Voihan syksy sentään...

No niin, taas se on täällä, syksy siis :/. Miksei aina vois olla kesä ja kärpäsii tai ainaski kesä. Onneksi Seni kävi mua lohduttamassa. Seni siis on mun ex-salarakas, mutta no hätä mopsitytöt, me ollaan Senin kaa vaan ystäviä.

 

Kovin on tylsää ollut sen Pärnun reissun jälkeen. Iskä ja Äiskä käy taas töissä ja oikeestaan se on ihan hyvä. Saadaan ees muutama tunti päivässä olla rauhassa ilman jatkuvaa komentelua (äiskä: mitä ihmeen jatkuvaa komentelua).

 

Viikon päästä meen kakara, Vallu, täyttää kolme vee. Äiskä koittaa kovasti keksii sille lahjaa. Kauhusta olin kankeena, ku se uhkas hommata sille kaveriks mustan mopsipennun. Äiskä väitti, et minä ja Antero oltas liian laiskoja leikkii Vallun kaa, et pitäs saada vähän pirteempi kaveri lauman jatkeeksi. Huh, huh, mä tanssin vaikka ripaskaa Vallulle, jos se siitä kiinni on, että pitäs saada aikaseks jotain vipinää. Mun asema tässä huushollissa on olla se ainoo ja oikea MUSTA, että äiskä voi alkaa miettii ihan muita lahjaideoita. Ja en mä tiiä, onks se Valluka sen pirteempi. Jos noita alla olevii kuvii kattoo, niin kyllä se ihan meen sohvaperunoiden joukkoon kuuluu.

Mutta palataan asiaan viikon päästä ja katotaan sit, miten lahjakas tai lahjaton toi Vallu on. Kakkuu me varmaan ainaski saadaan, joten taidanki alkaa tekemään kakun kokosta tilaa mahan perukoille, et moro sit vaan!