sitten syntyikin. No, siitähän selvittiin pikku ärinällä ja vetäytymällä taka vasemmalle, joten diplomaattista selkkausta ei päässyt syntymään. Konfliktin aikana, veljeni Antero, ehti myös työntää jalkansa peliin mukaan, jättäen pikku muistutuksia Efen ja Elviksen valtakuntaan. Äiskä siinä sitten kertoikin, että meillä ne kasvatusmetodit on sellaisesta vapaammasta päästä, et koittakee ymmärtää...

Kannatan pehmeitä arvoja (kuten nojatuoleja), kannata sinäkin...

Mut mennääs lopulta ite asiaan eli Uuteen Vuoteen. Satu-täti ja Jari-setä tuli meille vierailee jo ennen aattoo ja aattona porukka lisäänty vielä Zoogin kamun porukoilla. Siinä me syötiin ja juotiin ja nelijalkaset taisi välillä sammahtaakin. Jätkänkynttilän kaa oli aluks vähä ongelmii, ku ei se meinannu millään syttyy, mut sit ku me Anteron kaa (vai oliks se sittenki Satu-täti) vähä neuvottiin, ni johan roihus. Ilotulitus sit taas oli ainaski mulle pettymys. Ai miks? Siks ku mä en päässy sinne aitiopaikalle, vaan jouduin ikkunast kattelee. Aina ennen oon ollu paikalla, mut nyt toi tyranni Äiskä päätti, et naisväki ja nelijalkaset pysyy sisällä. Höpötti jotain, et ettei vaan Zugu ja Antero pelästy pauketta. Höh, mitäs se muhun liittyy? Raavaana miehenä jouduin mameloporukas viihtyy, et vähä kävi kuonon eiku luonnon päälle. Eikä toi nuorisokaan ollu milläskään paukkeesta ja räiskeestä. Siinä ne vaan innokkaita tsiikaili ikkunasta mitä tapahtuu.

Se palaa sittenkin...

Sammuneet kuin saunalyhdyt?

Hetki omaa rauhaa, please...

Ja kiitos kauhiast paljon muute kaikille vieraille. Tervetuloo toistekki, ku olitte tosi paljon iloks ja avuks. Ja kiitti kans Äiskämummille ja -vaarille jälkikäteen Satu-tädin mukana lähetetystä lahjuksesta. Siit me tykättiin ihan iha kauhiasti.

Tästä lahjuksesta Äiskä lukee meen iltasadut nykysin ja täs oli mukana tosi, TOSI, kivat paikanmerkitki...

Ja sit viel pikku varotuksen sana tosta meen Anterosta. Jos se joskus eksyy teille kylään, ni älkää vahingossakaan avatko telkkarii. Se ku päätti alkaa joksiki tv-ohjelma kriitikoks, ni sille ei sit kelpaa enää mikään. Haukkuu pataluhaks melkein ohjelman kuin ohjelman ja yks mainoski on saanu sen aivan vimmastumaan (äiskä: mainoksen suhteen oon samaa mieltä - ei mistään kotoisin). Voi korvaparat, mitä ne joutuuka kärsimään, kun Antero pääsee kritiikkiään esittää.

Lisäks se on alottanu urheiluharrastuksen. Luulee olevansa joku sylipainija ja harjottelee sit otteitaan koko ajan. Anteron saapuessa paikalle piilottakaa kaikki nelijalkaiset, jotka liikkuu. Pääsee kattokaas silleen kaikkeen helpommalla (kokemusta on), WUH!

Mites se ote ny menikään?

Sitten se koittikin jo kotiinlähtö. Äiskä ja Iskä alko torstai iltana pakkaamisen ja kyl meil oli kiirettä, ku piti vahtii, et kaikki tavarat tulee mukaan. Oli kattokaas viel tuorees muistis se tänne tulo ja kaikki unohdukset mitä siihen liitty.

Meitä te ette ny sitten ainakaan unohda!

Lähtöaamuna eli perjantana Äiskä sit päätti kokeilla taitojaan luontokuvaajana. Me vedettiin zetaa, ku se poukki pitkin pihoja uuden kameransa kanssa. Ei ymmärrä. Luulis sitä nukkuvan sillon kun on lomalla.

Aurinko nousee ja härmää on maassa...

Ja niin siinä sit loppujen lopuks kävi, et meet revittiin sielt sängyist autovankilaan ja matka kohti Espoota alkoi. Espoo täältä me tullaan...

Metsäniemi, bye, bye, kesällä taas nähdään...

No tällänen viikko meil oli. Ei tapahtu sit yhtikäs mittään ;). AUTS, nyt alkaa tassui väsyttää ja pollaa pakottaa, et matkaväsymystä varmaan. Mut ennen ku pääsee lepäilee, ni pitää viel käydä tsiikaa ettei kukaan oo vaan uskaltanu astuu eiku astella meiän reviirillä, et väsymisiin eiku näkymisiin...