Rakkaat ystävät, niin se vaan on, että kun on kevättä ilmassa, niin on myös rakkautta rinnassa. Kattokaas, kun niin siinä pääsi taas käymään, että hääkellot kilahti, kun meikä poika astui viidettä kertaa avioliiton ah niin rauhaisaan satamaan. Tällä kertaa tosin toi rauhallisuus oli kyseenalaista, kun mun morsmaikku, Kelly, oli aika tulista sorttia. Ennen kun pääsin sitä ees kosiskelemaan, niin tämä neiti, tai siis rouva nykyään, tarrasi mua poskesta kiinni niin että tuntui. No, ei se mua pahemmin haitannu, kun oikeestaan mä tykkäänkin enemmän tollasista hurjaluonteisemmista dooriksista.
Ja onhan se tietty ymmärrettävää, että Kellyssä löytyy temperamenttia, kun se on kotoisin Maltalta. Tosin Kelly on kyl jo vuoden verran kyläillyt Suomessa, että ei meillä kauheeta kielimuurii ollut. Ja oonhan mä kansainvälinen kielivalio, että selviin kielellä kuin kielellä. Ja jos totta turistaan, niin ei tossa naimisiinmenos paljon turinat ja pulinat auta. Teot ne on, kun puhuu puolestaan. Ja kyl Kelly hyvin ymmärsi kun hoin sille, et ”ihhana muija, ihhana muija”, niih… et ottakaas muut pojat mallii, miten naiset kesytetään.
Ja nyt sit vaan ootellaan, mitä tuleman pitää. Saattaa olla, et meikäläinen vielä hilpasee vaivihkaa sinne Maltalle, jos näyttää siltä, et elatusmaksut alkaa nousta päätä huimaaviksi, hih….
No comments:
Post a Comment