No niin kuulkaas, nyt päästään asiaan. Mä ajattelin perustaa tällasen niksiklinikan, missä kehitellään kaikkee kivaa, jolla saa noitten kaksjalkasten käämit kärähtää, päreet palamaan ja verenpaineen nousee.
Näitä niksejä voi soveltaa yksinasuva nelijalkainenkin, mutta teho on parempi, jos on useempi niksiniekka :D.
Tässä olisi alkupalaks muutama esimerkki meen bravuureista.
1. Kun kaksijalkainen tulee töistä kotiin ja laiskana ihmisenä ei jaksa riisua kenkiä jaloistaan, vaan jää huutelemaan tuulikaappiin uloskutsua, niin missään nimessä ei kaikkien kannata totella sitä kertahuutamisella, vaan ainakin yhden on muututtava kuuroksi. Kaksjalkanen aikansa huudeltuaan hermostuu ja sulkee oven huutaen, että ”PYSY SITTEN SIELLÄ, EI TARVITSE TULLA”, niin siinä vaiheessa tavoite on saavutettu ja silloin kuuro kokee ihmeparannuksen ja laittaa kunnon mekkalan pystyyn esittäen samalla marttyyria.
Tää niksi on ton meen Anteron bravuuri, kun se on maailman paras esittää marttyyria. Kuulisitte, miten surkee se osaa olla, kun ovi alkaa sulkeutua. Ihan niin kuin sitä olisi kohdeltu kaltoin, kun kehdataan ees vihjasta, et ulos ei oo asiaa, jos ei itse sinne tuulikaappiin asti raahaudu. Antero kun suosii nosto- ja kuljetuspalvelua, niin sen mielestä on hävytöntä, et joutuu tulemaan itse sen taluttimen luo eikä toisinpäin.
2. Tää toinen niksi onnistuu parhaiten isommalla porukalla, kun tän onnistumisen kannalta, on toi ennalta arvaamattomuus aika tärkeetä. Eli ennen lenkkiä sovitte kenellä on SE-päivä. SE-päivä siis tarkottaa sitä, että kukin vuorollaan ilman ennakkovaroitusta on lenkin ”hitainlenkki” eli hannaaja, joka ei halua kulkee muiden vauhdissa, vaan jarruttaa sen minkä ehtii. Muiden edetessä ripeästi, kaksjalkanen saa repiä otsasuoni pullistuen tätä hannaajaa ja sinä aikana ripeästi etenevät tietysti turhautuneina alkavat keksiä omia juttujaan ja etsimään uusia ilmansuuntia etenemiselleen. Lopputuloksena on kaksjalkanen, joka kädet suorina yrittää saada kasaan eri puolille tempoilevia nelijalkaisia ja samalla vetää tätä hannaajaa perässään. Parasta on, jos hannaaja ei ole tätä huomaavinaankaan, vaan tuijottelee taivaalle, että onpas kauniita pilviä. Ja kuten tossa turisin, niin kannattaa vaihtaa lenkeittäin tätä hannaajaa, kun muuten kaksjalkanen saattaa ennakoida ja jättää hannaajan kotiin. Meillä ainakin on ihan sovitut hannausvuorot ja ne pelittää ihan mallikkaasti, uskokaa pois.
3. Yks, mikä saa aikakin meen kaksjalkaset melkein hulluuden partaalle on nuoleminen. Vaikka mä oonkin meidän ”pitkäkieli” niin täytyy tunnustaa, että tää nuoleminen on kyllä Vallun bravuuri. Vallu on keskittynyt erityisesti Anteron korvien nuolemiseen ja sitä meen kaksjalkaset ei hyväksy ollenkaan. Kuulisitte mikä meteli alkaa, kun Vallu uhkaavasti huuliaan lipoen lähestyy Anteroa, HUH! Vallu on siitä hyvä tässä hommassa, että vaikka se ei korvien nuolemisessa onnistuisikaan, niin yritys on kuiteskin kova ja mikä parasta, tavoite on saavutettu ja kaksjalkasten verenpaine kohotettu.
4. Vaatimattomasti voin tunnustaa, että mä oon kyllä tässä ärsytyshommassakin lajin mestari. Mun bravuuri on filmaus. Mulle kun on näitä näyttelijänlahjoja suotu, niin aika ajoittain mä niitä myös hyödynnän. Mun oscarin arvoinen suoritus on ontuminen. Mä siis tarkoin valittuina hetkinä, kun kaksjalkaset varmasti huomaavat, alan ontumaan. Siitähän kaksjalkaset huolestuu ja varaavat ajan lääkäriin. Ontumista kannattaa sitten jatkaa ihan siihen lääkäripaikan ulko-ovelle asti, mutta sisälle kun päästään, niin silloin unohdetaan ontuminen ja juostaan kipin kapin toimenpidehuoneeseen. Siinä sitten tutkimuspöydällä pyöritellään yhdessä lääkärisedän tai -tädin kanssa silmiä, että mitäs vikaa näissä tassuissa oikein pitäs olla. Siinä on kiva katsella, kun kaksjalkasen naamalle alkaa kohota puna ja lääkäri yrittää keksiä jotain järkevää sanottavaa ajanhaaskauksesta, hih. Pisteenä i:n päälle kannattaa vielä kotiin tulessa, vetää parit hepulit pitkin kämppää, niin a vot kun kaksjalkasta ketuttaa.
Että tällaisia niksejä tällä kertaa. Toivottavasti näistä on iloo myös teidän huusholleissa. Ja jos teillä on kivoja omia niksejä, niin otan kyllä ilolla vastaan vinkkejä. On meilläkin näitä muutama vielä plakkarissa, mutta säästetään ne toiseen kertaan. Ei muuta kun ärsyttämisiin.
Terveisin Fontero the Niksiniekka
6 comments:
Hannaaminen on erityisen mukavaa! Etenkin, kun pitää ulkoilla joidenkin superenergisten saksalaisten ja belginpenteleitten kanssa.
Minä viettelen eläkepäiviäni eri osoitteessa kuin omistajani. Välillä se tulee kotiin lomailemaan ja tuo jonkun hullun nuorikon mukanaan. Olen erittäin huolissani omistajastani peläten, että hänen verenpaineensa on turhan alhainen. Pidän sitä mukavasti yllä niksillä, jota kutsun "kärttyisäksi papparaiseksi". Tähän niksiin tarvitaan sosiaalinen ja erittäin rauhaton rikoskumppani.
Kun kaveri tökkii sinua jatkuvasti kuonollaan ja tassuillaan, tulee sinun hermostua kovastikin ja rähistä. Kun omistaja saa tökkijän pois kimpustasi ja rauhoittumaan ja on mukavasti palaamassa omiin touhuihinsa, lähde välittömästi liikkeelle. Ideana on nyt mennä kovasti nuuskuttelemaan ja töykkimään sitä vasta rauhoiteltua kaveria, joka ei tietenkään kauaa pysy housuissaan. Ja, kun se taas alkaa siinä peuhaamaan, niin katsokin, että hermostut jälleen kunnolla. Ja tätä kikkailuahan ei lopeteta ennen kuin ollaan taas eri osoitteissa.
Toinen niksi: Omistan talvitakin, joka minulle useasti puetaan, kun mittari alkaa näyttää miinus kymmentä. Kun takkia aletaan kaivaa esille sisätiloissa, tiedän jo valmiiksi, että pihalla on kylmä ja voin aloittaa tärisemisen ja viluissani murmuttamisen samantien. Tällä saa yleensä lyhyempiä lenkkejä, koska hannaaminenhan kuuluu asiaan (koska on kylmä) ja olenhan minä niin surkea, että saan hirveästi herkkuja ja paijausta, kun taas kotiin palataan.
Kikka kolmonen! Viimeinen, mutta ei vähäisin, ehkä jopa näppärin? Kun omistajani tulee lomailemaan, tahdon ehdottomasti nukkua hänen vieressään. Valitettavasti ovi sulkeutuu aina yöksi, mutta onneksi kuulen, kun perheen isäntä nousee ennen kuutta ylös ja alkaa hääräilemään itselleen aamupalaa. Ja eihän sellainen nyt sovi, että muut syö ja minä en! Kun tässä vaiheessa aloittaa sikeässä unessa olevan mamman päällä pomppimisen, naamalla istumisen, nenän puremisen jne. niin viimeistään parin tunnin päästä se ei enää jaksa yrittää nukkua ja kohta on kuppi täynnä ruokaa!
Toivottavasti näistä on teille paljon iloa!
Mopsimaisin terveisin,
Iippo
Moro Iippo!
Et tiedäkkään, kuinka onnellisia olemme uusista nikseistä. Varsinkin eka ja toka ovat loistavia. Minä (Herra Fontero) kun ole jo tällainen vanhempi herrasmies, voisin hyvin muuttua kärttyisäksi papparaiseksi, kun musta tulee just pian isoisäkin. Ja tollanen tökkijä löytyy tosta meen Vallusta, joten homma hoidossa siltä osin.
Pakkashomma on loistava. Me ollaan alettu tärisee vasta ulkona ja silon on jo liian myöhästä tehdä muuta kun hannata. Jos aletaankin tärisee jo sisällä, ni vois olla et kaksjalkaset luovuttas ja säälis meitä sen verran, et laittasivat pakkaslenkit minimiin, hih... (onneks muuten kesä tulossa).
Tohon kikka kolmoseen, mikä muuten on mainioista mainioin on meillä oma versio. Me kun nukutaan kaksjalkasten kanssa samassa pedissä yöt, niin meen taktiikka on valloittaa aamulla aikaisin koko peti itselle. Iskä sanoo, että meillä alkaa käydä kuuden aikaan aamulla samanlainen vipinä kuin stockmannin ovissa hulluissa päivissä, kun aletaan vaihtaa urakalla paikkaa. Eikä me sitten katsota mihin tassut osuu ja jos täkin kulmaa ei ite saada nostettuu, niin sitten käydään tökkimässä se nostava käsi hereille. Ei noi kaksjalkaset kauaa tota meen sirkusta jaksa ja nouseekin ylös, jollon me levittäydytää koko sänkyyn ja varsinkin tyynyille. Ruokapolitiikka tästä niksistä puuttuu, joten on vielä parantelemisen varaa.
Mutta kiitos nikseistä. Niksi päivässä pitää mopsin pirteenä turistaan me!
Mä luulin, että vaan meillä on tollasta - tarkoitan siis meidän Mirkkua ja Meeriä, minähän olen esimerkillinen ja tuen aina äippää lenkkiponnisteluissa olemalla rauhallisesti ja tuottamatta lisää paineita. Meidän likat viuhtoo sinne ja tänne ja kun Mirkulla on fröken-olo, niin siinä ei auta Jennan taikasanakaan.
Tämä rospuuttokausi käy vähän meidän kaikkien hermoille ulkona ja sisällämeilläKIN on valikoiva kuulo, riippuu siitä, minne meitä halutaan, mihin aikaan ja kuka kutsuu. Likat järjestää aina oman "nyt on mun vuoro hyökätä sun päälle"-shown ja silloin isulin käämit hehkuu. Että manööverit koko lailla samat meillä ja teillä. Nyt tuoksuu terva, se tietää nenävekin voitelua. No, sen jälkeen saadaan namit.
Karvanlähtöisin terveisin!
Morjesta Guru!
Hyvä että teilläkin riittää säpinää kaksjalkasille. Ne sairastus masennukseen ja ties mihin ellei me pidettäs niistä huolta. Me ootellaan kovasti kesää ja ollaankin alettu jo suunnittelee erilaisia kesäniksejä. Kesällä toi ulkoilma antaa kaikkii mukavii virikkeitä, et varmasti jotain keksitään. Mutta ennen kesää pitää vaihtaa nää turkit entistä ehompaan. Taitaa olla sama meininki teilläkin. Tääkin me osataan tehdä taiten. Ei siis vaihdeta yhtä aikaa vaan peräkanaa, jotta vaikutus ”sisäilmapiiriin” ois mahdollisimman pitkä. Siitä iskä ja äiskä tykkää, hih…
Terveisin ÄF, AA ja VEE
Mahtavia niksejä! :D Me ollaankin otettu noista jo muutamia käyttöön :)
Terveisin,
Kerttu "the hannaaja" ja Helvi "korvannuolija" Pöllönen
Hyvä tytöt, pitäkää toi linja!!!!
Post a Comment