Reissumiesten elämää, on ollut melkein koko loma tää...

No niih!!! Pääsinpä taas pitkästä aikaa turisemaan näitä meen kesäkuulumisia. Me ollaan oltu noitten mun synttäreiden jälkeen niin kiireisiä, että ei oo tassut paljon näppäimille ehtineet, vaikka ois halunnutkin turinoida. Ollaan kattokaas oltu varsinaisia kiertolaisia koko kesä. Ekaks me kierreltiin vähän Suomen maata. Käytiin Porissa retroilemassa, Pietarsaaressa tapaamassa mun Alma tytärtä, Peräseinäjoella mökkeilemässä, Ilmajoella mopsitapaamisessa ja jälkikasvuu moikkaamassa kuten myös Jämsässä. Koska on kuuma ilma ja mä oon laiska, niin mitä tässä noista enempää turisemaan. Antaa kuvien taas turista puolestaan.



Kuukkarin Kortteerissa Porissa saatiin nauttia värikkyydestä.



Ja nähtiin ihan värikkäitä uniakin.



Porista siirryttiin Pietarsaareen treffaamaan mun Alma tytärtä.

Ja vähän piti antaa isällisiä neuvoja, kun tytär tuoksui niiiin hyvältä.

Ja pitihän sitä Pietarsaaressakin vähän patsastella.

Kalajärven mökillä keräämässä voimia.

Tässä Vallu ja hiljaiset kaverit mökillä.

Ja Vallu terassivahtina...

Kuten myös Antero.

Ja vieraita, tottakai. Vili-poikahan se siinä.

Sitten tuli myös naapurin kakara Vilho moikkaamaan.

Ja nyt vähän vanhempi Vili 12,5 vee. Mitäs me veteraanit.



Kalajärven majakkavahdit



Kalajärvellä on hyvä käydä kalassa. On kattokaas ihan mukavat saaliit.

Pug-Iitin pentutapaaminen Ilmajoella. Oli meitä kyllä enempi, mutta ei vaan mahduttu samaan kuvaan.



Minä ja mun tytär Thelma ja tyttärentytär Pimu.



Minä ja poikani Vili



Ja sitten ollaankin jo Jämsässä. Taisi meitä nelijalkaisia olla lähes 20, joten kaikki ei tässäkään mahtuneet samaan kuvaan.




Siinä tyylinäyte Vallun ja Avataren kakaroilta Danalta ja Elmolta. Mä poistuin paikalta, kun alko olla sen verran hurjaa toi lasten touhu.



Tälleen takavasemmalla on kiva seurata tilannetta.

Ja ei se meidän matkustus tohon kotimaa tutuksi kierrokseen loppunut. Ihan tossa heinäkuun lopulla lähdettiin vähän merta edemmäks kalaan ja hurautettiin tonne Druskininkaihin Liettuaan. Se oliki sen verran pitkä matka, että oli pakko pistäytyä meno- ja paluumatkalla Riikassa, kun eihän nyt meikäläinen suostu koko päivää autossa kärvistelemään. Ja varmaan arvaattekin, ettei tässä ollut kyse mistään lomamatkasta. Varsinaista pakkotyötä mulle ja Vallulle, kun piti osallistuu neljään näytelmään kolmen päivän aikana. Ja uskokaa pois, että hiki tuli ainakin iskälle ja äiskälle. Onneks meillä meni paremmin, kun päästiin hyvin viilennettyyn häkkiin kuumuutta pakoon.

Mun osalta toi työmatka meni kyl paremmin kuin hyvin. Kaks ekaa näytelmää oli kansainvälisii ja sitten oli lisäksi pari erikoisnäyttelyä. Joka päivä olin erinomainen (sehän nyt on itsestään selvää) ja sain sellasii rodun veteraani voittaja (N) palkintoja joka näytelmästä ja oon nyt sitten Liettuan veteraanivalio ja ilmeisesti joku klubivoittajakin noitten erkkareitten takii. Ja kävin mä sit viel ekassa inttinäyttelyssä pokkaamassa kolmossijan, kun valittiin koko näyttelyn parasta veteraania. Oisitte nähny äiskän ilmeen, kun siel BIS-kehässä kuulutettiin mopsia palkintopallille, hih.

Vallulla ei menny ihan putkeen, mutta sillä oli kyllä sen verran kovat kisakaverit, että ei siinä ollu paljon tehtävissä. Eka päivänä Vallu vielä veti läskiksi koko esiintymisen, joten oli vaan erittäin hyvä. No onneksi petras jatkossa ja oli sit muissa näytelmissä erinomainen ja sai jopa luokkasertin ranskisten ja mopsien erkkarissa. Päätti varmaan varmistaa, että tullaan toistekki Liettuaan, kun noita luokkasertejä tarvitaan kuiteski kolme siihen valioarvoon.

Mut uskokaa tai älkää, niin kaikkein hauskinta tuolla näyttelyissä oli  meen himavaliolla, Andyllä. Se oli ensimmäisenä ryntäämässä matkaan kun näki näyttelykamoja ja -nameja pakattavan. Näyttelyalueella Antero sit nautti sydämensä kyllyydestä, kun pääsi häkistä haukkumaan kaikki isommat koirat niin, ettei ollu pelkoo, et ne ois käyneet kimppuun. Me nimitettiinkin Antero näyttelyn haukkuvalioksi ja Best In Show haukkujaksi.



BEST VETERAN IN  SHOW 3 ja Liettuan veteraanivalio



Mun epäposeeraus ranskisten ja mopsien erkkarissa tuloksella Club Veteran Winner 2013. Tuomari Panos Demetriou, Kypros.



Ei tarvi juosta. Hiljaa hyvää tulee.



Vallu ja Vallun luokkaserti



Matkamuistot



Eikä me ihan koko aikaa töissä oltu, kun nähtiin tälläsiikin otuksia.

Keskisen Vesa on näköjään käyny täälläkin.



Eikä paikkaa ilman patsasta.



Mutta niin ne lomat loppuu ja arki alkaa. Paljon ehti tapahtua kaikkea loman aikana ja voiki taas rauhottua ainaski siihen asti, kunnes äiskä keksii taas jotain ”hauskaa”. Jotain sellasta olin kuulevinani, että lokakuussa pukkais taas Baltian reissua. No onneks siihen on aikaa, joten nyt mä nostan tassut taivasta kohden ja alan ”ajattelemaan”. Et se on moro vaan!