Kauan, kauan sitten, tai siis 7 vuotta sitten, syntyi Nupun ja Axun riiuun seurauksena Vantaan Tikkurilassa, Jitterpug nimisessä kennelissä, 4 komiaa mopsiurospentua. Ja varmaan arvaattekin, että mä olin yksi niistä komistuksista, hih. Aikanaan sitten mun ja velipoikien tiet erosivat ja mun kohtalonani oli joutua (äiskä: päästä) tänne Espooseen, missä oon sitten elellyt normaalia mopsielämää, jos tätä nyt ihan normaaliksi vois turista.
Nyt kun kultainen nuoruus alkaa olla takana ja villi keski-ikä koittaa, niin voisinki vähän muistella noita hyviä ja vähemmän hyviä aikoja. Pahin mitä mä muistan oli siinä alle kaksi vuotiaana, kun meinasin kuolla kupsahtaa kennelyskään. Onneksi oon niin hyväsydäminen kaikin puolin, että kunto kesti ja entistä ehompana olin valmis ottamaan laumanjohtajan tehtävät vastaan, kun heti ton episodin jälkeen meen mopsiluku kasvoi yhdellä Anterolla.
Seuraava ei niin kiva juttu oli tietty se, että Vallu oli viedä multa silmän päästä. Oli kuulkaas niin pienestä kiinni, ettei oo tosikaan, mutta onneksi siitäkin selvisin pelkällä säihdyksellä (äiskä: ja monen viikon tippakuurilla). No joo, täytyy myöntää, et tippa ei aina tapa, vaan saattaa jopa pelastaa silmän.
Mukavista asoista tulee mieleen, kuinkas muuten, mopsitytöt. Mun suuri ja saavuttamaton teinirakkaus oli Sylvi ja vieläkin haikeena muistelen sitä Sylvin tempperamenttia. Siinä oli tyttöä kerrakseen. Myöhemmin kuitenkin tapasin ensimmäisen, toisen ja kolmannen vaimoni, Sissin, Mimmin ja Niran, ja näiden liitojen seurauksena jälkeläisluku on sitten 9. Ja uskokaa pois, miten ylpee mä oon noista jälkeläisistä. Voi olla, että jossain vaiheessa viel Sissin kaa uudistetaan noin vihkivalat ja mistä sitä tietää, vaikka löytyisi vielä villille ja viriilille miehelle uusiakin vaimoja :).
Ja mukavista mukavin juttu on tietty toi iso-isäksi tuleminen. Kiitos siitä Thelma-tyttärelle ja hänen lapsilleen.
No eiköhän tässä nyt tullut jo muisteloita riittämiin ja on aika siirtyä tuhoamaan kakkua. Äiskä väkästi ainakin tunnin jotain kakunkoristeita ja mä voin taata, että niitten tuhoomiseen ei takuulla mee niin kauaa. Antero ja Vallu, tulkaa messiin, maistuis varmaan teillekin. Ja kaikille muille mukavaa keskiviikkoo, mä lähden nyt juhlimaan....
2 comments:
Sydämelliset onnittelut sinulle, paljon on mopsivuosiisi mahtunut, mahtukoon vielä paljon lisää mukavia asioita!
Synttäritoivotukset ja -terveiset myös meidän naisjaostolta, haukkuvat tuossa pirteästi kilpaa niitä!
Mukavaa kesää!
Paljon kiitoksia teille kaikille. Mulla on nyt masu täynnä kakkuu, enkä jaksa liikkuu senttiikään. On tää juhliminen vaan niin rankkaa....
Post a Comment