No niih, ny me ollaan niin välkkyy, niin välkkyy ton Pikkuveikan kaa ja se on ihan Ässien kotihengettären ansiota, et thank´s vaan Anne-täti. Ai mitä mä nyt horisen, ku ainahan me tietty ollaan välkkyi oltu, mut ny ollaanki oikeen tupla sellasii. Tos vähä aikaa sitten, mä turisin sellaset vilkkupannasta tai oikeemmin –letkusta, ku Äiskä ei niit mistään kaupast enää löytäny, ni Annepa laitto tuulee ja hommas niitä sen vakkarieläinkauppaan. Ja kaiken huipuks Annen äiti viel toimitti ne Äiskän työpaikan lähistölle, et kyl meil palvelu pelaa. Ny ei tarvi Anteron enää olla mulle kade, ku mul jo sellane panta oli, vaan pääsee ihan ite vilauttelee, äh, eiku väläyttelee.
No asiast toiseen. Meil on ny kuulkaas meneillään sellanen siirtymäkausi, ku pikku hiljaa meen huusholli siirtyy tost pentukaudest ihan normaali elämään (äiskä: vai pitäskö sanoa uhmakauteen). Tää siis tarkottaa sitä, et Anteron pentupeti sai eilen kyytii ja tilalle tuli sellane oikee peti, mis pystyy vähän hajurakoakin pitää, ku yht aikaa siin maataan. Onhan meil kyl hienot pylvässängyt olemas, mut niitten kohtaloks on tullu jonkinasteinen pehmovallankaappaus, ku NE sängyt on niin täynnä pehmoi, et ei me enää sinne sekaan sovita. Äiskä, millon sä muuten laitat matot lattialle, ku mä oon jo ihan kyllästyny tassuttelee näil paljailla pinnoilla (äiskä: koita kestää vielä pieni hetki, niin viikonloppuna laitetaan, jos Andy ei ota takapakkii ton sisäsiisteyden kanssa). Yes, pian taas on sit koti entisellään, hmm tai ainaski melkein... (Antero: yritäks sä Isoveikka vihjailla, et mä olisin joteski joukossa liikaa, MURR...). No en yritä, vaiks sä oot kyl täs lähipäivinä ollu aika rasittava, ku et oo antanu mulle hetkenkä rauhaa. Mut kivaahan se on, ku on kaveri seurana ja odota vaan, kyl mä sut pian ruotuun laitan ja näytän kuka se pomo oikeen on (Antero: Hui, ku pelottaa *näyttää kieltä*).
No asiast toiseen. Meil on ny kuulkaas meneillään sellanen siirtymäkausi, ku pikku hiljaa meen huusholli siirtyy tost pentukaudest ihan normaali elämään (äiskä: vai pitäskö sanoa uhmakauteen). Tää siis tarkottaa sitä, et Anteron pentupeti sai eilen kyytii ja tilalle tuli sellane oikee peti, mis pystyy vähän hajurakoakin pitää, ku yht aikaa siin maataan. Onhan meil kyl hienot pylvässängyt olemas, mut niitten kohtaloks on tullu jonkinasteinen pehmovallankaappaus, ku NE sängyt on niin täynnä pehmoi, et ei me enää sinne sekaan sovita. Äiskä, millon sä muuten laitat matot lattialle, ku mä oon jo ihan kyllästyny tassuttelee näil paljailla pinnoilla (äiskä: koita kestää vielä pieni hetki, niin viikonloppuna laitetaan, jos Andy ei ota takapakkii ton sisäsiisteyden kanssa). Yes, pian taas on sit koti entisellään, hmm tai ainaski melkein... (Antero: yritäks sä Isoveikka vihjailla, et mä olisin joteski joukossa liikaa, MURR...). No en yritä, vaiks sä oot kyl täs lähipäivinä ollu aika rasittava, ku et oo antanu mulle hetkenkä rauhaa. Mut kivaahan se on, ku on kaveri seurana ja odota vaan, kyl mä sut pian ruotuun laitan ja näytän kuka se pomo oikeen on (Antero: Hui, ku pelottaa *näyttää kieltä*).
Mut hei, menkääs tekin köllimään ja nauttimaan olostanne, niin me ainaski Anteron kaa tehdään (Argh, Antero, älä pure, sattuu!)
2 comments:
Tehän pojat kerrassaan säteilette, oot viel niin ältsin komeitakin <3
On se hyvä, että toimitus toimi ;)
Jee, ihan välkkytoimitus, kyl meen ny kelpaa...
Post a Comment