Andy: Hei isoveikka, koitas herätä, ku mul ois sulle vähä asiaa.
Fonzie: Krooh, no mitä ny taas?
Andy: Kuule, ku mä pohdin koko viikonlopun, et mitä se valkonen aine tuol ulkona oikeen on, tiedäks sä?
Fonzie: Ai ton takiaks sä mut herätit. Sehän on tietty lunta.
Andy: Älä ny mitään unta nää, vaan turise mulle mitä se on.
Fonzie: No voi hyvät hyssykät sentään. Se on jäätyneen veden muodostamia jääkiteitä, jotka satavat maahan lämpötilan ollessa pakkasen puolella tai hyvin lähellä nollaa celsiusastetta.
Andy: HÄH, mitä ihmettä sä oikeen höpäjät.
Fonzie: Kuules ny Ipana, niinku mä sanoin, et se on lunta. Ja oikeesti, et sä viel kunnon lunta oo ees nähny. Ootas ku sitä sataa silleen, et tulee oikeen kunnon kinokset, ni sit voit vasta pulista lumesta. Ja arvaas mitä, se lumi peittää sit kaikki sun kivetki.
Andy: MITÄ? EI! Tyhmä lumi, mä en haluu, et mun kivet peittyy. Mitä mä sit muka syön?
Fonzie: Ruokaa niinku muutkin, tietty. Mut oikeesti, kyl se lumi on ihan kivaa. Mä ainakin vetelen sitä suuhuni mielin määrin, vaiks toi tyranni äiskä ei siit tykkääkkä. Ja sit jos joku viel jaksaa heitellä lumipalloi, ni se vast kivaa onki. Kyl säki viel opit siit pitää, usko pois.
Andy: Ai opin vai? No nosta sit se hyvin muodostunut peppus pois siit tyynyltä ja lähe mun kaa maistelee niit jäätyneit kiteitä vai mitä ne ny sit taas olika.
Fonzie: Huh, huh! Aina mua häiritään, koskaa ei saa nukkuu rauhassa. On tää niin väärin. No alas pentu tulla, ni mennään.
Andy: Mennään mennään. Jippii, mä en nää enää unta vaan syön pian lunta, jaba daba duu...
Fonzie: Onkohan tol Ipanalla kaikki ihan kohallaan?
4 comments:
Moro poijjaat!
Mäki maistelin tota lunta olin melko hassua, hävis suussa. Toi Sohvi ei viitti ees vaivautuu semmoseen, kai se halkeis, jos viel lunta popsis.
Ai maistoiks säki. Joo se oli tosi jännää ainetta... No Sohvilla onki ny maha tosi täys, et ei sinne varmaan lunta mahukkaan vasta ku vähän ajan päästä ;).
Lumi on valkoista ainetta. Mielenkiintosta toi elämä. Melkosta tutkimista. Ei elämää voi määrätä se vaan on sellasta mihin ite ahtautuu. Hei ja kuulkaas kerran mä ahtauduin kaappiin enkä päässy pois. Se vasta melkosta onki.:) Toi nukkumis homma on muuten ihan totta. Samaa jauhamista ei saa nukkua. Sellast se jitterpuggilan elämä on.
Moro Miisa,
Onks sulla siel sellasii päällepäsmäreit, ku mulla tääl toi Fontero. Se koittaa joka asias olla mukamas niin vanha ja viisas. Pitää mua ihan pellenä, PYH, pulisen mä. Onneks mä oon varsinainen sisupussi, ni voi Iso Poika parkaa, ku mä viel sille näytän, kuka on kuka. Ja se muutes vähän huijaski. Kyl se lumi oli niinku pelkkä uni, ku ei sitä enää tänään oo näkyny...
Ai niin, oliks siel kaapis kivaa? Mäkin voisin koittaa (äiskä: ET voi!)
Post a Comment