"Tapsan tahdissa"

Onks tää ny sit vaali- vai piilomainontaa?

Tasaista Tapanii vaan kaikille. Täällä me taas ollaan ja täytyy turista, et on kyl kiirettä pitäny. Sillon kauan sitten, siis lauantaina, alotettiin se maakuntakiertue ja ihan työnteoks se sit meni. Eka pikapysähdys oli Äiskämummin ja -vaarin luona Kokemäellä, ku tyhjennettiin vähän ylimäärästä tavaraa pois autosta ja sit suunnattiinkin jo kohti Harjavaltaa Äiskän siskon perheen luo, mis toi meen Mitteli kaveri, Matula, vaikuttaa. Ja vauhtii riitti, et ei siin päivätirsoja ehtiny ottaa, ku koko ajan oli jotain säpinää mielessä.

Sunnuntaina käytiin sit Toini-mummun luona Porissa ja tavattiin me samalla Iskän Pasi velikin. Antero meinas siel kyl vesittää kaikki mun turinat hyväkäytöksisyydestä, ku ehti siin ohimennen "heittää vettä" yhden lahjakassin päälle. Voi noita nuoria, ku ei oo minkäänlaisii tapoja.

Mä luulen, et aika hyvin mä tota vaalipropagandaa harjotin ja tulihan noi sukulaiset ainaki niinku "nuoleskeltuu" koko naaman täydeltä, et kai sielt jossain vaihees muutama ääni tipahtaa meikäläisen eduks, I hope. Mut on se tietty niinki, et ei pitäs nuolasta ennen ku tipahtaa, vai mitenkä se mahto oikeen mennä? Ja jos noi sukulaiset on yhtä hyvä muistisii ku Iskä ja Äiskä, ni varmaan mä joudun niit viel muutaman kerran muistuttaa noist niitten äänivelvollisuuksista.

No koittihan se Jouluaattokin ja sit matkattiinki takasi Kokemäelle Äiskämummin ja - vaarin luo. Matula Mitteli tuli sinne kaa henkilökuntineen ja sit ne juhlat alkoki. Meinas vaan käydä köpelösti, ku ilman mun neuvottelu-, suostuttelu- kiristystaitojani, ois ainaki mun ja Anteron lautanen jääny ilman joulukinkkuu, huh aatelkaa mikä etikettivirhe se ois ollu! Mut aikani ku mä siinä Äiskän kaa väittelin kinkun suola- ja rasvapitoisuuksista, ni heltishän siit meillekin pikkumaistiaiset (oli parempi hellitää, ku muuten ois tullu niinku Iso Viha Äiskän päälle, Murr...).

No, ei se annos kyl luonnos noin isolta näyttäny, höh... Täs se taas nähdään, ei oo kuviin luottamista!

Pakkohan se oli sit käydä ruoan päälle maate, siis ruoka me kyl syötiin, et tarkotin vaan, et pitihän meen uutta matkapetii käydä testaamassa. Äiskä kehtas viel sanoo, et parempi onki testata heti, ku ei me kuulemma tälläsellä jouluahmimisella siihen enää kauan aikaa yhdessä mahduttas. No toi ny oli taas tota kaksjalkasten panetteluu. Oonhan mä jo ainaski tuhat kertaa turissu, et kyl se sopu sijaa antaa, tai ainaski Antero, vai mitä? (Antero: totta kai Veliseni, totta kai. Ainahan sitä sulle sijaa löytyy vaiks sit tassun alla, jos ei muualla, hih...).

Krooh, Krooh...

Ei kai tota Jouluu voi ohittaa ilman tonttuiluu, ni mäki sit suostuin pari sekuntii, jotain ihme tötsää päässäni pitää. Mun mielest toi tonttuilu ois kyl enempi ton Anteron ja Matulan hommii, mut pitäähän sitä joskus vähän joustaa vaikka sit vaan Joulun kunniaks, jee...

Tonttu Tomera, lakki vinossa (ei tää oo mun arvolle sopivaa, Hömelöt).

Ai, ooks mäki joku Tonttu?

Ja tulihan sit todistettuu, ihan kirjaimellisesti, et me ei ollakaan lahjattomii poikii. Oli kattokaas ollu Pukki tosi antelias ja käyny täyttämäs ton meen pedin lahjoilla. Voi Pojat ja Typykät, miks ei aina voi olla Joulu? Taisipa joku paikalla olija jopa tokasta, et voi ku ois Mopsi (vai mitä Sammy Q?) Pehmoja ei kyl täl kertaa pahemmin lahjojen joukosta löytyny, mut mikäs tarve sitä kovilla pojilla oiska pehmoilla (äiskä: oisko ollut tilan puutteella myös jotain osuutta asiaan?). Herkkupuoli ja hyvinvointi sen sijaan oli enemmän kuin hyvin edustettuna meen lahjameressä, ku tuli makupalaa ihan joka lähtöön ja ihana tassuhuopa, useempi huivi, pyyheliinoi ja upeet neuleet huiveineen. Et kiitos vaan kaikille pukin apulaisille iha kauhiast paljon. Ai niin, oli siel lahjojen joukos sellanen luunmallinen ruokakulhoki. Parast siin kulhos oli, et sen sai kahtia (saa siis pientä hajurakoo tohon Ahmed Ahneeseen) ja se, et siihen mahtuu ruokaa vaiks isommanki nelijalkasen tarpeisiin, Nam, Nam! Kyllä Pukki tietää, mistä Mopsi tykkää (äiskä: muistakaa pojat, ei se koko vaan se määrä).

Avataaks lisää? Nää on katos kaikki meen.

Huh, huh, no jo oli paljon avattavaa, Wautsi Wau mitä lahjoi!

Ja kilttei poikii ku ollaan, ostettiin Pukin avustuksella Äiskälle kaa yks lahja elikäs sellanen Koiran Keittokirja. Ei, siis tosiaan ei, ei siin opeteta koirakeittoo keittää, vaan siin on sellasii upeita koiranruokaohjeita, joita ton Äiskänki ois syytä kokeilla. Eihän me siis olla kyllästytty Äiskän nykysiin keitoksiin, mut jos se ny kuiteski ees joskus viittis keksii jotain uutta, et pikku vihje Äiskälle, Wink, Wink...

Pojat, mitäs tää on olevinaan?

Mut vaalikampanjan ja juhlinnan välillä piti saada iha sellasta vapaa-aikaaki, et heitettiin sit välillä niinku vaihde vapaalle. Tai siis, totta turisten, saatiin nauttii vapaana olosta siel mummilan pihalla ja läheises koirapuistossa, et kyl se vaan oli mannaa tälläsille pantahihnakulkijoille, YES... Koirapuistos meil oli sit sellane vauhti päällä, et kuvaaja Iskä ei pysyny mukana, joten vauhtiotokset jäi sit vaan haaveeks, Nyyh...

Ei oo lunta, onks tää pahaa unta?

No onkos tullut kesä nyt talven keskelle...


Tääl kastuu tassut, HYI... Mä ainaski lähen takasi Mummilaan...

Mut nyt me sit vaan sulatellaan kinkkui vyötäröltä tääl kotona ja ku ollaan pari päivää levätty, ni ei muuta ku pakataan kassit uudelleen ja suunnataan kohti Jäppilää. Pitäähän sitä käydä noi savolaistenkin äänet kalastelemas, et pysykää aalloilla. Kalajärvi vaikenee, mutta vain hetkeksi, hih...