No voihan nenävekki sentään, kun mä oon taas myöhässä. Piti oikein tälleen julkisesti onnitella velipoika Anteroa, kun se täytti sunnuntaina 5 vee, mutta unohdinpa sen sitten kuitenkin. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, et häpi böötdeitä vaan Anterolle.
Synttärisankari voi oikein hyvin ja mä olin enemmän kuin tyytyväinen sen saamiin lahjoihin. Kuivatut kanankoivet kun on mun suurta herkkuu ja kun Antero ei niistä pahemmin piitannut, niin sain oikein tupla-annoksen, röyh.
Ja totta kai meillä kakkuki oli. Siinä oli ainoo vika vaan se, et se oli liian pieni *nyyh*. No toivottavasti heinäkuussa tulee oikeen jättikakku, kun on mun vuoro juhlii.
Muuta juhlan aihetta ei sit ookaan. Pugvani muutti uuteen kotiin ja sitä mä täällä nyt suren. Ei oo Pugvanin voittanutta ei. Tyhmä iskä ja äiskä, kun menivät sen myymään, niih. Taidanki tässä lähtee taas mököttämään, et mököttämisiin!
2 comments:
Onnea vaan Antsulle! Annoitko sinä ne kanankoivet tietäen, että ehkä saat ne itse? Kakku oli nätti ja herkullisen näköinen, mutta ymmärsinkö oikein, että toi yksi jaettiin kaikkien kesken, ettei jokaiselle omaa? Mä haluan omille syndeille ikioman kakun, tytöt saa nuolla tassin.
Tytöiltä terkut ja onnittelut!
Hih, just silleen, et mä ehdotin niitä kanankoipii :). Valitettavasti oli vaan yks kakku, mutta heinäkuussa pitää olla jokaselle oma tai muuten meilläkin pääsee muu porukka pelkkää tassia nuolemaan, NIIH! Ja Antero siis kiittää onniteluista.
Terv. Herra ÄF
Post a Comment