Saturday, January 12, 2008

Kukkuluuruu mitäs kuuluu?



Mukavata lauantai päivää vaan kaikille. Meillä tää paluu normaalielämään on kuulkaas alkanu, ku passitettiin toi Iskä ja Äiskä töihin tällä viikolla. Alko kattokaas jo kyllästyttää, ku ne oli tos vieres koko ajan säheltämässä, ni ei tullu noist päikkäreistäkään yhtikäs mittään. No, täl viikkoo onki sit otettu vahinko takasi ja vedetty hirsii oikeen olan takaa.

Tänään toi Äiskä onki taas kotona ja yllätys, yllätys, yrittää mukamas siivota. Siit ei kyl meinaa tulla yhtikäs mittään, ku se vähä välii juoksee täl koneella, jotain pulinapalstaa lukemas. Kyl pittää olla aikuisen immeisen riippuvainen jostain pulinoista, huh, huh…

Ai niin, mulla ei sit enää ookkaan pikkuveljee, vaan iha pelkästään Veli Antero vaan. Anterolla kattokaas on käyny sellanen kasvupyrähdys, et se alkaa olla jo mun kokonen. No, yhtä komeehan se ei tietysti oo kuin mä, mut koossa kyl löytyy. Täytyy varmaan lähtee jollekin bodauskursseille, et jatkossa pärjäis sen kaa.


Ai minäkö muka iso?

Mut ku tässä ei oo mitään kummia sattunu, ni me lähetään ny Äiskän kaa leikkii sen uudella kameralla, et morjenttes vaan ja virikkeellistä viikonloppuu kaikille.

Tassuterveisin Fontero ja sen Veli Antero

4 comments:

Anonymous said...

Hienoa ku teiän äippä ottelee kuvia, innolla ootellaan niitä näytille :)

Pojat said...

Hih, ottelee ja ottelee. Ei niis kuiteska oo ku Ufosilmii ;).

Eipä silti, latas se Äiskä tänään itelleen jonkun ohjelman mil voi kuukauden ajan rusteerata niit kuvii ja Tuppis antoi viel ohjeitaki, et kai siin sit jotain parannusta kuviinki tulee ;).

Mut by the way. Huomenna käydään mätsäilee Mäntsälälässä, et silleen. Ja hirvee määrä pusuja Iitalle kotiin muuton johdosta ;).

Anonymous said...

Tosta kasvamisesta sen verran, että mä olen isin ja äipän mielestä niin pikkiriikkilutumutu ja sit kun ollaan Oon,Gurpan ja Carlotan kans kimpassa ni mua haukutaan mutanttimopsiksi kun olen porukan suurin.Minkä mä sille voin,et olen kasvanut isoksi, ihmisiäkin on pitkiä ja pätkiä ja mä olen mä, minkäs teet.Mul on ollut aika raskas viikko, kun innostuin rätisee äipälle ja se ei hyväksy sitä tyynesti vaan huutaa mulle päin kuonoa ja jättää TAAS herkkuneliöt purkkiin. Raskainta oli se, kun jäin ihan huomiotta,ihan kuin olisin ollut näkymätön mopsi.Tollanen käytös ei ihan ollut mun mielen mukaista, joten armahdin vanhusta ja olin sit ihmisiks-siis tietenkin mopseiksi ja päästiin taas sopuun.Teillekin vaan ohjeeks, että kannattaa olla kunnolla, seuraus voi olla inhottava mopsin kannalta.

Pojat said...

Voi aatu, kyl sulla on ollu kovaa. Onneks ootte kuiteski päässeet sovinoon. Noi ihmisrotuun kuuluvat hömelöt on siitä kummii tyyppei, et ne ain huutaa kailottaa. Luulee varmaan meit kuuroiks, Pöh, mitä käytöstä...