Friday, November 02, 2007

Voi Elämä, Mä oon Julkkis


Ei saanu Veli Fontero kauaa yksinään nautiskella tost julkisuuden valokeilassa olosta, ku nyt mäkin, Andy Antero, oon aloittanu tän julkimon uran. Ja hei, mä oon vasta 6 kk, et aika saavutus, eiks vaan, ku Ison Pojan piti ootella yli kaks vuotta, ennen ku lehtien palstoille pääsi keikkumaan.

No enhän mä muuten siel lehdes olis, mut ku yks viikonloppu Äiskä sano Iskälle, et pakkaas kamera mukaan, ni mä otan pojat. Ja siinähän sit lähettiin ulos ettii sopivii kuvauspaikkoi ja kyl niit löytykin. Iskä napsi kuvii ja Äiskä syötti makupaloi, ku me pojat poseerattiin. Sit muutaman päivän kuluttuu Äiskä sai päähänsä (sillä ny noit päähänpoistoi on millon mitäkin), että hänpä lähettääki noit kuvii Ilta-Sanomien lemmikkipalstalle nettiin. Eiku tuumasta toimeen ja siel ne kuvat on ny jo jonkin aikaa ollee, eikä ees yleisöäänestyksessä mitenkään hyvin oo pärjännee.

Äiskä oli tainnu jo unohtaa koko jutun, kunnes vähän aikaa sit sielt toimituksesta ilmotettiin, et ne ois valinnee meen kuvat ”lehdistön suosikkikuviks” ja et ne haluis julkasta niistä jonkun jossain plusliittees. No mikäpäs siinä tuumi Äiskä, ja sit sielt lehdestä tuli tieto, et ne julkasee mun, Andy Anteron, kuvan siin lehdessä. Arvatkaa oliks mä pollee, ku Isoveikan sijasta mut valittiin (Fontero: ihan rauhassa vaan, mun pitääki pysytellä vähän taka-alalla, ettei ala tää naamavärkki kuluu liikaa jatkuvasta julkisuudesta ja sitä paitsi, se must julkastu kuva oli paljon isompi ja komeempi ku toi sun ja siit sai rahaaki). Höpö, höpö, kade sä vaan oot, ku mua lykästi. No kuva ois kyl voinu olla yks toinen, mut mua ainakin oikeen haastateltiin ja sua ei, ähäkutti (äiskä: haastattelu oli kyllä vaan muuttunut matkan varrella, mut niin kai se käy oikeille julkimoillekin). Mahdaks mäki ny saada ihailijapostii, ku sullekin sellasta on tullu (Fontero: koitas ny velipoika pysyy tassut maassa. Et säkään ny kaikkee voi saada, kohtuus katos kaikessa). No aina toi Fontero koittaa mua masentaa, mut ny ei kuule onnaa, et kärvistele siinä vaan, ku mul menee lujaa. Mut oikeesti, mä kyl ihmettelen et mis mun namipalkkio viipyy, ku eihän sitä Mopsikaan ilmaseks laula tai siis täs tapaukses poseeraa (äiskä: kuvauspalkkiot saitte kyllä jo kuvaushetkellä, mut miten ois ydinluut). Jippii, kuuliks Fontero, ydinluita. Tuus äkkii tänne, ettei toi Äiskä vaan muuta mieltänsä, ku ei siit koskaan tiiä… (Fontero: ai luita, no totta kai mä tuun). Höh, älä ny Fontero etuile, vaan anna tietä kuuluisuudelle….

4 comments:

Anonymous said...

Herra kuuluisuus Andy.

Ompa mukavaa, kun jälleen saa mummukin päivän piristys annoksen.

Sainpa lukea oikein kaksi juttua kerralla ja lehdestä kolmannen, olin jo epätoivoisena jättänyt päiväksi sivun katsomatta, mutta nyt pojat pitäkää päänne ja kirjoittakaa edelleen.

Terveiset Fonzille, äiskälle ja iskälle.

Anonymous said...

Moro poro...eiku kuuluisuus. Varo Antero ettei liri nouse päähän :) Fontero älä sä sit avusta sen asian eteen *heh*

Anonymous said...

S-mummu, kyl me päästämme kiinni pidetään, on ne niin komeet, Hih. Varo vaan ettet ihan kyllästy meihin ;)

Anonymous said...

Ässät hei, kyl mä tän ihan maltillisesti otan, mut katotaan sit, ku pääsen etusivuu koristaa, ny vaan jossain piilossa siel takaosassa, pöh... Ja vähä mua kyl ihmetyttää, ku mä siel haastattelus pulisin, et mä tykkään rääkätä isoveikkaa, ni siit ei sit ollu mitään koko jutus, Murr... (Fontero: juu, mä kävin vähän sensuroimas velipojan juttui, ettei mua ihan mameloks luultas. Ja mullehan voi aina sattuu sellane pikku lirivahinko, jos toi Antero alkaa liikaa pullistelee, Antero, pis, pis...)