Fonzie, Andy ja Vallu Valdemar

Tykkää, tykkää, tykkää....

2012-01-29T05:47:00.000-08:00

Voihan nenävekki sentään, mutta nyt me kuulkaas tykätään. Äiskä on nimittäin katkolla, naamakirjakatkolla, ja nyt se ei enää tykkää muuta kuin meistä. Kauan se kestiki, kun äiskä tajus, et miks lähtis merta edemmäs kalaan, kun kotona näitä tykkäyksen kohteita on riittämiin. Vähän me ollaan oltuki nyreitä, kun äiskä on viettäny aikaa "vieraissa" enemmän kuin meidän kaa ja vielä tykänny siitä, niih! Pitäs kyl varmaan saada tänne blogiinki joku tykkäysnappula helpottaa äiskän vierotusoireita.

Nyt kun tohon äiskä aiheeseen päästiin, ni voisin turista varottavan esimerkin siitä, mitä tapahtuu, kun käyttää epäpätevää trimmaajaa. Äiskä kävi kattokaas eilen karvojaan trimmauttamassa ja tälleen nätisti turisten, lopputulos oli kyl aika kaamea. Ei mitään linjakkuutta ja loviakin löyty. Kantsis varmaan kattoo, kenen käsiin niitä saksia antaa. Nyt se sitten joutuu ensi lauantaina ottaa homman uusiksi, kun ei me kehdata sen kanssa liikkuu enää ihmistenilmoilla, turisemattakaan mopsienilmoista.

Täällä muuten on nyt vähän vilu, kun pakkasta on melkein 20 astetta, hrrr..... Iskä teki meille takapihalle pienen polun, mut unohti laittaa siihen liikennemerkin. Se kattokaas on ykssuuntanen polku ja meille tuli pikku ongelmii sen kaa, mut haittaaks se? Lähekkäin on kummiski lämpimämpää, et silleen.

Ja mua ei nyt kyl haittaa muu kuin ruoan vähyys. Jospa sitä siirtyis anovasti kattoo tota jääkaapin ovee, niin ehkä toi äiskä jo heltys *rakas, kiltti, pieni, soma äiskä, joko me syötäs, slurps* (Äiskä: vähän alkaa haiskahtaa mielistelyltä, mut so what. Pojaaat!!!! Ravintola on aukiii!!!!)

Presidenttipeliä

2012-01-22T01:22:00.000-08:00

Huh huijaa!!!! On sitä taas tullut kuulosteltua jos jonkinmoista höpinäpöpinää, kun oon äiskän kaa katellu toosasta noita presidenttiehdokkaita. Ei siis mitään tyylii tai karismaa, turisen mä. Toista se oli silloin, kun mä kahden vuoden ajan johdin Suomen mopsikansaa mopsipressana. Ei kuulkaas puuttunu karismaa eikä nasevia neuvoja, niih!

Vähän oon pahoillani, kun mua ei pyydetty ehdokkaaksi. Oonhan mä empaattinen ja sympaattinen ja varsinkin kansainvälinen, kun oon käynyt jopa Virossa :). Ja kokemustakin tietty on. Mut on se varmaan niin, et tää oman lauman vahtiminen on sen verran kovaa täyspäivästä työtä, et ei sitä ihan joka paikkaan ehdi tassujaan sotkemaan. Ja kun politiikasta on kyse, ni kyl ne tassut ryvettyis ennemmin tai myöhemmin, so sad :(. Toivotaan ny kuiteski, et uus pressa ajaa sit meidän nelijalkastenkin etuja, tai muuten mä suutun ja murisen, MURRRR!!!!

Mut tää tässä tällä erää. Äiskällä kattokaas on jauhelipiiras tekeillä ja mun on pakko varmistaa, et oon paalupaikalla, kun se ottaa sen uunista ulos. Nenävekkii kutittaa jo sen verran, et se piiras saattaa olla jopa hyvää tai sit ei, kun toi äiskä ei oo mikään top chef. Mut ei sen välii, mä syön vaiks pienii kivii, jos on pakko.

Pressamaisin terveisin Iso ÄF

Mikä pahan tappas :)

2012-01-05T02:27:00.000-08:00

Halloota vaan kaiken karvaiset tassuttelijat ja tissuttelijat. Ootte jo varmaan luulleet, et oon kuolla kupsahtanut, mut mikä se pahan tappas. Täysissä ruumiin ja sielun voimissa, tai no ainakin ruumiin voimissa oon, hih…

Kattelin just, että siitähän on melkein vuosi, kun oon viimeksi avannut tätä sanaista arkkuani. No se tietty johtuu siitä, että sihteerikkö on naimisissa jonkun fasepookin kanssa, eikä ehdi hoitamaan lainkaan näitä sille asetettuja velvollisuuksia eli julkituomaan mun yleviä ajatuksia. Mut no hätä. Mä yritän uhkailla, lahjoa ja kiristää sitä, et jos se siit tokenis.

Mut kai sitä vois pitää pikku katsauksen menneeseen aikaan. Koko viime vuotta varjosti toi meen Anteron tilanne. Velipojan korva ei ottanut parantuakseen ja siitä tulikin varsinainen pilleristi kaikkien kuuriensa kanssa. Nyt onneksi alkaa näyttää vähän paremmalta, mutta ei kannata nuolasta ennen kuin tipahtaa.

Mitä sitä yhdestä korvasta, kun on noin pehmee leuanpidike.

Kevät meni menojaan ilman sen ihmeempiä, mutta kesällä alkokin sitten tapahtua. Heinäkuun alussa mökkeiltiin taas Peräseinäjoen Kalajärvellä ja se loma oli pelkkää juhlaa, varsinkin mulle. Tapasin siellä nimittäin simpsakan Nira neidin (nykyisin rouva) ja ilman sen suurempia kosiskeluja pamautin tän Niran kaa naimisiin. Alkusyksystä sitten maailmaan pullahti komea musta mopsiuros nimeltään Pug-Iitin Formula. En oo vielä ehtinyt Formulaa tai nykyisin siis Viliä näkemään, mutta toivotaan että sekin päivä koittaa. Samalla reissulla tapasin sitten jälkikasvua vanhemmasta polvesta, kun Thelma ja Rocky kävivät siel mökillä mua moikkaamassa.

Minä ja rakas vaimoni Nira

Poikani Formula

Poikani Formula

Heinäkuussa tapahtu kyllä sit muutakin. Me tehtiin meen eka ulkomaan matka, kun mentiin laivalla Tallinnaan. Hitsi, kun ekaks vähän jännitti se merillä olo, mut kun siihen tottu, ni mikäs siinä. Ja eihän me ilman seuraa reissussa oltu, vaan ”maastomakkarat” Milla, Jade ja Åsa olivat meen mukana. Ja eihän teistä kukaan varmaan uskonut, että ihan vaan lomailemassa oltaisiin oltu, no way. Ihan työmatka tää oli, kun Vallu ja mä jouduttiin esiintymään Viimsin stadionilla. Toi stadion on kyllä vähän turhan hieno nimitys sille paikalle, mutta jostain nää ulkomaankomennuksetkin on aloitettava. Ja oli meillä sieltä sitten sen verran kotiin tuomisiakin, et toka päivänä Vallu oli rotunsa paras ja sai sertin, vaikka se ei sillä sertillä mitään tehnykkään, kun oli alle kaksi vuotta. Mä oli molempina päivinä paras uros 4 ja eka päivänä Vallu oli paras uros 2.

Vallu Valdemar PU1 SERT ROP

Vallu jatko sitten näyttelyuraansa Suomen puolella ja sai Tervakoskelta toisen Suomen sertinsä just ennen kaksivuotispäiväänsä. Siinä äiskällä alko kädet hikoo jännityksestä, kun sekä mä ja Vallu oltiin sitten sertiä vaille valioita. Sen takia mun pitiki äiskää komentaa, kun se ei ollut oikeen mihinkään näytelmiin meitä ilmoittanut, et alkaa laittaa euroja palamaan ja meitä kehiin, kun tuskin sitä vika sertii muuten kotiin kukaan kuljettaa.

Ja niin siinä sitten kävi, et syyskuun 11. päivä Raision ryhmänäyttelyssä musta tuli meen perheen eka VALIO. Vallu tietty tästä loukkaantuneena päätti näyttää, ettei hän oo sen huonompi ja viikko mun valioitumisen jälkeen nappasi vika sertinsä ja valioitui Tampereen ryhmänäyttelyssä. Kaiken lisäks se oli viel rotunsa paras. Toi Tampereen näyttely oli muuteski meidän juhlaa, kun koko näyttelyn 15:sta mopsiuroksesta vain kaksi oli sertifikaatin arvoisia ja ne olivat tietty MINÄ kera Valdemarin, hih.

Raisio PU2 SERT MVA

Tampere PU1 SERT MVA ROP

Toi kesän Tallinnan reissu iski meihin sellasen kipinän, et lähdettiin lokakuussa uudelleen näyttelyreissuun ja tällä kertaa kohteena oli Rakvere. No se reissu ei ollu kyl mistään kotosin, kun toi Vallu oli rotunsa paras ja meni saamaan sertin niin siitä tuli sit kaiken kukkuraks Vironki valio. Pikkasen mua otti pattiin, kun tollasta meni tekemään, ei siis mitään kunnioitusta vanhempaa lajitoveriaan kohtaan. Tosin, kun me vielä marraskuussa käytiin sitten Narvassa, niin siellä mä olin paras uros kakkonen ja Vallu joutui tyytyy paras uros 4 sijotukseen, kun oli kuulemma lihava. Arvatkaa vaan, kuittailinko mä sille. Toi Narva oliki sit viime vuoden vika työkeikka, joten päästiin lomalle ja se loma jatkuu pitkälle tätä vuotta. Kuka sitä nyt jatkuvasti töitä tekis, kun pitää välillä ladata akkujakin.

Rakvere PU 1 SERT EE MVA ROP

Kuten noista mun muisteloista huomaatte, ni aika pieneen tilaan sitä saa ahdettua melkein vuoden tapahtumat. Onhan meille tietty kaikkee muutakin mukavaa tapahtunut, mut kun ei nyt heti tuu mieleen niin antaa olla. Käännetään vaan turpavärkki kohti tulevaa ja toivotaan kaikkee hyvää ja kaunista. Sen verran voin paljastaa, et noita työjuttuja en tuu kirjottelee vasta kun toukokuussa ja sillonkin ne taitaa olla sellasii ulkomaankomennusjuttuja. Jos äiskää on uskominen, niin ens kesä taitaa mennä muilla mailla vierahilla, ettei kauheesti ehditä Suomen kehiä koluamaan. Mut mikäs siinä, matkailu avartaa.

Mut hei, oikeen maukasta menevää vuotta! Mä yritän parantaa tapani ja aika ajoin turista (muutakin kuin työjuttui) tai ainakin nurista ellen muuta keksi. Ja nythän mulla onki oiva tilaisuus lähettää terveisii kaikille Viron kauniille mopsitytöille, kun pitkästä aikaa pääsin tälleen julkiseen sanaan. Mee sää Vallu nukkuu ni mä alan tehdä vaikutusta tohon kauniimpaan sukupuoleen.

Peatse nägemiseni armsad tüdrukud :D

Nukutaan, nukutaan...

Tuhinaa ja turinaa

2011-03-11T00:24:00.000-08:00

Mä oon nyt kyllä ihan down. Kovasti oon lupaillut pitää tätä blogia hengissä, mutta näytä blogilla oikeen henki pihisevän. Musta on varmaan tullu vanha, kun en saa ittestäni edes yhtä blogii aikaseks, nyyh… Ennen vanhaan sentään ehdein kerran vikkossa turisemaan, mutta nyt näyttää kaikki olevan toisin. Hyvä kun kerran kuussa ehtii täällä näyttäytymään :(.

Mutta eipä tässä kyllä paljoo oo turisemisia ollut. Antero parantelee päätään, eiku korvaansa edelleen, mutta eipä se näytä sen menoo paljon haittaavan, toi sairastaminen siis. Mun korvat onki jo ihan kunnossa, mutta nyt taitaa olla sit Pakkoliike Paavon fuki joutuu lääkitykseen, kun sen korvista löyty kans jotain ylimäärästä. Varsinainen pöpilä, eiku pöpölä, tää meidän huusholli.

No mennääs vähän mukavampiin aiheisiin. Meillä kävi viime viikonloppuna kylässä Gibson. Ja se ei ollut Mel tai Kitara Gibson, vaan Englanninbulldoggi Gibson. Ja jos äiskä vielä kerrankin haukkuu mua lihavaks, niin mä kyllä repeen. Äiskä nimittäin oli aivan lääpällään tohon noin 7 kuukauden ikäiseen muskelimasaan, mikä painoi reilusti yli tuplaten mun painoni, niih!!!! Että minäkö muka lihava?

No mä en ton kakaran kanssa kauheesti viittinyt telmiä, mutta Vallun kanssa niillä meni lujaa. Ulkona Gibson rojahti pari kertaa äiskän alppiruusun päälle ja nyt se ruusu on sitten aika jyrätyn näkönen. Mut aatelkaa, äiskä vaan nauro, eikä ollut moksiskaan. Auta armias, jos sen kukan olisi jyrännyt joku meistä, niin siitä olisi kyllä tullut tulenrapinat, MURR!

Mut ihailkaa nyt tota ”paksua poikaa”. Mä oon kyllä paljon komeempi, ettäs sit tiiätte!

Ehdittiin me viime viikonloppuna vähän kyläilläkin. Anteron johdolla käytiin ihastuttamassa meen naapureita, kun ilma oli siihen otollinen. Lumi kanto meidät oikein hyvin, että oli niinku suora lumitie Heidille ja Tompalle. Onneks iskä ja äiskä on sen verran painavia, etteivät päässeet lumitietä pitkin meen perään, kun onhan noilla lumiteilläkin jonkinlainen painorajoitus.

No tässä nää tän kertaiset turinat nyt sitten olisi. Tuhistaan ja turistaan taas sitten joskus.

Tuhisevin terveisin Iso F

Kalajärvi, tulehdusherkkä alue :(

2011-01-22T00:39:00.000-08:00

Mä oon ihan surkee. Kovasti lupailin tätä blogii päivitellä, mutta tässä sitä sit ollaan. Aika pitkä tovi vierähti ennen kuin sain itestäni irti alkaa turisemaan.

Meillä on nyt hirvee pakkanen ja meistä onkin tullut ulkoilusta kieltäytyjiä. Tai ei nyt sentään ihan kokonaan. Käydään me tuolla pihan perällä ja pari kertaa mä suvaitsen joukkoni johdattaa parkkipaikalle ja kun oon saanut asiani hoidettuu, niin murahdan lauman takaisin kodin suloiseen lämpöön. Viis siitä, onko noiden muiden tarpeet huomioitu, kattokaas jos ja kun mä oon jotain päätän, ni se pätee sit muihinkin.

Eipä oo meillä paljon päivä paistanut risukasaan tän vuoden puolella, vaan kaikenlaista ikävää on tapahtunut. Varsinkin Anterolla on mennyt pikkasen heikosti ja se joutu sellaseen pään magneettikuvaukseen. Mä en oikein päässyt kärryille, et epäiltiiks, ettei Anterolla oo aivoja vai miksi sitä kuvattiin. No tais se johtuu siitä, kun se kulki pää kenossa ja hoiperteli vähän niinku iskä joskus viikonloppuisin. Lääkäri oli sanonut, et siel jossain syvällä pään sisällä olevassa korvassa on tulehdus ja Antero joutuukin olee nyt tosi pitkän aikaa pilleristi. Ja eikä siinä kaikki. Mullakin on korvissa tulehdus, mutta kuten kaikki tietty tietää, et mulla on aivot, niin mua ei kuvailtu ja hoitonakin on pelkkiä tippoja, kun mun tulehdukset on sellaista ulkoista sorttii.

Vallu on kuiteski vielä terveen kirjoissa, mutta kovasti mä oon suunnitellu sille ambutaatioo. Se on sen verran kova nuoleskelee meidän korvia, ettei mikään ihme, et saadaan kaikenlaisii tulehduksii, niin ihan hyvin siltä vois ton kielen napsasta poikki. Iskä ja Äiskä on kyl sitä mieltä, et se saattas olla vähän liian radikaali tempaus, mutta voisinhan mä siitä salaa pätkän puraista (äiskä: Herra Fontero, sulla ei taida nyt olla lääkitys kohdallaan). No lääkityksestä en tiiä, mutta vähemmästäkin aivot jäätyy tälläsillä keleillä. Mutta jos nyt jättäs kielen pureskelun väliin ja siirtys muihin elimiin, siis vaikka kuivattuun keuhkoon ja broilerin sydämiin. Niitäkin on nykyään saanut tosi harvoin, Murr... Äiskän yrityksistä huolimatta, mä oon ihan kiusallani saanut painoni pysymään miehekkäissä lukemissa, mikä huomattiin myös eläinlääkärissä. Ehkä musta tuleekin sellanen kehonrakentaja eläkepäivien iloksi :).

Mutta eiköhän tässä taas ollut ruikutusta kerrakseen Kalajärven korvaparantolasta. Vallukin näköjään lepatti paikalle, joten taidan mennä aikani kuluks pomottaa sitä. Palataan taas asiaan, mutta toivottavasti iloisemmissa merkeissä.

Terveisin Fontero, the Pomottaja

Uusi vuosi, vanhat kujeet

2011-01-03T11:05:00.000-08:00

Voi, voi, voi!!! Nyt ei Fonzie-poika ymmärrä tätä maailman menoo. Muutama päivä sitten oli hirvee haloo jostain uudesta vuodesta. Sitä piti oikein metelillä juhlia niin kuin jotakin suurtapahtumaa. Ei sen puoleen, ei se juhliminen ois voinu meitä vähempää kiinnostaa, mutta luulis sitä jotain ihmeellistä sitten tapahtuvaksi, moisen karusellin jälkeen.

Mut vielä mitä. Samat vanhat touhut jatkuu kuin viime vuonnakin. Lunta sataa, mun ruokaani säännöstellään, Antero murisee ruoalleen ja Pakkoliike Paavo jatkaa entiseen tahtiin, niih.

Ai mikä ihmeen Pakkoliike Paavo. No meen Vallu Valdemar tietty. Mä epäilen, et sillä ei oo ihan kaikki kappaleet päänupissa kohdallaan tai sit ne on unohtunu sinne sen Grace-äidin masuun, kun sillä on pikkasen omalaatuisia tapoja. Omalaatuisin tapa on varmaan nää sen pakkoliikkeet, joita se harrastaa, kun koittaa ärsyttää mua tai Anteroo. Se tapahtuu silleen, et se alkaa tökkii tolla olemattomalla kuonollaan meitä kainaloon ja samalla pitää sellasta ihme nykimistä. Meille kyllä riittäs, et haukkus suoraan päin naamaa, et haluu leikkii, et ei siihen noita ihme nytkytyksiä tarvittas.

Ja nyt kun mä pääsin vauhtiin, noista ”velipoikien” omituisuuksista (mullahan niitä ei oo yhtään), niin otetaas sit ton Anteron omituisuus esille. Antero on tehnyt syömistään varsinaisen rituaalin. Sehän ei ruokaansa syö ennen kuin minä ja Paavo, eikun siis Vallu ollaan syöty omamme. Antero vaan makaa kuppinsa vieressä ja sit kun mä ja Vallu ollaan syöty omat murkinamme, niin Antero alkaa murista kupilleen ja meille. Ja siitä varsinainen ärinä syntyykin, jos me uskalletaan ees katsoa kaihoten sitä sen täysinäistä kuppia. Sen jälkeen, kun Antero on omasta mielestään ”tappanut” meet katseellaan ja ärinällään, syö se sitten kuppinsa tyhjäksi jättämättä meille murustakaan. Mun mielestä toi ei kyllä oo ihan viisasta. Mulla ainakin on kova kiire hotkasta kuppini tyhjäksi, ettei vaan sekin vähä, mikä siinä kupissa on, katoa parempiin suihin.

Muutenhan tää elämä onkin sitten yhtä tylsyyttä. Ei tapahdu kerrassaan mitään, kun meille ei oo tälle vuodelle ees näyttelykalenterii tehty. Siinä tää vuosi kyllä poikkeaa edellisestä, että viime vuonna tähän aikaan meillä oli jo selvät sävelet minne näyttelyihin mennään ja minne ei, mutta tänä vuonna kalenteri ammottaa tyhjyyttään tai totta turisten, sitä ei oo edes ostettu. No en mä tiiä, oonko mä siitä niin kovin pahoillani, vaikka olisihan sitä ihan kiva välillä päästä tuulettuu oikeen mopsienilmoille. Mä kyllä luulen, et äiskä on tästä tilanteesta kaikkein pettynein, kun sillä taisi olla aika suuret suunnitelmat tälle vuodelle, mitkä sit pikkuhiljaa tuntuvat kariutuvan. Me koitetaan pitää kyl toi äiskä aisoissa, ettei se vaan ala suunnittelee jotain näyttelypuudelin hankkimista. Siinä tapauksessa, jos meille neljäs nelijalkanen tulee, niin mä sanon kyllä Adios Amigos ja Iskä kans. Tossa Vallussa on mulle ihan riittämiin koulittavaa ja ei tohon meen letkaan enää neljättä mahdu, ei sit millään.

Sen mä voin vielä tälleen uuden vuoden kunniaks luvata, että nää turinat jatkuu säännöllisen epäsäännöllisin väliajoin, milloin mua nyt sit sattuu huvittaa. Et oiskohan tää nyt sitten se mun uuden vuoden lupaus. No mietitään nyt sitä, kun ei oikeen muutakaan mietittävää oo, et moro vaan!

Mennyttä elämää

2010-12-29T07:55:00.001-08:00

Niinhän se sitten oli ja meni, se joulu siis. Meillä oli hirvee hässäkkä joulun alla, kun äiskä asu keittiössä ja oli sen näkönen, et meen oli paras pysyy poissa jaloista. Musta se oli ihan väärin, kun ne ihanat tuoksut keittiöstä leijaili suoraan mun nenääni ja musta paras paikka olisi ollut siinä uunin edessä, mutta häätö siitä tuli, ei voinu mitään.

Jouluaattona me ei sitä joulupukkii nähty, mutta jossain vaiheessa se kyllä oli käynyt, kun saatiin ihan hirvee määrä lahjuksia. Kaikkia ei edes kuvattu, kun mukana oli myös pehmoja ja niille meen iskä alkaa pikku hiljaa olla allerginen, höh, minkäköhän takia? Onkohan sillä pehmoastma?

Ruokapuolikin sujui tällä kertaa ainakin mun osalta ilman "kyyneleitä", kun mun kuppi täyttyi herkuista. Oli kuulkaas palapaistii, maksalaatikkoo, paahtopistii, kananmunaa ja kurkkua niitten normaali pöperöitten lisäksi, et kyllä siinä oli vatsassa kantamista aterian jälkeen. Mut mä en missään nimessä valita. En pistäs yhtään pahitteeks, vaikka samanlainen menuu olis joka päivä (äiskä: mä pistäisin).

Ja olihan meillä jouluaattona vieraitakin, kun Satu-täti ja Jari-setä pistäytyivät kylässä. Ja tapanin päivänä meillä vietettiin Wii-iltaa naapureittein kaa ja se vasta olikin hauskaa. Naurettiin mahat kipeenä Anteron ja Vallun kaa noita kaksjalkasii, kun ne heilutteli käsiään ihan kuin mielipuolet. Meenkin oli pakko suojautua, ettei kukaan ois kumauttanu meitä kapulalla kaaliin, HUI. Siinä ois tullut kallis lasku, jos mun kallisarvoiseen päähäni ois tullut kuhmu tai jotain vieläkin pahempaa. En ees uskalla aatella, mitä ois voinu tapahtuu.

Mut nyt me odotellaan sitä uuden vuoden rymistelyä ja pauketta. Ei se pauke meitä kyllä paljoo hetkauta, kun kyllähän sitä ääntä maailmaan mahtuu. Mä oisin koska tahansa valmis menee vaiks niitä raketteja ampumaan, mutta kun toi äiskä on niin hermoheikko mun silmien takii, niin taitaa jäädä se touhu haaveeks vaan, nyyh.

Toivotetaan nyt kuiteski tässä samalla kaikille mopsikansalaisille oikein ruokaisaa Uutta Vuotta meidän kaikkien puolesta! Älkää antako niitten paukkujen pelottaa, vaan paukutelkaa takaisin samalla mitalla, turisen mä.

Teveisin Mopsiherra Fontero

ps. ja tässä ois sitten meen joulukuvia täysin sekalaisessa järjestyksessä. Mut sekasinhan mekin aina välillä ollaan, niin sopii niinku tyyliin, hih...

Onks tässä muka kaikki?

Antero esittelee donitsia

Vallu ja sen kana

Iskän ja äiskän mopsityynyliinat

Mun Loveboy tyyny

Mun lahja, jonka ilkeä äiskä vei multa :(

Vallu ja vanha lelu, vaikka ois ollu uuskin tarjolla

Mopsit "kuosissa"

Iskä saa mopseja jalkaansa

Jouluateria

Iskä on ihan ässäkarhu

Nyt on vartiointi kunnossa. Mä huolehdin sitten jääkaapista.

Hyvä sikari ruoan päälle tekee terää.

Ai, pitäsköhän Anteron pyytää kättä?

Vallu, et sä saa vielä polttaa!

2010-12-22T05:20:00.000-08:00

Soihdut sammuu, mopsipojat nukkuu, pojat nukkuu. Kuorsaukseen talon touhu hukkuu, touhu hukkuu.... Hih, mitenkäs musta nyt näin joulumielinen on tullut, että oikeen laulattaa. Kai se johtuu siitä, että meillä kävi viime perjantaina joulutonttuja kylässä, et kiitos teille Jenna, Antti, Guru ja Meeri. Hauskaa oli, kuten kuvista voi todeta.

Äiskä on lomalla ja mun aika on menny sen vahtimiseen. Tai mitä mä äiskää vahtisin, kun paljon enemmän on vahdittavaa siinä, mitä se tuol keittiössä väsää. Jos kattokaas sattuis joku armonpala tälläiselle nälkiintyneelle mopsipojalle tipahtamaan.

Me muuten ollaan oltu tosi kilttejä. Mä nimittäin näin, että tonne yläkerran huoneeseen on ilmestynyt hirvee määrä paketteja. Enhän mä mikään utelias oo, mutta voi että, kun olis jo joulu, niin pääsis kattoo, mitä hyvää ollaan saatu.

Mut eihän tässä enää oo kuin muutama päivä ja sit mäkin saan vatsani täyteen ruokaa. Niinhän ne laulussakin lupaa, joten äiskä ei voi olla niin julma, et pitäis mua nälässä jouluna, eihän?

Mä toivotan itseni ja noitten velipoikien ja henkilökunnan puolesta oikein maittavaa joulua kaikille. Toivottavasti ruoka on hyvää ja sitä on riittävästi *wink, wink, äiskä*.

Johtotähden keski-iän kriisi

2010-12-10T04:10:00.000-08:00

Apuaaa!!!! Nyt se sitten iski, se keski-iän kriisi meinaan. En ollut aiemmin tajunnut, miten vanha mä oikeen oon, mutta kun viime viikonloppuna käytiin katsomassa Matulaa ja Luigii, ni mä tajusin olevani joukon vanhin, jos ikäloppu iskää ja äiskää ei lasketa mukaan. Ja kyllä mä siitä sit kuulinkin, kun yks ja toinen mainitsi mun harmaasta parrasta, Murr… Mun mielestä mun parrassa ei oo mitään vikaa, kun se vaan todistaa, että oon elänyt elämääni kunnon mopsin lailla eli ottanut elämästä kaiken ilon irti. Ja pitäähän se elämänkokemus jossain näkyä tällaisella kahdeksan jälkeläisen isällä. Taitaa noilla nuoremmilla ”pojilla” vaan kateus kaihertaa, kun eivät oo päässeet perhettä perustaa niinku eräät, hih.

Itsenäisyyspäiväkin oli ja meni ja me vietettiin sitä normaaliin itsepäiseen tapaamme. Onneks ei kuiteskaan ollut liian normaalia, kun Mopsitytöt Iita ja Hernii alias Hörhelö, tulivat meitä ilostuttamaan. Ja me tietty ilostuttiin ja samalla ilostutettiin myös Iitan ja Hernii Annea oikein sylin täydeltä *hihittää*.

Täällä meillä päin taitaa muuten olla maailman kirjat sekaisin. Meillä on nimittäin ihan hirveesti lunta. Iskä ja äiskä ei tieteskään oo ehtineet ottaa yhtään lumikuvaa, jotta vois todistaa, miten paljon sitä oikeen on. Mutta uskokaa mua, niin paljon, että jos tonne takapihan hankeen kaivautuis, niin takuulla hukkuis eikä kukaan löytäs ennen kesää. Mutta kyllä mä tosta lumesta tykkään, vaikka äiskä taitaa olla toista mieltä. Paljon kivempaa toi lumi on kuin kuranen loska ja mikä parasta, ”sähköpostitkin” näkyy valkoisessa hangessa paljon paremmin, kuin jossain ruskeessa kuravellissä. Pääsee nenäkin helpommalla kun voi nuuskimisen lisäks käyttää silmiään, hih…

No onneks on tulossa valkea joulua ja sitä joulua tässä jo kovasti odotellaan koko kolmikko. Mua ei paljon stressi paina näissä jouluvalmisteluissa, kun oon tosi hyvä delegoimaan kaikki hommat muille ja ite vaan odottelen lahjavuorta ja herkkukoria. Ja opetin mä noille nuoremmillekin ton rentoutumisen taidon, kuten kuvatus osoittaa. Äiskällä sen sijaan tuntuu pinna välillä olevan aika kireenä, mut sehän on ihan normaalii ja saattaa se johtuu äiskän iästäkin, hih… (äsikä: Fontero, nyt turpa tukkoon tai joudut pian ulkoruokintaan). Äiskä hei, rauhotu. Jouluna se vanhakin jo nuortuu, että mulla on vielä toivoa, mutta sun osalta taitaa olla parasta ennen aika ohitettu jo monta vuotta sitten, että ei se joulukaan ihmeitä pysty tekemään *näyttää kieltään*.

Eiköhän tässä sitten jatketa odottelua ja anneta kaikkien tähtien tuikkia, tuikkia vaan...

Toivoopi Fontero, the Johtotähti

Minä, the Isukki!

2010-11-23T03:20:00.000-08:00

Hoh hoijaa! Taitaa pikkasen vielä toi matkaväsymys vaivata, kun tuli oltua reissussa viikonloppuna. Lähdettiin meinaan lauantai aamuna kohti Jämsää tapaamaan mun ja Mimmin jälkeläisiä. Kovasti olivat palleroiset eläväisii ja varsin terävähampaisia (onneks ei teräväkielisiä, kuten äiskä). Oikeen sydäntä lämmitti, kun näki ne siinä viipeltämässä.

Meen Vallu oli varsin kiinnostunut vauveleista, joten mä pääsin keskittymään Mimmi vaimoon ja Varamamma Metteen. Mimmi ei kyllä ollut kovin otettu mun kiinnostuksesta, vaan murahteli, kun yritin lähelle, mutta Metteen mä taisin tehdä vaikutuksen. Ja mikä ihme se, kun mä ja Mette oltiin paikan ainoot ”väriäpäästämättömät” mopsit (tai mospit, kuten Emilia 2 vee asian ilmaisi). Mette ihastu jopa niin paljon, että pois lähtiessä olisi halunnut väkisin lähteä meidän messiin, hih. Voi tyttö parka, ei tiennyt mihin olisi ollut saparonsa lykkäämässä, jos meikäläisten matkaan olisi lähtenyt. Onneksi Mette kuitenkin malttoi jäädä varamamiksi, kun oli varsin taitava pentujen imettämisessä, vaikka ei se varsinainen äiti ollutkaan.

Arthur, Alexander ja Avatar täyttävät huomenna 7 viikkoa, joten oikeen paljon onnea pikkuisille. Pian on pentujen aika sitten lähteä ihmettelemään suurta maailmaa. Tosin Avatar kyllä jää sinne Jämsään äitinsä iloksi ja Arthurkin saa kodin sukulaisten luota, niin ei se Mimmi ihan rauhaan noista lapsistaan pääse, vaikka varmaan jo sitä toivoisi. Alexander on näillä näkymin matkustamassa Ouluun, joten oikein hyvää matkaa pojalle sinne kauas jonnekin. Pidä ittes miehenä äläkä tee mitään, mitä isäs ei tekisi (äiskä: no jo oli hyvä neuvo). Mun oli muuten pakko viedä lapsukaisille sellaset mustat pehmorotat, ettei niistä vaan tulisi ”rasisteja” ja että ne mustaisivat, kuinka komean värinen isäpapan turkki on. Rottia repiessään voivat sitten muistella isäpappaa ja isäpapan viisauksia, Hih…

Jämsästä me lähdettiin kohti Tamperetta ja vietettiin yö Hotelli Tammerissa. Samukin kävi meitä siellä hotellissa moikkaamassa, että kiitos vaan seurasta Samu. Vähän tylsää meillä tietty oli, kun iskä ja äiskä huiteli pitkin Tamperetta ja me oltiin vaan siinä pienessä huoneessa, vaikka päästinhän me kyllä useampaan kertaan ulkoilemaan siihen Tampereen keskuspuistoon. Aamulla saatiin sit tietty nauttia hotellin aamiaisantimista, kun äiskä tapansa mukaan toi meille aamiaisdogibägin, Nam…

Ja valokuvia, totta kai. Äiskän haave oli, että se ois saanut siellä Jämsässä oikeen perhepotretin musta, Mimmistä ja lapsista, mutta se ei kyllä onnistunut, kun oli paljon tärkeempää tekemistä kuin poseerata jotain kuvatuksii varten. No onneks sentään pentusista on kuva, ettei pääse totuus unohtumaan. Hotellissa sitten oltiin jo sen verran väsahtäneitä, että iskä sai otettua meistä ihan poseerauskuvan, mikä tossa sivun ylälaidassa nyt sitten töröttää.

Mut hei, mä taidan käydä nyt ulkona ottamassa pikku lumipesut. Meillä nimittäin on paljon lunta, siis paljon enemmän kuin tuolla Keski-Suomessa. Voikaas paksusti ja älkääkä hukkuko lumeen.

Lumiterveisin Isä Fontero

ps. Just sain tiedon, että Aatu eli Alexander ei lähdekkään Ouluun. Toivottavasti pojan koti löytyy lähempää, niin pääsee isukkikin välillä moikkaamaan :D

Kurinpalautus

2010-11-12T23:19:00.000-08:00

Voihan nenävekki ja saparo sentään, nyt on Fonzie herra vihainen. Ette voi uskoa, mitä toi niin kutsuttu äiskä meni tekemään viime viikonlopun aikana. Se meni ja POISTI tän mun blogin sen siliän tien, eikä kysynyt ees multa lupaa. En ois ite varmaan asiaa ihan heti huomannut, mutta kiitos teille aktiiviset lukijat, jotka mua asiasta ystävällisesti informoitte. Nyt on äiskä palautettu kuriin ja nuhteeseen, eikä sillä oo enää salasanoja tai muitakaan oikeuksia puuttua tähän MUN blogin olemassa oloon, et no hätä.

Aatelkaas muuten, et mun ja Mimmin muruset on jo 5 viikkoo vanhoja. Tai ei ne enää mitään ihan murusii oo, kun mennä viipeltävät minkä ehtivät ja esittelevät naskalihampaitaan kaikille halukkaille ja haluttomille. Täytyy turista, et vaikka mä rehellinen mies oonkin, niin aika taitava kuvavaras musta on tullut. Oon kattokaas seurannut tota sosiaalista mediaa ja käynyt näpistämässä kuvia tuolta Miljan naamakirjasta, hih. Ite mä pääsen antelee noille palleroille isällisii neuvoja viikon päästä ihan livenä, kun mennä huristellaan Jämsään. Samalla reissulla päästään ihastelemaan Tampereen mopsielämää, kun meinataan takasi tullessa jäädä Tampereelle hotelli-iltaa viettämään. Mut puhukoon kuvat puolestaan, vai mitä, Arthur, Aleksander ja Avatar (Sorry kakarat. Kuvat ei oo ihan aikajärjestyksessä)?

Mekin päästiin taas vaihteeks linssiluteiksi, kun iskä ja äiskä koittivat saada jotain joulukorttiainesta. Näistä otoksista ei kuulemma siihen tarkoitukseen oo, mitä mä syvästi ihmettelen, kun komeita mopsiköriläitä noissa kuvissa töllöttää. Taidetaan taas joutua aikamoiseen salamatuleen, ennen kuin ne saa mieleisensä potretin, huh, huh…

Mut hei! Onnee kaikille isukeille ja tietty mulle kaa. Mä alan oottelee sitä isänpäivää, kun taidan olla tässä huushollissa ainoo, joka sellasta viettää, hih…

Kalajärven Mopsiuutiset

2010-10-21T03:19:00.000-07:00

Kalajärven Mopsiuutisista, Hyvää päivää. Uutisankkurina tänään Antonio Fonzarelli.

Kalajärvi on siirtymässä turbiiniaikaan. Siirtyminen kuitenkin viivästyy, koska Kalajärven oma urpo, Äiskä, töpeksi niinkin helpon tehtävän, kuin oikeanlaisen turbon tilaamisen. Kysehän on siis huipputehokkaasta karvanhävittäjästä eli Dyson imurin turbosuulakkeesta. Tehtävä ei siis ollut vaikea, vaan ainoastaan kahdesta turbosta olisi pitänyt valita se oikea turbo, mutta urpolle siinä oli toinen liikaa. Odotamme jännityksellä miten tilanne kehittyy ja tapahtuuko turboaikaan siirtyminen tämän vuosikymmenen aikana.

Kalajärvelle on pesiytynyt järjestäytynyt ”mopsijengi”. Kyseessä ei ole Halvatun Mopot tai muu vastaava, vaan MC Ruttuturvat. Mopsiuutiset pyytääkin Kalajärvellä asuvia tai paikalle muuten vaan eksyviä osoittamaan suurta kunnioitusta jengin jäseniä kohtaan. Jengin jäsenet eivät ole vaarallisia, vaikka kantavatkin ”pistoolia” vyön alla, mutta jengiläisten äänekäs käyttäytyminen saattaa antaa heistä vaarallisen vaikutelman ja se voi olla joillekin kanssakulkijoille liikaa.

Tässä paprazzin salaa ottamat kuvat jengin johtohenkilöistä

Jengin Presidentti

Varapresidentti

Jäsen

Mopsiuutiset on seurannut ihmismaailmassa vellovaa keskustelua parisuhteista. Mopsimaailmassa onneksi ollaan paljon suvaitsevampia ja mopseille kelpaa pari kuin pari, pääasia että on kivaa. Suvaitsevaisuus ylittää myös roturajat, kuten haastattelemani nimettömänä pysyttelevä Herra X-mopsi kertoi. Herra Nimetöntä lainatakseni ”Meillä kaikilla pitää olla mukavaa, voi jospa voisit olla mukana”.

Ja sitten urheilun pariin. Urheilurintamalla ollaan huolestuneita Herra Fonteron tulevaisuudesta kilpailukehissä. Herra Fontero toipuu edelleen vakavasta silmävammastaan ja aika näyttää, nähdäänkö häntä enää kilpailukehissä. Kyseessä olisi hirveä menetys mopsikansalle, jos Herra Fonteron ura päättyisi näin ikävällä tavalla. Uutisankkurin ominaisuudessa voin vain todeta, että Herra Fontero on ”Simply the Best” (*kuiskaa kulissiin*, hei jätkät, eiks ollut hyvä veto? Vitjat, kun mä osaan olla vaatimaton, hih…).

Seuraavaksi Meteorologi Armas Antero kertookin sitten lähiaikojen säästä. Ole hyvä, Herra Änkkä, äläkä sitten änkytä.

Kiitos vaan Herra Vaatimattomuus (enkä mä änkytä, ite änkytät). Lähiaikojen säästä voi todeta, että sataa, sataa, sataa, sataa, sataa, sataa, sataa, sataa…. Suosittelenkin mopseja pysymään sisätiloissa tai vaatimaan ainakin kuivan katetun ulkoilupaikan pahimpien sadekuurojen ajaksi. Enemmän sitten säästä, muutaman kuukauden päästä.

Kiitos Herra Änkkä. Ja loppukevennyksenä Mopsiuutiset paljastaa salaisuuden. Kalajärven Vauhti Vallu suunnittelee tulevaisuudessa luovansa uraa sirkusareenoilla. Onnea vaan matkaan, herra Vallu. Ainahan sirkuksessa löytyy tilaa yhdelle, joka näyttää ”Dumbolta” hih…

Tässä Kalajärven Mopsiuutiset tällä kertaa. Mukavaa viikon jatkoa ja näkemiin!

Alku aina hankalaa?

2010-10-11T07:46:00.000-07:00

No mitenkäs mä nyt aloittaisin, hmmm… Juu, sorry vaan, kyllä mä tiedän, että oon ollut mukamas laiska ja lyönyt laimin tätä blogin pitoo, mut uskokaa tai älkää, niin siihen on ollut kyllä oikeen hyvä syy. Mä ramppaan nykyisin harva se päivä treffeillä lekurin kanssa, kun toi mun silmän tipotus vaan jatkuu ja jatkuu, ARGH!!! Pianhan tästä suhteesta alkaa puhua koko kylä ja vakuutusyhtiö.

Mut jatketaan nyt sitten tätä suhdeturinaa, kun alkuun päästiin. Musta on siis kesäsuhteen seurauksena tullut jälleen isä, kun viime viikon keskiviikkoyönä syntyi Mimmin ja mun muruset. Kolme pienen pientä öhkömönkiäistä pullahti maailmaan ihan tosta vaan. Kovasti olivat äitiinsä tulleet, kun kaikki, kaks poikaa ja yks tyttö, olivat perineet äitinsä värin. Ja vaikka pieniä olivat, niin kovasti ovat painonnostajia luonteeltaan, kun ovat kasvaneet ihan silmissä. Ja onpa muruset saaneet jo nimetkin itselleen, Arthur, Alexander ja Avatar. Pikkasen isukin sydäntä lämmitti toi Arthur nimi. Sehän tietysti tulee nimestä Arthur Fonzarelli alias Fonzie, hih…

Mä en kyllä oikeen tajuu sitä, kun äiskä on niin intoo piukassa noitten lapsukaisten painonnoususta ja mun painonnousua taas ei kukaan hehkuta. Viime lääkärikeikalla äiskä meinas saada hepulin, kun olin kuulemma, tiukasta dieetistä huolimatta, saanut takasin jo yhteen kertaan laihdutetut lihakset (äiskä kyllä puhu läskistä eikä lihaksista, mut eihän mulla mitään läskii koskaan oo ollu). Iskä ja äiskä ei kattokaas tiiä, et mua ei kannata pitää nälässä. Mä oon sen verran omatoiminen, et tein Vallun kaa diilin, et se jättää osan nappuloistaan syömättä ja heti kun kaksjalkasten silmä välttää, käyn ne sitten imasee sisuksiini. Sit kun ne Vallun nappulat on vielä jotain ekstra energiaa, niin pitäähän se vaikutus jossain näkyä.

Vallu muuten täytti 13 kuukautta reilu viikko sitten ja täytyy turista, ettei se kyllä päällepäin näy. Tossa yks päivä, kun iskä laitto Vallun väärään aikaan väärään paikkaan, niin pojuhan osoitti mieltänsä tekemällä lakon. Se nimittäin silppusi päiväkotinsa portissa olleen ”työkorttinsa”, joten se siitä sitten. Antero on nyt sitten koittanut hoidella noita Vallun vahtivelvollisuuksia, mutta kun suurin osa Anteron ajasta kuluu tv-mainosten kriittiseen kommentointiin, niin on vähän heikoilla tän huushollin vahtiasiat. Mähän en tollaseen hommaan enää tässä iässä jaksa ryhtyä, joten ei voi mitään, jos kutsumattomia vieraita pääsee tupaan.

Vieraista ja mainoksista tulikin mieleeni, et meillä kävi viime viikolla ihan kutsuttuja vieraita, kun Anne, Tuula ja tv:stä tuttu Hernii neiti poikkesivat kylässä. Juu, ihan totta, et mopsineiti Hernii on jo nuoresta iästään huolimatta esiintynyt telkkarissa, et oltiin me vähän ylpeitä, kun julkkis ilahdutti meitä seurallaan. Hernii oli kyllä vähän väsynyt, joten palvottiin neitiä sit vähä kauempaa, kun ymmärtäähän sen, et julkisuus rasittaa.

Pitää muuten vielä lopuksi turista parista äiskän päähänpistoista. Meen huusholliin on ilmestynyt hieromalaite, äh eiku hiontalaite. Se on tarkotettu sellaseks manikyyri- ja pedikyyrilaitteeks ja valitettavasti me ollaan jo jouduttu siihen tutustuu. Hirveetä surinaa pitää koko rakkine, mut onneks se ei satu. Ensisijaisesti sillä kyllä vissiin on tarkoitus hioa noita Vallun kynsiä, kun Vallulla on tapana huitoa tassuillaan miten sattuu (nimimerkki kokemusta on). No katotaan nyt käyks tälle vempeleelle samoin kuin niin monelle muulle äiskän päähänpistolle, et vähän ajan kuluttuu kukaan ei ees muista koko vempeleen olemassa oloa.

Mut joskus noi äiskän päähänpistot on ihan järkeviikin. Nyt kun meidän isosohva meni uusiks, niin lohdutukseks mekin saatiin sit uus peti. On kuulkaas aika magee, kun tässä pedissä on kunnon leuankannatin. Kuten kuvasta näkyy, varsinkin mun leuka on hyvin tuettu Vallun persuuksiin, hih….

Mut jatketaan. Mä meen ajaa nuorison pois tuolta pedistä ja otan kunnon päivätirsat, et se on sit moro! Anteroo ja Valluu, tehkääs tietä komeudelle…!!!!!

"Verenluovuttaja"

2010-09-28T06:59:00.000-07:00

Apuva, nythän mä sen hokasin, etten oo käynyt täällä turisemassa pitkiin, pitkiin aikoihin. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan, vai mitä?

Ja kaikkea tässä kyllä on ehtinyt ihan niinkuin kirjaimellisesti sattua. Tossa viime viikolla mä sain korvapuustin kynsien kera ja se sattui. Sattui siis niin pahasti, että vielä viikonloppuna luultiin, et multa puhkeaa silmä ja et se joudutaan poistamaan. Mutta onneksi mä sitten toimin verenluovuttajana ja koska mun veri on niin kallisarvoista, käytin sen ihan omaksi hyväkseni. Siitä kattokaas tehtiin sellasta seerumia mun silmään ja sen, ja muutaman muun tipan ansiosta, mulla on edelleen molemmat silmät päässä. Ja pakkohan niiden on olla, kun sain ilouutisia Jämsästä. Mun kesäheila, Mimmi, on tukevasti pieniin päin ja mikä se sellanen isäukko on, joka katselis lapsiaan vaan yhdellä silmällä. Että loppu hyvin, kaikki hyvin tai niin mä ainaski toivon, vaikka joudun mä vielä perjantaina käväsee siellä lääkärissä silmää näyttämässä.

Vallu sai muuten jokin aika sitten mukavaa postia Obama-mopsilta. Nyt meidän kesäautosta näkee heti, miten arvokasta kuormaa se kuljettaa. Ja kortin tekstikin oli varsin osuva "Hyville jätkille paistaa aina aurinko", ettäs sen tiiätte :D.

Meidän ihana lekotteludivaani muutti muuten uuteen kotiin sunnuntaina. Vähän noi kakarat sille jätti jäähyväisiä, kun ihan heti ei uutta lekottelupaikkaa tuu tilalle.

Tai niin me luultiin ettei tuu, kunnes äiskä keksi kantaa terassituolit sisälle ja hetihän me käytettiin tilaisuus hyväksi :D Iskä ja äiskä voi ihan rauhassa istuskella lattialla kuukauden, kun ei se meitä haittaa.

Mutta mitäs tässä muuta, kun jatketaan silmän parentelua ja odotellaan parin viikon päästä syntyviä "ötököitä". Kyllä elämä voi sitten olla jännää, hui!

Mimmi kasvattaa pentuja :D

Lepakkomies

2010-09-13T06:41:00.000-07:00

No voi taivahan talikynttilät, kun tosta Fonterosta on tullut laiska. Mä oon eilisestä asti patistanut sitä bloggailemaan, mutta mitään ei tapahdu. Mut mitä välii. Minä, Vallu Valdemar Honkanen, oon jo niin ISOOOO poika, et hallitsen mä tän homman itsekin.

Mulla oli oikeen jänskä lauantai, kun olin eka kertaa kulussa ilman tätä mun alamaiskaartia. Mä kävin nimittäin Porvoossa näyttelemässä ja mikä parasta, naisseurassa. Siirin ja Martan lisäksi autoon oli pakattu Jenna, Niina ja Maarit ja kyllä mulla oli hauskaa olla kukkona tunkiolla. Kehämenestystä ei paljon herunut, vaikka hienosti mä Maaritin siellä kehässä esitin :). Tuomari oli sellanen norjalainen Inger Dahle ja se ei oikein ymmärtänyt, miten iso poika mä oon. Lukekaa nyt vaikka tosta arvostelusta, mitä ”erittäin hyvää” se musta sano.

12kk. Erittäin hyvä tyyppi. Hieman epävalmis pää. Lerpattavat korvat. Hyvinkehittynyt runko. Pehmeät välikämmenet ja hiemat litteät tassut. Erinomainen ylälinja. Hyvin kiinnittynyt häntä. Erinomaiset kulmaukset. Tyypilliset liikkeet. Mukava luonne. Esitetään hyvin. Vielä kehittymätön.

Hih, aika hauskasti sanottu, et mulla on litteet tassut. Mä kattokaas oon luullut, että mulla on littee naama, mutta aina oppii uutta. Mut mitäs noista näytelmistä. Ihan turhanpäiväistä touhua. Mut se paketti, minkä Jenna mulle toi, ei sitten ollutkaan turhanpäiväinen. Mä sain mun ekan ikioman loimen, joten ei tarvi enää kierrätysvaatteissa kulkea. Kiitos Jenna & kumppanit ja Maaret-Muori. Mä oon tosi ylpee mun loimesta. Äiskä muuten alkoi nimitellä mua lepakkomieheksi ja mä en oo ihan varma johtuuks se tosta loimesta vai mistä. Hmmm, epäilen pahoin, että mun korvillani on jotain tekemistä ton nimityksen kanssa, et hyi, hyi äiskä. Ei saa nimitellä pienempiään :(.

Mun pitäs varmaan käydä useammin ”vieraissa”, kun iskällä ja äiskällä oli ollut mua niin kova ikävä, et ne oli käyneet ostaa mulle ison luun kotiinpaluun kunniaksi. Enhän mä reissussa ollut kuin muutaman tunnin, et mitä mä olisinkaan mahtanut saada, jos olisin viipynyt poissa koko päivän tai jopa yön. Täytyy varmaan ottaa selvyys siitäkin asiasta. Antero ja Fontero olivat kans kaivanneet mua ihan valtavasti, vaikka ne ei sitä tunnustaneetkaan. On se vaan niin kivaa olla suosittu. Mutta koska tää suosittuna olo käy voimille, meenkin nyt rauhassa kehittymään tonne punkan pohjalle, et se on sit moro vaan!

Mä yksi vuotta oon

2010-09-04T00:43:00.001-07:00

Hurraa, hurraa, hurraa... Mulla ei ollutkaan viime torstaina "kuukautisia", vaan ihan ihka oikeet synttärit. Minä, Vallu Valdemar Honkanen, täytin siis 1 vuotta 2.9., että saa niinkus onnitella (Fontero ja Antero: No onnee vaan ipana! Muista kuitenkin, et täytit vaikka 100 vee, niin sä oot ja pysyt meidän alamaisena). Höh pojat! Älkää höpöttäkö tai mä näytän teille kuka on kuka.

Toi varsinainen syndepäivä oli kyllä aika tylsä, kun äiskä oli kipee, eikä jaksanut ees kakkua mulle tehdä. Onneks se oli sentään muistanut hommata mulle lahjuksen, sellasen armeijahenkisen lelun, ettei sekään päivä ihan harakoille mennyt, vaikka niitä meidän pihassa jatkuvasti pyöriikin. Vähän mä ekaks kyllä huolestuin, kun aattelin, että onkos toi lahja vihjaus siitä, että mut laitettas armeijaan (en mä niin iso poika tahdo olla). Äiskä kyllä aina välillä uhkaa myydä mut mustalaisille, mutta ei se kyllä ennen ole millään armeijalla pelotellut. Onneksi Fontero valisti, et se on Anteron kanssa sivari, et kai mäkin pääsen pälkähästä. Mähän en siis ikinä koskaan oo mitään sellasta tehnyt, et mua tarttis laittaa johonkin miestenkouluun.

Onneks sitten tuli tää lauantai ja mä sain mun synttärikakun. Waude, miten oli kiva, kun siinä oli ihan oikee kynttilä, mitä mä en kyllä saanut sammuttaa. Mulla ois kuulemma viikset palaneet, jos oisin siihen hommaan alkanut ja se ei olis sitten ollut olenkaan kivaa. Ja arvatkaa oliks se kakku hyvää, nam. Saatiin Fonteron kanssa oikein tupla-annos, kun veli Anterosta on tullut joku ravitsemusterapeutti ja se on siirtynyt roskaruoasta luomupöperöön. Höh, niinku mun synttärikakku jotain roskaruokaa ois. No eipä silti, ollaan me vähän oltu kateellisia Fonteron kanssa, kun ollaan kateltu, miten innoissaan toi Antero sitä kanakasvismössöönsä vetelee. Ei meinaa poikaparka turkissaan pysyä, kun näyttää tykkäävän siitä ihan sikana, eiku mopsina. No toiveissa on, että mekin päästäs vielä kerran sitä äklön näköstä pöperöä puputtamaan.

Hups, meinasin ihan unohtaa, et muisti toi Fontero ja Anterokin mua. Mä sain niiltä kortin ja se ei ollutkaan ihan mikä vaan kortti, vaan ihan syötävän hyvä sellainen. Se oli kattokaas tehty puruluusta, että siitä oli sitten iloa silmälle ja masulle (Fontero: ajattelin mäkin käydä sitä vähän purasemassa). Kiitos myös äiskämummille ja -vaarille muistamisesta ja kaikille tuhansille faneille onnitteluista. Kyllä te ootte sit ihanii *pusi, pusi* (Fontero ja Antero: no, huh, huh Vallu. Vai tuhansia faneja? Hyvä jos kymmeneen pääset ja siihenkin niukin naukin). Pöh, pöh, pojat. Mistäs te mun fanini tiiätte. Ootte vaan kateellisia, kun mä oon kaikkien ihailema ja teitä kun nyt ei taida ihailla kuin iskä ja äiskä.

Mut mitäs tässä muuta kuin jatkamaan kakun puputtamista. Ai niin, Fontero pyysi lähettää terkkui, että kyllä se koittaa pitää blogin hengissä, vaiks viime turinasta ehti kulua aika kauan aikaa. Se johtu vaan siitä, et sille tuli niitten kesäkuulumisten naputtelusta tassutupentulehdus, joten ei päässyt poikaparka toteuttaa itteensä. Voi, voi, pitäs sitä jo tossa iässä osata huolehtia ergonomiasta (Fontero: kyllä mä ipana sulle ergonomiat näytän, ARGH!). Hui, nyt mua viedään, et se on mooooroooo.... *juoksee karkuun*.

Nyt kun kesä mennyt on, syksy saapuu...

2010-08-16T10:59:00.000-07:00

Terveppä terve vaan kaikki helteissä hikoilleet ja lomista nauttineet kanssaveljet ja -sisaret. Mä oon vissiin vähän etuajassa, jos otsikkoon on luottaminen, kun ei noita syksyn merkkejä pahemmin vielä oo näkyvissä paitsi siinä, että iskä ja äiskä ovat palanneet työelämään. Pitkään ne tossa jo laiskottelikin, et parempi käydä välillä tienaamassa meille murkinaa, ettei päästä ihan kokonaan nälkiintymään.

Meille ehti tapahtuu yhtä sun toista tossa loma-aikana ja mä voisinkin tässä turista sellasen ”lyhyen” koosteen, mihin kaikkeen meen oikein tuli nokkamme lykättyä.

Juhannus

Meen varsinainen loma alkoi Juhannuksesta, kun äiskän loma alkoi silloin. Iskähän oli jo siihen mennessä ollut monta viikkoo lomalla, mut ei se ollu meille vielä oikeeta lomaa, kun toi lomaorganisaattori äiskä, ei ollut paikalla.

Juhannusta vietettiin ihan kotimaisemissa Satu-tädin ja Jari-sedän kanssa. En sit tiiä, mitä iskä ja äiskä siinä Juhannuksen aikaan nauttivat, mutta jostain ne saivat päähänsä, et meille tarvitaan toinen auto, ihan niinku vaan kesäreissuja varten. Äiskän mielestä auton lisäks meille tarvittas viel neljäs mopsikin, mut siihen me miehet kyllä ilmoitettiin eriävä mielipiteemme ja mikäs siinä ilmoittaessa, kun meit oli kolme yhtä vastaan, hih…

Autoprojekti kuiteski lähti käyntiin, mut sopivaa ei meinannut löytyä millään, joten ensimmäinen lomareissu tehtiin uskollisella Kialla. Kiaa pakatessa iskä kyllä manaili, ettei meen reissaamisesta tuu yhtään mitään, kun äiskän piti saada kaikki mahdollinen maan ja taivaan väliltä mukaan. No jotenkin me kuitenkin siitä pakkaamisesta selvittiin ja matka pääsi alkamaan.

Juhannusvieraita

Mökkeilyä Satakunnassa

Ensimmäinen reissuetappi meil oli Kauvatsa, missä me piipahdettiin äiskän siskonperheen mökillä. Paikalla oli tietty Matula ja Luigi, joten vauhtia riitti joka lähtöön. Ainoo mistä mä en tykänny oli se, että meille pystytettiin pihalle sellanen kompostikehikko, mihin meitä aina välillä laitettiin jäähylle. Musta se oli kovasti arvoa alentavaa olla jossain kompostissa, mut Anteropa oli eri mieltä. Antero oli siel kehikon ulkopuolella juoksentelemassa ja sai sit päähänsä, et se haluu kans sinne ”kompostiin”. Antero otti hirveen spurtin päin verkkoo, ni antohan se verkko myöten ja sieltä se velipuoli tulla tupsahti kehikkoon muiden joukkoon. Oli se sen verran yllättävä veto, et taisi multakin suu loksahtaa auki, ku Antero tipahti tantereeseen.

Mä oon muuten kuullu huhuja, et maalla naapurit on kovin sosiaalisii ja varsin uteliata. Mä voin turista, et tää huhu pitää kyl paikkansa. Siellä mökillä kattokaas noi naapurit oli koko ajan pällistelemässä, mitä me touhuttiin ja kehtasivat sit viel kommentoida meen menemisii ja tulemisii ammumalla. Kyl oli uteliasta porukkaa, Murr…

Mökiltä me siirryttiin sit Harjavaltaan ja käytiin samalla reissulla myös Kokemäellä moikkaamassa äiskämummii ja -vaarii. Ja käytiin me Porissakin, mut siitä mä en suostu turisee, et höpisköön Vallu noi Porin kuulumiset.

Porin kansainvälinen koiranäyttely

Hih, taitaa Fonteroa vieläkin ottaa pattiin toi Porin reissu, kun se ei suostu edelleenkään turisee mun saavutuksista. Mä täytin 2.7. kymmenen kuukautta (onnee vaan mulle vieläkin) ja samana päivänä tapahtu muutakin merkittävää, kun mun Jenna kasvattaja meni naimisiin Anttinsa kanssa. Kovasti mä pähkäilin niille häälahjaa ja sain sit sellasen kuningasajatuksen, et mikäs sen parempi lahja, kuin hommata eka serti hääparin kunniaksi. Seuraavana päivänä mä sit suunnistinkin äiskän kaa Porin Karhuhalliin, kun toi muu miesväki vietti aikaansa iskämummin kanssa. Ja uskokaa tai älkää, sieltä se serti mulle tupsahti kolmen varasertin jälkeen, joten bye, bye Vara-Vallu nimittelyt. Mut kyllä mä olin vähä polleeta, kun ei noi vanhemmat oo tässä iässä sertejä noukkineet (Fontero ja Antero: no niin olit. Hyvä ettet kompastunut tassuihisi, kun nokka taivasta kohti kuljit). Tuomarina oli Romanialainen Lokodi Zsolt, joka sijoitti mun erinomaisen juniori olemukseni heti kahden valiomopsin jälkeen eli kolmanneksi parhaaksi urokseksi, kun olin ensin voittanut luokkani. Ja tällästä se setä musta rupatteli.

Very nice head, good topline, exc. Strong body, good parallel in front, too narrow hocks, correct set & carriage set of tail.

No niin Vallu. Nyt kun sait taas pönkitettyä egoas, niin mä jatkan tästä vähän tärkeemmillä asioilla. Mäkin täytin tossa reissun aikana vuosia eli olen jo aikamies, kun 5 vuotta tuli täyteen. Synttärivastaanottoa en pitänyt, vaan vietin merkkipäivää siis matkoilla, kuten muutkin merkittävät henkilöt (Antero: tai merkilliset henkilöt, hih). Äiskämummi kyl tarjos mun kunniaks oikeen kunnon pöperöt ja kaksjalkaset sai kakkuu, etten voinu ihan kokonaan juhlimiselta välttyä. Enkä mä lahjattomakskaan jäänyt, siit piti mummi ja äiskä huolen.

Saa pussata :D

Synttäreiltä me lähdettiinkin sit takasi kotiin, jotta iskä pääsi jatkaa autoprojektiaan. Äiskän Anu-siskon mies, Veijo, oli bongannut yhdestä Raisiolaisesta autokaupasta lupaavalta vaikuttavan Chevy Astron ja siitähän se lopullinen niitti autokuumeelle sitten tuli.

Kesäauto

Ei siinä kauaa iskän nokka tuhissu, kun se jo lähti bussilla Raisioon sitä autoo hakemaan. Ja täytyy sanoo, et kyllä mekin ollaan tyytyväisii, kun nyt meen iso häkki ja kaikki muutkin tarpeelliset tarvikkeet mahtuu mukaan. Lisäks me saadaan matkustaa samassa tilassa iskän ja äiskän kaa, joten palvelutasokin nousi hurjasti. Toi auton hankkiminen johti muuten siihen, et käväistiin taas Harjavallassa, kun pitihän sitä autoo käydä Veijolle ja Samulle esittelemässä.

Mopsien erikoisnäyttely Espoossa

Harjavaltareissun jälkeen (siis ton toisen), vietettiinkin jonkin aikaa kotielämää lähes trooppisissa olosuhteissa. Ei paljon tehnyt mieli lenkillekään, kun ei pahemmin jaksanut tassua toisen eteen laittaa. Siks meistä olikin aika kauheeta, kun äiskä ilmoitti, et 10. heinäkuuta mennään näyttelyyn. Ja koska kyseessä oli viel erikoisnäyttely tarkoitti se sitä, et mopseja siel näyttelyssä oli tosi paljon (yli 100). Koko päivä siellä meni, mutta ei voi valittaa, kun mä pääsin näyttämään, kuka on kingi (aplodeja, kiitos).

Tuomarina oli Branislav Rajic Sloveniasta ja täytyy sanoo, et siinä on mies paikallaan. Osaa kattokaas arvostaa aikuisen mustan miehen charmikkuutta ja karismaa.

Mutta otetaanpa alusta. Ekana kehään meni Vallu ja Jenna. Vallulla oli suuret luulot itestään kehään mennessä, mutta joutu kokemaan karvaan tappion, kun sai arvosteluksi vain erittäin hyvän. Tuomarin mielestä Vallu muistutti lähinnä ufoa, joten sen siitä saa, kun rupee liiaksi ylpeilemään saavutuksillaan. Pitäs vaan uskoo, kun vanha kansa sanoo, et ylpeys käy lankeemuksen edellä, Hih…

Mutta tässä ton junnun arvostelu *nauraa makeesti*.

10 months old. Small but compact size. Correctly balanced. Correct head. Muzzle should be a bit broader. Ears are flying. Should be much better carried. Very load djulip. Soft forechest. Correct parallel legs. Compact body. Exc. Rib, exc. Tail. Correct angulation. Fsap??? Colour is not unified. Fluent movement. Should have longer forearm to make better steps. Expression is strange with flying ears. Should be more masculine.

Sit kun tuli mun ja Anteron vuoro mennä kehään, niin iskäkin joutui töihin, kun me ollaan molemmat avoimessa luokassa. Anterolle tää oli kesän eka näyttely ja hienosti ne iskän kanssa sen kehän selvitti. Antero sai erinomaisen laatuarvosanan tällaisella arvostelulla (tässä vaiheessa Vallu väänsi jo melkein itkua).

3 years old dog. Good size. Well balanced. Exc. Colour and mask. Good ears and eyes. Nicely wrinkled. Good front. Correct ribcage, topline & angulation. Tail should be better curled. Tigh muscles should be stronger. Exc. Pastern. He’s still lighter in structure. Well balanced. Front structure is not wide enough.

Koska mä olen edelleenkin luonteeltani kovin vaatimaton, niin jätin omien saavutusteni turinoinnin viimeiseksi (hyvää kannattaa odottaa). Äiskä oli etukäteen toivonut, et me kaikki kolme saataisiin laatuarvosanaksi erinomainen ja lisäksi, et Vallu sijoittuisi luokassaan. No Valluhan petti heti alkuunsa, joten Anteron ja mun harteille jäi sitten noitten toiveiden täyttäminen. Ja kun Antero täytti odotukset, niin pitihän munkin. Tosin taisin jopa ylittää ne äiskän toiveet reippaasti, kun selvitin luokan erinomaisesti ja sijoituin vielä kakkoseksi (nyt Vallu itki jo täyttä päätä). Vähän hienoo, kun lähdin kehästä pokaalin ja ruusukkeen kanssa. Lisäksi siel oli sellasii lisäkilpailuita, joista mut valittiin paras häntä, paras pää ja paras musta väri kilpailuun. Tuomari muuten tuntui olevan huumorimiehiä, kun tokasi arvostellessaan, että oon aikaisin harmaantunut, mut lisäsi sitten vielä ”kuten tuomarikin” .

Eikä se mun urakka sitten tuohon kehään loppunut, vaan paras uros kehä odotti. Ja sit mä tein sen, mitä tuskin äiskä olisi unissaankaan osannut odottaa. Sijoituin paras uros kehässä kolmanneksi ja koska uroksia oli yli 40, oli lisäsertit jaossa ja mä sain sen SERTIn. Siis mun toinen serti ja vielä erkkarista. Siinä vaiheessa, kun mulla oli kolme laatalla varustettuu pokaalia ruusukkeineen ja sertilappuineen, Vallu oli jo räjähtämispisteessä. Mä kun oon sellanen gentleman, niin en mä niillä palkinnoilla suuremmin elvistellyt, mitä nyt ihan vaan pikkasen, hih… Ja tässä tämä mun arvostelu olisi.

5 years old dog. Exc. Colour. Beauty masculine head. Nice small ears. Good eyes. Exc. Bite. Early started with graying. Exc. Forechest. Nice parallel front. Strong legs. Exc. Ribcage. Topline a bit higher in croup. Correct legs & good angulation. Tigh muscles could be sto???? Still efficient on the movement although should have better stride. Very compact & expressive.

Niissä ylimääräisissä kisoissa mä en sijoittunut, mutta sen voisi vielä mainita, että olin kuiteskin näyttelyn ainoa ”somali”, joka sijoittui paras uros ja narttu kehässä (hyvä minä).

Uusia matkasuunnitelmia ja rekkaribongausta

Me oltiin suunniteltu, et varsinainen lomamatka (ei siis sukulaisvierailu tai näyttelyreissu) alkaisi heinäkuun loppupuolella, kun meille oli varattu yhdeksi yöksi hotellihuone Alavudelta ja muutamaksi päiväksi mökki Peräseinäjoelta. Iskällä ja äiskällä taisi kuiteskin olla vähän tylsää kotona, kun ne alkoivat laajentaa matkasuunnitelmia. Ja niin siinä kävi, että alkuperäisen matkan piti kestää torstaista maanantaihin, niin uudet kuviot muuttivatkin keston maanantaista maanantaihin. Ja yllätys, yllätys, ensimmäinen majoitus oli jälleen Harjavallassa. Äiskällä kyllä taisi olla oma lehmä ojassa, kun se heti suostu kolmanteen Harjavalta reissuun. Äiskä kattokaas on sellanen rekkaribongari ja se tiesi, et 92, mikä sillä oli hakusessa, löytyy sieltä Veijon pihasta, niin totta kai sinne Harjavaltaan oli päästävä. Onkohan toi äiskä hurahtanut vähän liikaa tohon bongaukseen, vai onks se ihan syntyjään tollanen hupakko, hmmm….

Harjavallan lisäksi uuteen matkaohjelmaan tuli myös Tampere ja Vaasa, joten se oli sitten kesäautolla näytön paikka, kun joutuu Satakunnassa, Hämeessä ja Pohjanmaalla meitä ja meidän varusteita kuljettaa.

Taide-elämyksiä

Meidän naapurit kävivät lämmittelemässä heinäkuussa pari viikkoa Thaimaassa, kun täällä Suomessa oli niin kylmää :D. Ja kattokaas, mitä me saatiin tuliaisiksi. Eiks vaan oo tosi hieno? Niin taulu kuin mallitkin.

Äiskää on tainnut purasta joku taidekärpänen, kun meille ilmaantui tollanen gobelliinityyny ja -peitto noin kahdentoista viikon odotuksen jälkeen. Ne oli pitänyt tilata oikeen Ranskasta asti, mut mitä sitä ei tekis, et saa haluamansa. Toi malli ei kyllä oo yhtään niin komee kuin noi taulun mallit , vai mitäs mieltä ootte? *oma kehu haisee*.

Lammi

Heinäkuun puolivälissä vietettiin varsin hikistä näyttelyviikonloppua. Lauantaina Vallu käväisi Lammilla näyttelemässä ja ilmeisesti erkkarista suivaantuneena, se hankki itelleen taas varasertin. Tuomarina oli tällä kertaa Eeva Resko, joka sijoitti Vallun junnujen erinomaiseksi kakkoseksi ja myös paras uros kakkoseksi. Sinällään hauska näyttely, kun uroksia ei osallistunut kuin kolme junioria, hih. Ja tässä ois toi arvostelu.

Erittäin hyväntyyppinen uros. Iso, hyvä pää. Melko voimakas nenäryppy. Erittäin hyvin kulmautunut edestä, hieman löysä kyynärpäistä. Hyvä luusto. Vaaleat kynnet. Vankka runko, hieman lyhyt rintakehä. Aavistuksen matalalle kiinnittynyt, erittäin hyvä häntäkieppi. Hyvä takaosa. Liikkuu rodunomaisesti.

Mäntsälä

Sunnuntaina suunnattiin sitten koko poppoo Mäntsälään näyttelemään. Tai sii mä ja Vallu näyteltiin ja Antero kannusti vieressä. Kävi vaan niin ikävästi, että aamulla mua pisti tassuun joku ötökkä sillä seurauksella, että mä onnuin. No se näky sitten arvostelussa ja tuomari pahoitteli ihan suullisestikin, tota mun tassuvaivaa, eikä antanut erittäin hyvää laatumainintaa parempaa. Tosin ontumisesta huolimatta, sijoituin luokkani neljänneksi. Vallulla meni vielä heikommin, kun erittäin hyvän lisäksi sille ei herunut ees luokkasijoitusta. En mä kyllä yhtään ihmetellyt tota Vallun osaa, kun se muistutti varsinaista takkutukkaa, kun sillä on hirvee karvanvaihto-operaatio meneillään. Tuomari muuten oli Slovenialainen Stefan Sinko ja tällasta se musta jutusteli.

5 years old. Very nice type. Strong male, masculine head. Good upperline. Correct tailset. Good hindquarters. Unfortunately limping one a frontlegs.

Ja sitten Vallun osuus.

10 months old. Head proportions compare with body (yksi sana puuttuu). Coat in changing. Good upperline. Correct tailset. Good hindguarters. Moves correct.

Salarakas

Ennen meen varsinaista lomareissua tapahtui ihan kummia. Äiskä sai yhtenä päivänä hätäpuhelun ja se koski mua. Aino mopsi oli vailla miesseuraa ja mua pyydettiin auttamaan tyttöä hädässä. Sen ihmeemmin asiaa miettimättä, lupauduin sulhoksi ja niinhän se Aino sitten tuli iltamyöhään mua riiuustaa. Varsinainen söpöliini toi salarakas Aino on. Saas kattoo, onko jälkikasvua tulossa.

Harjavalta

Heinäkuun vika viikko koitti viimein ja me pakattiin Astro täyteen ja suunnattiin ekana sinne Matulan valtakuntaan Harjavaltaan. Äiskä väitti, et Vallu unohti pakata aivot mukaan, kun sen verran hulluja juttuja se matkalla teki. Musta äiskä taas oli sitä mieltä, et mun takapää on siirtynyt aivojen tilalle, kun olin koko ajan Vallua ”alistamassa”. Hyi äiskä, kaikkee sitä sunkin päässä liikkuu. Antero taas kuulemma oli liiankin fiksu, kun muisti siellä alkulomalla tekemänsä hyökkäyksen kompostikehikkoon. Antero kattokaas tajus, et homma toimii toiseenkin suuntaan ja näppäränä poikana karkasi koko kehikosta. Siitä äiskä ei oikeen tykänny, joten arvatkaa vaan, jouduttiinko valvovan silmän alle.

Tampere

Harjavallasta suunnattiinkin sitten kohti Tamperetta ja majoituttiin Hotelli Cumulukseen. Toi hotelli oli kivalla paikalla, kun heti ulos astuessa pääsi puistoon. Ja käytiin me kosken kuohujakin kuuntelemassa, kun kerran ihan siinä vieressä oltiin. Arvatkaa vaan, saatiiks me faneja. Mut oli siel Tampereella jotain ihan outookin porukkaa. Katokaa nyt, mitä me bongattiin yhdestä paikallisaviisista. Kyllä on aikoihin eletty, turisen minä!

Noi hotellireissut on kivoja, kun mekin päästään nauttii hotelliaamiaisesta. Äiskä kattokaas tuo meille mukanaan juustoo, kinkkuu ja kananmunaa aamiaispöydästä, kun sen mielestä me ollaan ihan tasavertaisia hotelliasukkaita, joille kuuluu kaikki saatavissa olevat palvelut, hih… Iskää kyl moinen dogibägi touhu taitaa pikkasen hävettää, mut äiskä on äiskä. Ei sille mitään mahda, jos se jotakin on päättänyt.

Vaasassa veri ei vapise

Seuraavaksi me saavuttiinkin sitten Vaasaan Hotelli Kantarellikseen. Iskä ja äiskä ei meinanneet silmiinsä uskoo, kun mentiin huoneeseen. Tai oikeesti siin oli kaksi huonetta ja sauna poreammeineen. Sen verran ne oli siitä majapaikasta innoissaan, että unohti meidän valokuvaamisen ja kuvas vaan sitä saunaa ja ammetta. Ihan tyhmää, eiks vaan. Mut se ei ollut tyhmää, että tässä paikassa oli sellanen aamiainen, et oli saanut äiskän haukkomaan henkeään. Valikoimaa oli enemmän kuin laki sallii ja meen dogibägissäkin oli normivarustuksen lisäksi useamman sortin kinkkuu ja paistii, nakkeja ja lihapullia unohtamatta. Nam, tänne me halutaan toistekkin.

Alavus

Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja Vaasasta me suunnistettiinkin Alavudelle. Alavus oli pikku paikka, jossa oli hirmu kuuma. Hotelli ei kyllä vetänyt vertoja noille edellisille ja kuultiinkin, että sitä oltiin juuri sulkemassa meidän lähdön jälkeen. Siis se sulkeminen ei johtunut siis meistä, vaikka joku irvileuka vois sellasta väittää.

Meillä oli siel vähän tylsää, kun ei nähty ees yhtään varteen otettavaa tyttökoiraa, vaan jouduttiin pelkkien patsaiden kanssa patsastelemaan. Iskä ja äiskä kävivät tolla reissulla ”sivistämässä” itteensä, kun poikkesivat jossain Tuurin kyläkaupassa. Ei niillä kyllä mitään tuuria tuntunut siellä olevan, kun ei ne mitään löytöjä sieltä tehneet.

Mökki Kalajärvellä

Meen reissun pääkohde, Peräseinäjoki, olikin sitten vuorossa Alavuden jälkeen. Siellä me majotuttiin sellaseen isoon kakskerroksiseen mökkiin. Vähän me kyllä äiskälle vinoiltiin, kun se mökki sijaitsi Kalajärvellä. Ihan kun äiskä ei vois muualla asua kuin Kaliksella oli se Kalis sit missä päin tahansa. Ainoo juttu mikä mua tossa paikassa häiritsi, oli se, että koirien uimapaikka sijaitsi melkein vastapäätä tota mökkiä. Uskokaa pois, et mä kiersin sen kohdan ja kaukaa. Iskä ja äiskä kävi aina välillä nauttimassa leirintäalueen palveluista, kun sen mökin läheltä löytyi sellaisiakin. Me ei kyllä yhtään ymmärretty, mitä se sellanen minigolf ja hole in one oikeen on, mut ei kai meen tarvikkaan jostain kaksjalkasten hömpötyksistä piitata.

Näyttely Seinäjoella

Eikä reissua ilman näyttelyy. Vallu nimittäin kävi taas kehässä Seinäjoella ja tällä kertaa arvostelun suoritti Kristiina Ahlberg. Vallu sai erinomaisen laatumaininnan, voitti luokkansa ja sijoittui kolmanneksi parhaaksi urokseksi. Ja tälläseltä Vallu näytti Seinäjoella.

Maskuliininen, kookas 11 kk:n ikäinen junioriuros. Hyvä kallo. Suuret korvat. Kauniit silmät. Hieman voimakas nenävekki. Hyvä kuono. Hieman liikaa huulia. Hyvä luusto. Hyvä eturinta ikäisekseen. Hyvä rintakehä ja runko. Riittävät takakulmaukset. Aavistuksen alaskiinnittynyt häntä. Mukava häntäkieppi. Liikkuu hyvällä mopsirullauksella, leveästi edestä, muuten rodunomaisesti.

Pentutapaaminen

Näyttelyn jälkeen meillä olikin sitten edessä matkan kohokohta eli mun jälkeläisten ja ex-vaimo Sissin tapaaminen. Paikalla oli siis lapseni Thelma, Rocky, Pomo, Rambo ja Teppo omistajineen. Lisäksi naiskauneutta edusti Sissin lisäksi Ninja, Xena ja Venla. Mulla meni siellä tosi lujaa, kun yritin hurmata kaikki naiset komeudellani. Pitihän isän näyttää mallia pojilleen, kuinka naisia käsitellään, hih… Antero ei paljon naisista piitannut, vaan keskittyi koko tarmollaan pakosuunnitelman laatimiseen. Me oltiin sellasella takapihalla, mikä oli aidattu kanaverkolla ja aikansa kun Antero sitä tutkiskeli, niin se löysi kuin löysikin pakotien. Onneksi äiskä huomasi, kun Antero viiletti verkon väärällä puolella eikä mitään katastrooffia päässyt sitten tapahtumaan.

Täs ois vähän kuvia. Mä en edes yritä arvata, kuka missäkin kuvassa on. Meidät valitettavasti tunnistaa tyhmistä peepadeista, joilla äiskä suorastaan nolas meidät muiden, varsinkin mun lasteni, silmissä :(.

Kohti kotia

Uusi viikko alkoi ja me otettiin suunta kohti kotia. Vähän oli jo kaipuu iskenyt omaan sänkyyn ja leluihin, vaikka olihan mulla tietty limapallo mukana matkassa. Eka päivä kotona meni ihan lepäillessä ja muutenkin arkiaskareita hoidellessa. Mutta lauantaina olikin sitten taas aihetta juhlaan.

Rakkaus on ikuinen, kohteet vaan vaihtuvat

Kyllä pitää noi vanhat viisaudet paikkaansa. Elokuun eka lauantaina kattokaas vietettiin Mimmin ja mun häitä. Mimmi tuli oikeen varta vasten mua Jämsästä asti tapaamaan. Juhlatilaisuus järjestettiin Vantaalla Sirkku kasvattajan luona ja hienosti homma hoitui. Parasta koko jutussa oli, että juhlat järjestettiin uusiksi maanantaina. Iskän ja äiskän kummituspoika Samu sai kunnian olla todistajana näissä kakkoshäissä, kun toimi mun hääkuskina. Vallu ja Antero taisivat muuten olla pikkasen kateellisia tästä mun menestyksestä naismaailmassa. Voi poikaparat, kun eivät tiiä, mistä ovat jääneet paitsi :D.

Silmävammaiset

Lauantaina sattu kyl muutakin ei niinkään juhlimisen arvosta. Yöllä Vallua oli pistänyt joku ötökkä ja sen naama oli ihan paisuksissa ja silmä ummessa. Äiskä anto sille kyytabletin ja pikkuhiljaa se turvotus sitten laski, mutta silmässä oli edelleen jotain häikkää. Vallu siis autoon ja lekuriin. Haavahan siellä Vallun silmässä oli, joten ei kun tippaa linssiin. Antero ei halunnut olla Vallua huonompi ja päivä Vallun tippakuurin aloittamisesta, Anterolla todettiin silmätulehdus. Tässä huushollissa vietetäänkin nyt sitten tipallista elokuuta, huh… Onneks mulla sentään on kaikki kunnossa, ainakin toistaiseksi.

Kerttu ja Minna

Kerttu ja Minnakin ehti käydä meitä vikana päivänä ennen iskän ja äiskän töihin menoa ihastuttamassa. Kertulla oli taas vauhti päällä ja pikkasen taisin minäkin siinä innostua. Kiitos vaan Minnalle hienoista otoksista. Huomatkaa muuten, et kuvissa näkyy Vallun uusi silmä- ja nenävekkilook. Taitaa jäädä ipanalta muutamat näyttelyt väliin tolla naamalla.

Luigi 1 vee

Samu ja italialaisvahvistus Luigi vierailivat meillä muutaman päivän elokuun toka viikolla. Samusta alkoi tulla tänä aikana lupaava kennelpoika, kun hääkuskina olon lisäksi, Samu hoiteli noita lekuriin kuljetuksia ja toimi myös tipanantajana.

11. elokuuta meillä juhlittiin sitten Luigin 1-vuotis synttäreitä. Mekin saatiin osamme synttärikakusta ja hyvää kakkua oli, nam, nam. Luigilla ja Vallulla oli hirvee meno päällä koko ajan. Mä en oikein ymmärtäny, miten ne jakso juosta kuin viimeistä päivää. Hyvä kun ite jaksoin ruokakupille laahustaa, kun niin on toi kuuma ilma vetänyt mehut pois meikäläisestä.

Eiköhän tässä nyt kesän tärkeimmät asiat tullukin turistua, kun alkaa tassutkin jo krampata naputtelusta. Koittakaahan kerätä varastoon näitä loppukesän helteitä, niin ei sitten talvella tarvi palella. Mä siirryn nyt tonne kartanon itäsiipeen näkemään unia ja oman kullan kuvia, et se on sit niinku Moro vaan!

Loma, Loma, Loma

2010-06-29T11:45:00.000-07:00

Bloggaajat lomailee kesän ajan, joten syksyllä sitten jatketaan, jos jatketaan...

Kesäterveisin Fontero, Antero, Vallu ja henkilökunta

Kotkan Komistus

2010-06-21T07:30:00.000-07:00

Hepskukkuu vaan kaikille. Tiiätteks mitä? Minä Vallu Valdemar oon aika komistus, hih… (Fontero ja Antero: Ollaan mekin komeita). Oltiin kattokaas koko porukka viikonloppuna Kotkassa ja mä pääsin siellä oikein kansainvälistymään, kun olin ekassa kansainvälisessä näyttelyssäni. Yötä me vietettiin jossain luukussa tai äiskä tais sanoo sitä hotelliks, ja se oli aika kivaa, kun siellä oli ihan erilaisii äänii, kuin meillä kotona. Niitä ääniä mun piti sitten aina välillä kommentoida ja taisi noi vanhat pojatkin mua vähän säestää.

Perjantaina me siis sinne Kotkaan mentiin ja lauantai aamusta iskä ja noi mun velikullat vei mut ja äiskän sinne Kotkan ruusuun. Ite ne palas takasi hotelliin laiskottelemaan ja laittoivat mut, pienen ja surkeen, raatamaan. Mulla kävi kyl aika flaksi, kun sinne kehään mä en mennykkään ton hermokimppu äiskän kaa, vaan ihanan Lillin kaa. Ja hienosti me sillä kehässä mentiin, kun mut palkittiin neljänneksi komeimmaksi urokseksi. Eikä siinä kaikki. Mä sain taas sen säälisertin, hih… Mun pitää varmaan aloittaa äiskän kaa uudelleen noi palkkaneuvottelut, kun oon kaikissa kolmessa virallisessa näyttelyssä sijoittunut paras uros kehässä ja napannut vielä sen vaaleen sinisen ruusukkeen.

Ja tässä oisi sitten Uruguayn sedän sepustukset meikäläisestä.

Tuomari: Sergio Pizzorno

Exc. size. Very good proportions. Exc. skull. Muzzle could be little bit more deep with stronger underjaw. Exc. neck, top- and underline. Exc. front and rear, pasterns too low. Exc. movement and temperament.

Aika hyvin 9 kuukautiselta, vaiks ite sanonkin :D. Mut nyt alkaakin valmistautuminen johonkin Juhannukseen, et oikeen mukavaa Jussia vaan kaikille meiltä kaikilta.

Näyttelykuvat by Minna Viitanen

JUN ERI JUK 2 PU 4 VARA-SERTI

Pakkaa ihan naurattaa tää näyttelytouhu :D

Mehän mennään eikä meinata.

Mitähän se tuomari siel oikeen höpöttää.

Ei oo oman pihan voittanutta.

Nam, saiskos vähän mausteita, kiitos.

"Rikkaruoho" rehottaa :D

Viiksi-Vallun viikonloppu

2010-06-14T08:36:00.000-07:00

Wuh, Wuh ja Huh, Huh. Täällä tää Viiksi-Vallu tai nykyisin paremminkin Vara-Vallu yrittää selvitä viikonlopun rasituksista. Kyllä mun ois pitäny uskoa noita vanhoja poikia, kun ne irvaili, miten rankkaa tää mopsin työelämä voi olla. Täytyy sanoo, et tyhmyydestä sakotetaan, kun en tajunnut liittyy noitten meen sairauslomalaisten joukkoon, huh…

No heti lauantaiaamuna mä jouduin heräämään jo ennen kuutta, kun meen muu miesväki oli vielä mitä sikeimmässä unessa. Bati veli tuli hakee mua ja äiskää ja sitten huristeltiin jonnekin Auraan. Ilma oli karsee, kun sato vettä ja tuuli ja jouduttiin viettää koko pitkä päivä tollasissa ääriolosuhteissa. Lisäksi, mun suurin aika kului jossain inhottavassa häkissä ja vaikka yritin välillä äänekkäästi vastustaa moista häkitystä, niin ei mun sanaa paljon kuunneltu, MURRR!!!! Jos mun pitää jotain töitä tehdä, niin ehdottomasti sitten työsopimukseen pykälä, jossa kielletään tollanen tuntikausia kestävä häkitys. Jos mä oisin häkkieläimeks halunnut, niin yhtä hyvin mut ois voinut viedä johonkin eläintarhaan tai sirkukseen! Että tuliks tää asia nyt sit selväks, äiskä?

No siit työnteosta sen verran, että ihan kohtuullinen aloitus mulla oli, vaikka siitä tuomarista en sitten tykännyt yhtään. Ai miks en? No siks, että sille piti näyttää koko purukalusto ja mun mielestä se on jo sellasta yksilönvapuden rikkomista, joten pistin kampoihin sen kun ehdin. Jos ette tiiä, mitä toi yksilönvapaus tarkottaa, ni mä voin teille sen kertoo, kun kävin oikeen Wikipediasta lunttaamassa. Yksilönvapaus on poliittinen käsite, joka viittaa siihen mitä ihmiset saavat tehdä, ja mitä ihmisille saa tehdä. Ja tää sit pätee yhtä lailla mopseihin, ettäs tiiätte. (Fontero ja Antero: No jopas Vallu susta on tullu ärhäkkä, kun pääsit oikeisiin töihin).

Äiskältä muuten taisi muutama hikipisara tossa pöytävaiheessa vaiheessa tippua, mut onneks kukaan ei niitä huomannut sadepisaroitten joukosta. Seuraavat tuskanhetket äiskä koki, kun oltiin paras uros kehässä. Mä siis sijoitun erinomaisella laatuarvosanalla junnuluokan kakkoseksi ja jouduin sit paras uros kehää kiertää tokana ja se ei mua miellyttänyt olleskaan. Mä kun haluun aina johtaa porukkaa, niin pistin nelivedon päälle, jotta oisin päässyt kiilaamaan Batin ohi ja liikkeet olikin sit mitä sattui. Lopulta mä olin sen paras uros kehän kolmonen ja mulle lätkästiin joku vaaleensininen läpyskä ja rusetti tassuun. Äiskä sano, et ne on sellasii säälisertei, et ei niitten takii kauheesti tarvi riemuita, mut olipahan kuiteski jotain kotiin viemistä, ettei kotiin tullessa vanhat pojat kauheesti päässeet mollaamaan.

Pitkän päivän päätteeksi käytiin viel sellasessa isossa kehässä Batin, Martan ja Siirin kanssa ja se me klaarattiin hyvin, kun oltiin koko näyttelyn paras kasvattajaluokka.

Tuomari meillä oli Kroatialainen Dubravka Reicher ja tälläsii se musta runoili:

9 months. Wellshaped head, good position of ears and eyes. Good neck, very good topline. Strong bone, corr. angulations, a lot of substance, would prefer stronger hocks in front legs. Corr. undershot bite.

Kuvia mulla ei oo kuin pari Jennalta kaapattua kuvaa, kun mun hovikuvaaja laiskotteli kotona.

JUN ERI JUK2 PU3 VASERT

Kennel Oscularia's BIS1 Kasvattaja

Sunnuntaina oli sit päivä uus ja hyvin levätyn yön jälkeen, alettiin aamulla mietti, et mennäänkö Vantaan näyttelyyn vai ei. Äiskä lupas mulle, et jos kovasti tulee vettä, niin meen ei tarvi sinne sateeseen lähtee, mut valitettavasti se sää alkoi selkenee ja koska meen kehä oli vasta puolenpäivän jälkeen, niin töihin oli mentävä. Auts, tulikin mieleen, et mä en oo vielä saanut mitään pyhäpäiväkorvauksia. Äiskä, meillä on viel tänään pikku työsopimusneuvottelut tiedossa, ettäs tiiät.

Tää Vantaan keikka oli paljon mukavampi sen takii, et mun ei tarvinnu olla häkissä kuin matkat ja pääsin sit tutustuu uusiin kavereihin siel kehän laidalla. Mun pitää oikeen erikseen mainita Obama, josta olin kyl aiemmin kuullut, mutta en tavannut. Obaman kanssa tehtiin kovasti tuttavuutta ja hyviä kavereita oltiin. Tosin siinä vaiheessa, kun tajuttiin, et ollaan niinku kilpaveljiä kehässä, niin yritettiin selvittää sijoitukset jo siellä kehän ulkopuolella. Taidettiin saada pikkasen jäähypisteitä sen johdosta, hih…

Kehässä mä olin ihan oma itteni, et eiku neliveto päälle, kun joku menee edellä ja pöydällä pikkasen akrobatiaa, kun suuvärkkiin yritetään sormia tunkee. Tällä kertaa mä kuitenkin voitin junnuluokan erinomaisesti ja pääsin paras uros kehän kakkoseksi ja arvatkaa mitä? Sain taas sen vaaleensinisen hörhelön, jota kuulemma virallisesti varasertiksi kutsutaan. Siitä mä sainkin idean ja muutin nimeni Viiksi-Vallusta Vara-Valluksi. Äiskä kyl sano, et pitäs olla tyytyväinen, et seuraavaksi edessä on jo ihan kansainväliset työmarkkinat, et siellä saa olla tyytyväinen, jos saa edes vaaleenpunasen nauhan. No olinhan mä tyytyväinen, siis siihen, et meiltä ei mennyt kuin pari tuntia reissuun, ni jäi sit aikaa oikeille asioillekin. Noi oikeet asiat oli sit vanhojen poikien mielestä sitä, että molempina päivinä mä sain niiltä ihan hillittömästi rakkaudenosoituksii, mut se on jo sitten oma lukunsa, enkä mä voi kuulemma kertoo sitä täällä, kun ne jutut on sellasii K 18 juttuja.

Mut Vantaan arvostelun mä voin kertoo ja se olis tässä. Eli tätä mieltä Harto Stockmari musta oli:

Erittäin urosmainen kokonaisuus, jolla oikeat mittasuhteet. Oikeamuotoinen pää, hyvä ilme, hyvin kehittynyt runko. Rodunomaisesti kulmautunut. Hyvä häntä. Miellyttävä käytös. Liikkuu rodunomaisesti.

Ensi viikonloppuna mennäänkin kattomaan vanhoja poikia viiksekkäitä tonna Kotkaan ja jos ei muuta menestystä siltä reissulta tuu, ni ainaskin mä ne Kotkan pojat voitan viiksen mitalla mennen tullen, hih…

Ja lopuksi muutama Iskän, siis mun hovikuvaajan, ottama otos Vantaan kiemuroista.

Ja sit pari Bonuskuvaa mun uudesta repusta, minkä äiskä bongas sieltä Aurasta :D. Voihan tossa kannella vaiks noita vaaleensinisii hörhelöitä.

Kaikkeen sitä nuori mies joutuukin

Nyyh, säälisertejä :(

Sairas, sairaampi, sairain :(

2010-06-07T23:33:00.000-07:00

Voihan nenävekki sentään, kun meillä SATTUU ja tapahtuu. Tosi kiva kesän aloitus, kun tää meen huusholli alkaa muistuttaa vähintäänkin lasarettii, kun kolme viidestä on sairauslomalla. Juupa juu, eli iskän lisäks mä ja Anterokin saatiin sairaanpaperit ja vedetään taas nappia naamariin. Mulla se siel Aptus Showssa oireillut tassu ärtyi sen verran pahaksi, et lääkärikeikka siitä tuli ja kun toi Antero on niin kovin solidaarinen yksilö, niin päätti sekin mun seuraksi alkaa potee tassuaan. Et silleen. Tehtiinkin eilen sellaista vertailevaa tutkimusta meen sairauksista ja päädyttiin siihen, et iskä saa sairaudestaan laatumaininnan erinomainen, kun se on kyllä porukan sairain spitaalisine käsineen. Antero ja minä käytiin kovaan vääntöä arvosanasta erittäin hyvä ja Antero sen lopulta voitti, kun mä päätin, et se on sairaampi kuin minä. Mulle jäikin sit sininen nauha, kun mun kohtalo on olla vaan hyvästi sairas. Vallu, josta ei hakemallakaan löytynyt mitään vikaa, tuli hylätyksi ja äiskää ei voinut edes arvostella, kun siitä ei ota selvää, onks se sairas vai terve vai jotain siitä väliltä.

Ai niin, Vallu muuten täytti viime keskiviikkona 9 kuukautta eli siirtyy nyt sitten noihin virallisiin kehiin näyttelemään. Sitähän toi Vallu tossa kuittaili, et meillä olis Anteron kaa menny pupu pöksyyn sen takia, et se alkaa ottaa mittaa meistä kehässä ja oltas siks sairastuttu. Voi poika parka, kun sillä on viel paljon oppimista. Eipä tiedä mihin nokkansa joutuu työntämään, kun noita näytelmiä alkaa ravaamaan. Ois vaan kysyny meiltä, vanhemmilta ja viisaammilta, et oisko kannattanu kuiteski liittyä ryhmään "alati sairaat", niin säästyisi pitkiltä reissuilta ja raskailta päiviltä. No, katotaan missä asennossa Vallun suupielet on ensi viikonlopun jälkeen, kun se ekaks viettää pitkän lauantai päivän Aurassa ja heti perään sunnuntaina kipasee Vantaalla. Saadaanpa me ainaski rauhassa sairastaa, kun tuskin sillä enää ton jälkeen riittää energiaa meen rääkkäämiseen (Vallu: Hih, mä voin yllättää. Vaihdoin kattokaas just patterit, et nyt taas jaksaa, jaksaa, jaksaa, jaksaa....). No HUH, HUH... Mua alko ihan väsyttää moinen intoilu, et lähdenpä kerää voimia. Pitäkää huolta itsestänne tai ainakin tassuistanne.

Sairas...

Sairaampi...

Hylätty, Vallu 9 kk

Mitenköhän sen kertoisin, vai kertoisinko?

2010-05-30T00:54:00.000-07:00

Hyvää kesää vaan kaikille hännänheiluttajille ja muille kesästä nauttiville. Kesäkuu alkaa just tuota pikaa ja siks me tehtiinkin Anteron ja Vallun kaa poseerauslakko, joten saatte nautiskella vaan kukista ilman mehiläisii. Onhan noi kukat siis paljon kesäisempii kuin me, ja sen lisäks, joku viisas on joskus sanonut, ettei sais liikaa näyttää naamaansa julkisuudessa, ettei naama pääsis kulumaan.

No mä en vähään aikaan kehtaa näyttää naamaani ulkona, saati julkisuudessa, kun tuli tänään vähän töpeksittyy, kuulemma. Kai mun on parasta kertoo ihan ite, kun joku sen kuiteskin kertoo, vai mitä Antero ja Vallu, MURR. Meen vastapäisessä talossa asuu Nata niminen tipsunarttupentu ja se on kovasti meikäläisen perään (Antero ja Vallu: on se hei meidänkin perään). Joka kerta kun tavataan, se heittäytyy selälleen niinku nuuskittavaks ja mikäs siinä nuuskiessa, kun ihan mukiinmenevä typy se on, vaiks onkin vähän väärän rotunen. No tänään Nata taas teki "antautumis kepposensa" ja minä kun pidän noista kepposista, niin kerran nuuhkaisin ja päätinkin sitten nostaa jalkaani ja merkata koko Natan. Joo mä tiedän, ei ollut kauheen herrasmiesmäinen teko, mut minkä sitä luonnolleen voi. Eikä se Nata pahoillaan ollut, enempi iskä oli pahoillaan, kun tajus mitä tapahtu, oops. Mä kyl koitin selittää, et kyse oli vain tavasta ilmoittaa muille uroksille, et Nata on varattu, mut iskä ei ihan nielly mun selityksii ja sit me mentiinkin vauhdilla kotiin.

Mut sattuuhan sitä paremmissakin piireissä ja ens kerralla mä voinkin Natalle kertoo vaiks kukkasin, mitä mieltä mä siitä oon. Täs ois muutama kuva, tosin vaan osa, meen tulevasta kukkaloistosta. Pitää varmaan alkaa opiskelee hortonoomiks, et saa kaikki kukat pidettyy hengissä, kun ei ton äiskän taidot siihen kuiteska riitä. Nauttikaa kesästä ja kukista, mut varokaa ampiaisii ja mehiläisii. Niillä on sen verran terävät piikit, et ne vetää jopa vertoja äiskän terävälle kielelle, hih... (Äiskä: Fontero, sä joudut kyllä nyt loppukesäksi arestiin noitten touhujesi ja turinoittesi johdosta). Äiskä, sopii, jos vaan saat mut kii, hih...

Voihan vitsi mikä viikonloppu

2010-05-25T07:24:00.000-07:00

Huh heijaa, mahtaaks mua alkaa ikä painaa, kun meinasin vallan unohtaa tän blogipläjäytyksen. Mut mulla on ihan pätevä syy siihen, et muisti pätkii, kun mä oon viettänyt sairauslomaa yhdessä iskän kaa. Mulla kun on tassu kipeenä ja iskän kädet on kuin spitaalisella, ni aika on mennyt kokonaan noita vaivoja parannellessa.

Mutta palataanpas tohon viikonloppuun ja siihen, kuinka mua taas kerran rääkättiin. Mä lähdin aamupäivästä äiskän kaa kahesteen reissuun kohti Helsingin jäähallia, missä pidettiin sellanen Aptus Show. Mä oon aina tykänny bussimatkoista, mutta tällä kertaa menomatka oli aika tuskaa, kun oli niin turkasen kuuma. Onneks äiskä oli varustautunut vesipullolla ja sitä vettä se sitten viskeli mun niskaan ja vähän sinne bussin lattiallekin.

Kun päästiin sinne suureen maailmaan täältä korven keskeltä, niin munhan piti innokkaasti tutkii kaikki pusikot, mitkä sattui vastaan tulemaan sillä seurauksella, että joku epäkunnioittava ötökkä purasi mua tassuun. Sattu kuulkaa vietävästi ja siinä mä sitten urheasti koitin köpötellä kohti kehää. Kehässä homma menikin ihan läskiks, kun mun sulavat liikkeet olikin sitten jotain aivan muuta. Äiskä sano, et mä kävelin kuin jäykkä *piip* ja sen sit huomas arvostelustakin. No, mitä välii, ei se tuomari muutenkaan musta oikein tykännyt arvostelun perusteella tai sen perusteella, mitä siitä sai selvää. Tuomari kyl lateli ihan kunnon lontoota, mut kirjoittaja tais olla vähän hukassa. Osa sanoista kun oli ihan puuta heinää. Äiskän kans naurettiinkin, että tää on päivän paras vitsi, kun mun arvostelussa vapaasti suomennettuna luki, et mun iso pää tekee töitä (mistähän tuomari senkin tiesi), minkä varmaan piti tarkoittaa, että mulla on hyvät rypyt päässä ja mun normaalisti tuplakiepillä oleva häntä oli muuttunut yksinkertaiseksi noidaksi. Kaikkein paras kuitenkin oli erään mopsikollegan arvostelussa oleva maininta hyvästä rotutyypistä (good breed type), mikä oli muuttunut hyväksi leipätyypiksi (bread type). Että silleen, tekevälle sattuu. Mutta tässä tää olis ja kysymysmerkit on ihan mun lisäämii, kun ei noista kohdista ottanut selvää vanha erkkikään, saati sitten minä. Ai niin, tuomari siis oli Itävaltalainen Andreas Schemel ja mun kohtalona oli olla avoimen luokan nelonen erittäin hyvällä laatumaininnalla.

Desend??? black with good head and size. With large head good working??? on it. Lovely eye dark good chirre????, neat rose ears, suficend??? neck, would like sligthly stait??? on front, slightly tip??? on topline, low tail set with single withc??? honest colors, movement not he's strongers point.

Me ei kauaa ton kehän jälkeen siel näyttelyssä vanhettu, vaan lähdettiin äiskän kaa kohti kotia. Ja kotimatka vasta olikin koettelemus. Bussi oli kuin pätsi ja mä olin oikeesti hätää kärsimässä, vaikka äiskä mulle vettä juottikin ja märällä pyyhkeellä kasteli. Vähän ennen kotia äiskä soittikin iskän vastaan kantamaan mut kylmään suihkuun, kun ei tainnut lämpöhalvaus olla kaukana. Mä vannoinkin, etten koskaan, ikinä, milloinkaan suostu bussimatkalle tollasella helteellä, vaikka itse ukko jumala niin vaatis. Kohtuus se kattokaas on munkin rääkkäämisellä, ja piste!

Mut loppu hyvin kaikki hyvin ja hengissä ollaan vaikka vähän ontuen. Mut eiköhön se tästä. Antero ja Vallu on taas syöny jotain piristeitä ja mua suorastaan rasittaa kattoo niitten menoa. Hirveetä voimien haaskaamista, huh! Mut älkää te turhaan rasittako itteenne, ei se kannata, turisee Vanha ja Viisas Fontero.

Hikistä touhua, huh...

2010-05-19T22:35:00.000-07:00

Nöyrin anteeksipyyntöni arvon Mopsikansalaiset, kun oon vähän myöhässä tän blogini kanssa. Kuten jokainen varmasti arvaa, niin mun kaikki aikani on mennyt päivän paistatteluun, kun kerrankin on ollut siihen suotuisat kelit. Oikeesti toi Valdemar on ollut ainoo, joka tässä on paiskinut töitä, et kai mä voisin niistä sitten kertoo.

Vallu oli torstaina tuolla Hollolassa (mä en oo muuten ollut koskaan siellä, pöh) näyttelemässä ja oli hienosti ollut luokkansa ykkönen ja saanut viel kunniapalkinnonkin. Sit se oli viel ollut rotunsa paras, millä se koitti meille elvistellä, mut mä palautin sen tylysti maan pinnalle ilmoittamalla, et silloin kun MINÄ olin rotuni paras, niin kehässä oli sentään 12 mopsia mun lisäks, eikä vaan kolme niinku Vallun kehäs (Vallu: no tietysti sun piti taas pistää paremmaks). Äiskä muuten kerto, et Vallu oli ollu aika hankala tapaus pöydällä eikä ollut oikeen yhteistyökykyinen ja sen mä voin kyl hyvin uskoo.

No täs olis kuiteski toi Timosen Unton sanelema arvostelu Vallusta:

Hyvä luustoiset raajat, hyvä pään profiili, hyvät rypyt ja maski. Voimakas nenäpoimu, hyvä kaula, ikäisekseen hyvin muotoutunut etuosa. Erinomainen runko, hieman alas kiinnittynyt häntä, hyvä kinner kulma, liikkuu hyvällä askeleella.

Sit lauantaina Vallu lähti näyttelemään Tuomarinkartanoon ja ei kyl käynyt yhtään kateeks, kun oli sen verran kuuma, ettei ois voinu meikäläistä työnteko vähempää kiinnostaa. Tossa näytelmässä oli sama sisaruspoppoo kuin Hollolassakin, mut tällä kertaa Vallu jäi nuolemaan tassujaan ollen kakkosena, tosin kunniapalkinnon kera. Bati veli veti ROP-sijoituksen ja oli vielä 9-ryhmän nelonen ja kaiken kukkuraksi noi ”rikkaruohot” oli kasvattajaluokassa BIS 2:sia. Äiskä kerto, et kasvattajaluokkaa lukuun ottamatta Vallu oli käyttäytynyt kehässä ihan mopsiksi, mitä nyt oli räkässy tuomaria suoraan naamaan pöydällä ollessaan. Toivottavasti mun ja Anteron ei tarvi hävetä sitä jatkossa, kun seuraavaks Vallu on änkeemässä meen kanssa samoihin näytelmiin.

Ja laitetaan nyt tää Karin Bergbominkin antama arvostelu Vallusta tänne:

Kaarin Bergbom: Tasapainoinen ja hyvin kehittynyt. Kaunis pää ja ilme. Tummat silmät. Kaunis kaula ja ylälinja. Erinomainen eturinta. Hyvä luusto. Hyvin kulmautunut takaa. Hyvä häntä. Hyvä karva ja väritys. Kauniit tehokkaat liikkeet. Edestä vielä hieman leveä. Lupaava.

Mut nyt on velvollisuus suoritettu ja blogi päivitetty. Mä lähden takaisin löhöilee tonne takapihan aurinkoon. Pitää vaan olla varovainen, ettei käy kuten äiskälle, jolla on ihan tulipunaiset kädet. Oishan se karmeeta, jos mun turkki punottais, kun mä meen ens lauantaina edustaa meen jengii Helsingin Aptus Shown. Luulisivat viel mun eksyneen väärään kehään ja se ois noloo se, nyyh!!!

Bilehileet

2010-05-10T07:09:00.000-07:00

No niih, pitkästä aikaa pääsin ihan ite tänne MUN blogiin turisee, ku toi nuoriso on sen verran väsynyttä, ettei tällä kertaa ehtinyt tulla tassujaan työntää näille näppäimille.

Meillä on ollut varsin vauhdikas viikonloppu, kun vietettiin äiskämummin ja -vaarin 140-vuotis juhlia. Ne ihan aikuisten oikeesti on siis seitsemänkymppisii, et onnee vielä kerran ihan hirveesti.

Meil oli tosi kivaa, kun Satu-täti karautti paikalle mummin ja vaarin kaa ja sit tuli viel Matulan poppookin. Tää oli sellanen yllätys, yllätys juttu, kun ei ne "vanhukset", siis mummi ja vaari, yhtään tienneet, et olivat tulossa meitä moikkaamaan., hih...

Vallulla on ollut kovasti treeniä, kun sillä on tällä viikkoo parit pentunäyttelyt. Me ollaan Anteron kaa näytetty sille mallii, miten pöydällä kuuluu olla, mut ei se paljon oo meen opeista ollut kiinnostunut. Vallulla on muuteski joka asiasta oma versionsa. Sen pitää esim. kakata jalka taivasta kohden ja sillä se on saanutkin hilpeyttä aikaseks kanssakulkijoissa, hih...

Ai niin, eilenhän oli se äitienpäivä, että onnee vaan Nuppu-äiteelle multa ja Anterolta. Vallu tuol huutelee kans onnitteluja Grace äidilleen, et onnea sinne Salonkin suuntaan. Meen ihmisäiskä on tänään lomalla ja mä aattelin järkätä sille ohjelmaa. Äiskä hei, voisiks laittaa sen aktivointilelun nameja täyteen, kun mä tarttisin vähän huikopalaa (äiskä: justhan sä Fontero söit). No entäs sitten? Kyl mun mahaan aina pari namia mahtuu, et hopi, hopi nyt vaan... (äiskä: mennään, mennään).

70 & 70

Nam, mitä tänään syötäisiin? Kiitos Anne kakuista.

Nää ei vissiin oo sytötävii?

Sylin täydeltä Onnea!

Minä, 8 kuukautta :D

2010-05-03T11:25:00.000-07:00

Heissulivei kaikki höpönassut! Täällä Vallu Valdemar 8 kuukautta. Mun pitää ekaks pyytää teiltä pikkasen apua, kun mulla on vissiin aukko sivistyksessä. Tossa viime viikonloppuna vanhat pojat oli kauheen nyreissään ja höpisivät jostain Vapusta, jota meillä ei siis ollut. Mikä ihme se Vappu on? Meillä ainaski oli ihan tavallista, et oonks mä nyt sitten jäänyt jostain paitsi (Fontero ja Antero: no ainaski ilmapalloista ja serpentiinistä). Ai jaa, mitäs ne sitten on, jotain syötävää vai?

No olkoon, mitä ei tiedä niin ei osaa kaivatakkaan. Mulla muuten oli taas noi kuukautiset. Täytin eilen kokonaista 8 kuukautta, Hyvä Minä!!! Mun kuukautisii juhlittiinkin tällä kertaa tuolla Helsingissä Koneen kentällä, kun mä pääsin sinne elämäni ensimmäiseen mätsäriin, tai oikeestaan, pitäskö sanoo, että jouduin, kun ihan silkkaa työntekoo se oli. Onneksi sentään oltiin hyvässä seurassa kun mukana oli mun hyväntuoksuinen Siiri-täti ja komea Guru-eno.

Paikan päällä oli jos jonkin näköstä hännänheiluttajaa ja mun oliski tehnyt mieli tutustuu kaikkiin, mut ei se kuulemma ollut sovelista, kun kerran töissä oltiin. Siellä kehässä mulla oli aika vauhti päällä ja äiskä joutui vähän toppuuttelee, etten ihan olisi rajojen ulkopuolelle juossut. Pöydällä mä sit päätin, et mun purukalusto on mun ja sitä ei muut sorki, joten lopputuloksena olikin sitten poikien väri eli sininen. Tuomari muuten meni ihan sanattomaksi mun kanssa, eikä lausunut musta halaistua sanaakaan koko arvostelun aikana. Eikä onni potkinut mua sinistenkään kehässä, kun taisin olla innostuneempi edessä olevan ahterista, kuin esiintymisestä. No onneks Siirillä ja Gurulla sujui paremmin ja Gurun nappas miehekkäästi sinisen, mutta sen lisäksi sijoittui siellä sinisten kehässä kolmanneksi yli 70 pienen aikuisen joukosta. Hyvä Guru, sä oot mun idoli. Guru saikin kotiinviemisenä kassillisen kaikkee kivaa, että kyllä varmaan Mossulassa oltiin tyytyväisiä. Siiri-tätikin hurmasi kauneudellaan saaden tyttöjen värin eli punaisen ja oli punaisten kehässä kymmenen parhaan joukossa. Täytyy siis sanoo, ettei se ihan turha keikka ollut, vaikka matkanteko sinne kentälle ja takasin tulo oli kyllä luku sinänsä, ku äiskä toimi navigaattorina, hih… Ajatelkaa nyt, äiskä, joka onnistuu eksymään omalla pihallakin, on navigaattorina. No pitäähän sitä elämässä olla jännitystä.

Mut nyt taitaa vellikello kutsuu, et pakko mennä pitämään puoliaan. Et se on niinku Moro vaan!

Andy Antero 3 vee

2010-04-26T11:03:00.000-07:00

No niinhän tässä pääsi käymään, että minä, Andy Antero, täytin sitten viime torstaina 3 vuotta. Ja älkää kuvitelkokaan, että ikä painaisi, njet, njet. Ei kuulkaa tunnu missään. Vetree oon kuin vietäriville ja pakko se on ollakin, kun asustelee ton Vallun kanssa kimpassa.

Kiva synttäripäivä mulla oli ja paljon onnentoivotuksii sateli. Ja sain mä lahjuksiakin, kun äiskä osti mulle uuden tassuviltin ja mahatikkuja, nam… Kakkuakin tuli mutusteltua ja se olikin huisin hyvää, kun saneltiin porukalla äiskälle ohjeet, mitä kausta pitää löytyä. Mä voin hyvää hyvyyttäni paljastaa sen reseptinkin teille eli maksalaatikkoo, kermaviilii, hookoo blöötä ja paljon namja, nam. Ulkoasustaan toi kakku ei kyl kiitosta saa, mut eihän ton äiskän kaikkee tarvi osata. Maku oli kuitenkin mitä maukkain ja sehän se pääasia on.

Lauantaina me lähdettiin taas kohti Hyvinkäätä ja tällä kertaa ihan omalla porukalla. Innokkaasti oltiin sisälle menossa, mutta siinä vaiheessa ku Fontero näki uima-altaan se teki täys tenän. Aatelkaa ny, mikä mamelo Fontero on, vaikka on aina isottelemassa. Mä ja Vallu sentään uiskenneltiin ja hyvin uiskenneltiinkin.

Fontero: suus kii Antero, etten mä tuu ja täräytä sua. Siinä mun vastaan panemisessa ei suinkaan ollu kyse mistään vesikauhusta, vaan siitä, et mun hipiääni ei oo tehty kasteltavaksi. Ja jos et Vallun kaa sattumoisin tie, ni turha vedellä läträys kuivattaa ihoo ja aiheuttaa kutinaa. Ilmankos te siinä koko ajan rapsuttelettekin. Ja teen pitäs olla ilosii, et mä pidin teitä silmällä siellä altaan reunalla. Pitäähän sitä joka uimalassa hengenpelastaja löytyy. Ja sitä paitsi, mulla oli virallinen lupa Herra Presidentiltä, olla osallistumatta moiseen järjettömyyteen.

Fontero, vähän kuulostaa selittelyltä toi sun turinas. Kyl me huomattiin, miten sä siel altaan reunalla menit kauhusta kankeeks heti ku se uittaja vilkasikin sua, hih…

Mut nyt onkin uudet kujeet mielessä ja mä ja Vallu voitaski mennä kuivaharjottelee noita uintiliikkeitä. Tuus messiin Vallu, Fontero voi katella kateelisena terassilta, kun meikä pojat kroolaa.

Näin se menee, kun sen osaa...

Ei tarvi enää uida käsipohjaa.

Hu huu, maata näkyvissä...

Ravistettuna, ei sekoitettuna.

Märkä kuin uitettu Mopsi.

Hei, me haluttas jo pois täältä.

Maakrapu

Ja uinnin jälkeen unta kaaliin...

Viksu ja Vilmaattinen...

2010-04-19T11:06:00.000-07:00

Heikun keikun vaan kaikille. Mä en tiiä, onks mua huijattu, ku Fontero ja Antero oikeen yllyttämällä yllyttivät mua bloggailemaan. Sit ne sano, et mun pitäs kertoo tälleen julkisesti meen iskän dementiasta, et oiskohan se syynä, et ne ei ite uskaltaneet sitä tehdä (Fontero: Antero hei, Vallu meni halpaan ja höpisee sen iskä jutun. No onneks iskä ei pääse ainaska meitä syyttää).

No kaikki alko siitä, et ton Fonteron purukalusto kaipas putsaamisesta ja iskä vei sen perjantai aamupäivällä lekuriin hammaskivenpoistoon. Sinnehän Fontero sit jäi ja iskä tuli kotiin mun ja Anteron seuraks. Iskän piti hakee Fontero takas kotiin iltapäivällä ja viedä samalla Antero rokotuksiin tai niin ainaski äiskä oli iskälle sanonut useempaan kertaan. Äiskä oli sit menny suoraan töistä sinne lekuriin ja soitti iskälle, et joko se on tulossa ja olihan iskä, mut ilman Anteroo, koska iskä oli unohtanut Anteron kotiin. Vähän oli siel lekurissa ollu hauskaa, ku iskä starttas takasi Kalajärvelle Anteroo hakee. Olivat lyöneet vetookin, et tuleeks iskä takasi oikean koiran kanssa vai tuleeko takasi ollenkaan. Mut älä iskä välitä, toi unohtelu on ihan normaalii tossa iässä.

Lauantaina meillä olikin sit leikkipäivä, ku Minna tuli meille kylään. Minna on Kerttu mopsin äiti, mut tällä kertaa Kerttu oli jäänyt kotiin juoksentelemaan. Kovin on noi tytöt juoksentelevaista porukkaa, ku aina joku juoksentelee jossakin (Fontero: Vallu, mä kerron sulle jossain vaiheessa kukista ja mehiläisistä, niin tiiät sit ton juoksentelun syvimmän olemuksen, HIH!). Kiitti Fontero, onks ne niitä isojen poikien juttuja, mistä sä oot turissu? Mut joka tapauksessa kivaa meil oli, ku me leikitettiin Minnaa. Minna kuvailikin meitä ja nää blogissa olevat kuvat, yhtä lukuunottamatta, onkin Minnan ottamia.

Eilen me koettiinkin kauhunhetkiä, ku aamulenkillä jouduttiin hyökkäyksen kohteeksi. Yhtäkkiä kesken lenkkiä yhden talon pihasta syöksy iso suden näkönen koira meitä kohti. Onneks äiskällä on kova ääni ja onneks se kans osaa käyttää sitä. Varmaan kuulu toiselle puolelle Suomee, ku äiskä karju sille omistajalle, joka juoksi sitä koiraa hakemaan. Tais muuten se koiraki pelästyy äiskän huutoo, ku jäi kattelee meitä äimän käkenä. Mut hiljaa olivat Fontero ja Anterokin, jotka yleensä nostaa hirveen älläkän tollasille isoille koirille. No onneks selvittiin säikähdyksellä ja äiskä tärisevillä käsillä.

Noi Fontero ja Antero muuten taitaa pitää mua välillä vähän tyhmänä, ku mä oon näin nuori. Tää iskä juttuki oli sellanen, et kyl mä jo sitä kirjottaessa tiesin, miks mut laitettiin asialle. Mut osaan mäki. Me ollaan menossa taas ens lauantaina sinne uimalaan, ni mä teeskentelenki olevani kipee, ettei mua voi pakottaa veteen, ni vanhat pojat saa sit ”nauttii” koko rahan edestä. Hih, sitä saa, mitä tilaa.

Mut nyt mun on pakko lopettaa, kun toi luonto kutsuu. Pärjäilkää ja pitäkää huolta toisistanne.

Terv. Se nuori ja niin viisas Vallu Valdemar (jolla muuten oli eilen eka nimipäivä)

Mopsirääkkäystä

2010-04-12T22:28:00.000-07:00

Loiskis, läiskis, pthyi…. Me ollaan jouduttu hirveän rääkkäyksen kohteeksi. Mopsipresidentti Oskari voisi ottaa asian hoitaakseen ja langettaa hirveän rangaistuksen meen iskälle ja äiskälle.

Siis mistä mä nyt sitten vaahtoon. Ajatelkaa nyt, iskä ja äiskä vei mut, Anteron ja Vallun lauantaina Hyvinkäälle. No ei siin Hyvinkäässä mitään pahaa oo, mut ku me mentiin siellä sellaseen koirakylpylään ja se vasta karmeeta olikin. Aluks mä luulin et kaikki on ok ja kun vielä Vallun hyvätuoksunen Siiri-täti ja isoisoisä Oscukin tulivat paikalle, luulin et oltiin näytelmään menossa. Ja mitä vielä. Totuus alko valkenee siinä vaiheessa, kun meet suihkutettiin ja sit se olikin menoo sellaseen isoon altaaseen. Mä meinasin saada sydänkohtauksen, kun tajusin, et mun tassut kastuu. Yritin kaikkeni, et olisin saanut uida ees selkäuintii, mut ei mua kukaan siinäkään asiassa kuunnellut. Eikä toi Antero ja Vallukaan niin kovin ilosilta näyttäneet, kun sinne veteen joutuivat. Meillä oli viel sellaset epämukavat liivit päällä, et yrittää nyt siinä sit päästä pakoon sitä uittajaa. Ai niin, Siiripä oli sen verran vapaamielinen, et jätti liivit narikkaan ja ui kuin vanha tekijä ihan nakuna. Mä en taida kyl koskaan oppii ymmärtämään noita naisia, kun musta ne on jonkinlaisii masokistei, ainakin mitä tohon uimiseen tulee.

Vallu muuten oli aika viisas, ku sehän yritti karata sieltä allasalueelta. Oli jo pää kaltereitten välissä ja tassu ulkopuolella, kun Jenna huomas sen aikeet ja laittoi pojan ruotuun. Sen jälkeen Vallu sit uiki kilpaa Oscun 11 vee kanssa ja taisi jopa voittaa sen matsin, hmmm. Oscu varmaan anto sille tasotusta, ettei se vaan pillahtais itkuun.

Kun toi kärsimys oli ohi ja päästiin vihdosta viimein kotiin kuivattelee turkkeja, ni arvatkaa mitä. Me jouduttiin SUIHKUUN!!! Ei niinku ollut tassut viel sille päivälle tarpeeksi kastuneet, kun heti kun oli saanut turkkinsa kuivaksi niin joutui vaahtopesuun, HUH, HUH ja vielä kerran HUH!!!

Mussa ei yleensä oo mitään salakuuntelijan vikaa, mut tällä kertaa oli hyvä pitää korvat höröllä ja kuunnella iskän ja äiskän keskusteluu. Ne kattokaas puhu varaavansa meille uuden ajan sinne kidutuslaitokseen. Miettikää ny, eiks muka yhdessä kerrassa ois ollu tarpeeksi. Mä aattelinkin ihan ite ottaa yhteyttä siihen paikkaan ja kertoo, et meil on kaikki taudit lapamadoista kirppuihin, et jos äiskä soittaa sinne, ni ne vois sanoo, et meillä on porttikielto koko Hyvinkäälle. Joo, niinpäs mä teenkin.

Täs nyt ois todistusaineistoa tapahtuneesta eläinsuojelurikoksesta. Syylliset vastuuseen ja heti, turisen mä. Ps. ei heikkohermosten katseltavaa.

Andy polskii.

Hei, mähän sanoin, et jos tää on pakko tehdä, ni selkäuintina kiitos!

Herran jumala, älä ny irrota!

Pakoon...

AAH, maata tassujen alla.

Vallu loiskuttaa.

Hyi, mä kastuin.

Siiri harrastaa vesijuoksuu.

Pojat hei, ei sitten fuskata.

Vallu tassunmitalla voittoon!

Meis on munaa :D

2010-04-05T07:11:00.000-07:00

Hih... no totta kai meis on munaa, kun on ollut toi Pääsiäinen ja silleen. Ei me kyl mitään suklaamunia saatu, mut kananmunaa senkin edestä on tullut popsittua. Iskä ja äiskä on sit taas nauttinu tälläsistä piilomunista, et munarikasta Pääsiäistä on vietetty.

Mä oon muuten taas kasvanut. En nyt sentään ehkä fyysisesti ja äiskän mielestä en henkisestikään, mut seitsemännet kuukautiset tuli kuiteski perjantaina vietettyä. Ja sit mä tein sen. Eka kertaa ihan itekseni tassuttelin portaat meen yläkertaan, et ei oo enää yläkertakaan multa saavuttamattomissa.

Muuten meil on ollu ihan rauhallista. Iskä oli töissä koko pyhät ja äiskää on vaan laiskottanut, joten ollaan sit vietetty sohvamopsielämää koko pitkä viikonloppu. Mut ei sen välii. Ensi lauantaina päästään taas vauhtiin, kun mennään johonki kylpylään. Saas kattoo, millanen kaaos saadaan siellä aikaseks.

Mut en mä nyt enempää jaksa höpöttää, kun mulla on vaikee valinta eessä. Pitäs kattokaas päättää, onks luu parempi kuin nakit ja se on vaikee juttu se. Pärjäilkää, niin mekin tehdään....

Nyt se on sitten nähty ja tehty

2010-03-29T22:31:00.000-07:00

Terve vaan kaikki saparonheiluttajat. Minä, Vallu Valdemar, oon nyt sitten astunut epävirallisen virallisesti työelämään, kun suoritin ensi esiintymiseni eilen Kaapelitehtaan pentunäyttelyssä. Mut ennen noit näyttelyhöpinöitä, täytyyhän mun kertoo, miten mä tohon koitokseen valmistuin.

Keskiviikkona meille tuli kotiin hieroja, joka hieroskeli veli Anteroo ja sit sen jälkeen mä sain sellaset sivelyt, et oh no. Kivaahan se oli, mut vaiks siit ois kuinka sellasii rauhoittavii signaaleit syntynyt, ei se mun vauhtii kyl tippaaka hidastanu, hih... Päin vastoin, mähän sain siitä varsinaisen energiapiikin.

Torstaina olin äiskän kaa tokossa ja siel sit tehtiinki kaikki tällä kertaa mun pillin mukaan. Ei siis mitään istuskelui, vaan seuraamista, peruuttamista ja asennossa seisoskeluu.

Sit ku sunnuntai alko lähestyy, ni äiskä alko hermoilee jostain heräämisestä. Jouduttiin kuulemma siirtää kelloi johonki kesäaikaan ja sehän äiskää jänskätti, et miten me sit oikeen jaksetaan heräillä ajoissa. Mut no hätä, ihan ajoissa me oltiin bussii pysäkillä oottelemassa.

Ekan sydärin mä sit sainki, ku lähdettiin bussilla kohti Hesaa. Oli kuulkaa NIIN ISO ja kovaääninen auto, et vähemmästäki tää pieni sydän alkaa väpättää. Toinen sydäri tuli sit siitä, ku äiskä sanoi kesken bussimatkan unohtaneensa mun kieliherkut kotiin. Aivan hirveetä. Töihin menossa ja ilman eväitä, hui!!!! No loppumatka jo sujuikin rutiinilla, vaikka menopeli tuli vaihdettuu sellaseen ratikkaan. Siitä muuten vanhat pojat oli katkerii, ku ne ei oo koskaan pääseet mihinkään raitiovageniin.

Vihdoin oltiin sit siel Kaapelitehtaalla ja kaikkiaan meit oli 7 mopsia ja monta sataa muuta nelijalkaista. Mukana oli tietty mun siskot Martta ja Peppilotta sekä Bati veli. Kiva oli taas nähdä sisaruksii ja ehdittiin me välillä vähä riehuukki, vaikka töissä oltiinki. Ennen omaa kehävuoroo päätettiin päästää äiskä pälkähästä ja Jennan kaveri, Maarit, esitti mut. Kiitti Maarit, meil meni lujaa eiks vaan?

Ja hyvinhän me Oscularia Mopsit pärjättiin. Mä olin pikku urosten eka ja paras uros kakkonen ja sain sellasen ruusukkeenkin, mikä äiskän mukaan tarkotti kunniapalkintoo. Kai se sit meni ihan hyvin, ku äiskä oli kovin tyytyväinen. Bati ooli sit paras uros kolmonen, Peppilotta oli narttujen toiseks paras ja Martta luokkansa kolmonen.

Ja täs olis mun arvostelu, et tällästä mieltä tuomari Tiina Taulos musta oli:

Hyvät mittasuhteet. Kokoonsa nähden hyvä luustonvahvuus. Hyvä pää, pienet korvat. Tasapainoisesti kulmautunut. Tilava runko. Erinomainen häntäkieppi. Liikkuu hyvällä askeleella, rullaten. Saa vielä tiivistyä.

Mut ei täs sit viel kaikki, vaan omien kiemuroitten jälkeen mentiin viel koko sisarusporukka kehään edustaa Jennaa kasvattiluokkana ja oltiin kunniapalkinnon arvoisia, tietty.

Toi kasvattiluokan menestys tarkotti sit sitä, et meille tuli TOSI PITKÄ päivä siinä kauheessa tungoksessa. Jäätin kattokaas odottaa noita kasvattajien BIS (Best in Show) kehiä ja kyllä kannatti, me pestiin ne kaikki muut olemalla koko shown paras kasvatti ryhmä!!!! Ooks Jenna vähä ylpee meistä ja Grace äitikin varmaan pakahtuu ylpeydestä tälläsistä lapsukaisista, WAU!

Mut niinku aina tollasen voitonhuuman jälkeen, karu totuus paljastuu. Mulle se paljastu tänään kaikkea muuta kuin mukavasti, kun mut ja vanhat pojat vietiin eläinlääkäriin. Vanhoi poikiiki pisteltiin, mutta mut oikeen nukutettiin. Sillä aikaa ku mä vedin hirsii, ni joku täti oli käyny mun suuvärkkii tonkimassa ja napannu sieltä yhen hampaan mukaansa. Vähän mä olin vihanen, ku heräsin. Ja kaiken muun lisäks, mulla oli ihan hirvee olokin, kun olin ollu taju kankaalla varmaan iäisyyden. Ja eikä tässä vielä kaikki. Arvatkaas mitä se lekuri oli kirjoittanu siihen mun brosyyrin, minkä mä sain kotiin lähtiessä. Mun pitäis kuulemma tarkkailla painooni, ku lekurin mielestä mä oon ylipainoinen, hih... (Fontero ja Antero: siitäs sait, ei muuta ku nälkäkuurille vaan). Höpö, höpö, nälkäkuurit on kyl ihan muita varten, vai mitä Fontero? (Fontero: vihjaatko jotenkin, että olisin lihava, MURRR!!!). En mä mitään vihjaa, kunhan muuten vaan viheltelen.

Mut hei, ennen ku mulle tulee ilmiriita Fonteron kaa, ni parempi jatkaa tän kapulan eiku krapulan parantelemista. Tässä olis vähän todistusaineistoo mun työpaikalta. Kiitos Jenna kuvista.

Tässä me seistä nökötettään ja voi mahoton miten on kuuma.

Missäs se velipoika luuraa, heh, heh?

No kattokaa ny, ku mä oon täällä kehässä.

Käymme yhdessä ain, käymme aina rinnakkain...

Älä kuule rutista mun poskia!

No tätähän on tehty jo kyllästymiseen asti.

Ja täs me ollaan koko nelikko.

Ja BIS poseeraus. Äiskä miks ihmeessä sä et oo pukeutunu tilanteen vaatimalla arvokkuudella? Aina sua saa hävetä!

Ja nyt loppu kyllä kuvaukset oli sit ruusukkeita tai ei. Ja minkä ihmeen kidutuspöytä tää on. Hakekaa ny edes se vanha silityslauta takasin, kun siihen mä oon jo joteski tottunut.

Yksinoikeudella, Kiitos!

2010-03-22T22:14:00.000-07:00

No niin, Rakkaat Ystävät! Täälläpä taas minä, blogin alkuperäinen omistaja, Herra Fonzie. Minun korviini on kantautunut ilkeämielisiä huhuja, joiden mukaan olisin laiska ja saamaton, koska minusta ei vähään aikaan ole blogissa kuulunut, mutta sehän ei nyt pidä ollenkaan paikkaansa. Tässä iässä on paljon asioita pohdittavana ja siksi olenkin käyttänyt aikani itseni sivistämiseen, kuten varmaan tästä kirjoitusasustakin huomaatte. Ja toisekseen, tämä pahnan pohjimmainen, Vallu nimeltään, on ollut kovin aktiivinen tämän bloggailun kanssa, mikä ei sinällään ole ihme, kun nuorisosta kerran on kyse.

Mutta palataanpa noihin viime viikon tapahtumiin. Oikeammin voisin asian lyhykäisyydessään ilmaista siten, että ei viime viikolla mitään mainittavampaa tapahtunut. Andyllä ja Vallulla on ollut pientä valtataistelua, mitä itse olen huvittuneena vierestä seurannut. Andy on kovasti yrittänyt saada Vallusta alamaista ja Vallu tietysti pistänyt vastaan minkä ehtinyt eli taistelu tullee jatkumaan. Onneksi taisteluvammoilta ollaan ainakin toistaiseksi vältytty. Fiksuja kavereita nuo Andy ja Vallu kyllä ovat, koska minun valta-asemaani kumpikaan ei ole kyseenalaistanut. Hyvä niin, koska siinä vaiheessa, kun minun nenälleni hypitään, seuraukset voivat olla arvaamattomia.

Tuo otsikko, ”Yksinoikeudella, Kiitos” on kuulkaa eräänlainen hätähuuto meidän vanhempien mopsiherrojen puolesta. Meillä tämä lenkkipolitiikka on nykyisin ollut sellainen, että nuoriso lenkkeilee pareittain ja minä sitten ylhäisessä yksinäisyydessäni. Tämähän on sopinut minulle mitä parhaiten, koska näin toimien, vastuullani ei ole kuin iskän tai äiskän puolustaminen, kumpi siellä hihnan päässä kulloinkin sattuu olemaan.

Mutta sunnuntaiaamuna tämäkin hyväksi todettu käytäntö romuttui, kun äiskä kaikessa viisaudessaan vei meidät kaikki kolme yhteiselle lenkille. Vaikka sosiaalinen olenkin, niin tämä kimppalenkki ei kyllä ollut mitään kimppakivaa, vaan varsinaista painajaista minun hermoparoilleni. Ajatelkaa nyt! Antero haluaa olla kukkulan kuningas ja kiipeää kaikki kinokset Vallu perässään ja sitten Vallu juoksee siksakkia tai tekee ihme hyökkäyksiä ja lopuksi nuoriso onkin sitten sikin sokin hihnoineen ja siinä meikäläisen pitäisi keskittyä paikallisten tyttöjen lähettämiin sähköposteihin ja lähettää niihin lemmekkäitä vastauksia. Eihän siitä nyt mitään tullut ja vastaukset taisivatkin tuoksua hyvinkin kitkeriltä, että toivottavasti Casanovan maineeni ei kovasti tästä kärsinyt. Onneksi äiskä otti asiasta opikseen ja iltapäivällä pääsinkin sitten jo lenkille yksinoikeudella äiskän kanssa.

Vaikka tuolla aiemmin kerroin, että meillä oli hyvin tapahtumaköyhä viikko, niin pitäähän nyt kuitenkin mainita nämä Vallun näyttelyharjoitukset. Meidän huoneen (Vallu: mun huoneen) vakiovarusteisiin kuuluu nykyään silityslauta ja sitä ei suinkaan käytetä silittämiseen. Se, että meidän kaksijalkaiset kulkee nykyisin ryppyisissä vaatteissa, johtuu vain siitä, että silityslaudasta on tullut Vallun ruokapöytä ja seisoma-alusta. Kyllä, kyllä, siinä sitä Vallua seisotetaan päivittäin ja palkitaan joko ruokakupilla tai keitetyillä kielenpaloilla. Huh, tuskin muistan aikaa, jolloin itse jouduin saman kohtalon kokemaan. Hyvä puoli tässä on tietysti se, että näin vanhempina ja kokeneempina, olemme Anteron kanssa saaneet näyttää Vallulle mallia ja sehän on sitten poikinut meillekin suun täydeltä makiaa tai pitäisikö tässä tapauksessa sanoa kieltä. Ensi viikolla sitten kuulettekin, onko näistä harjoituksista ollut ensinkään hyötyä, kun Vallu pääsee esittelemään taitojaan sunnuntaina Kaapelitehtaalle. Katsotaan pystyykö Ipana samaan, mihin minä silloin kauan kauan sitten pystyin, olemalla Rotuni Paras.

No aika näyttää, mitä tapahtuu. Pidetään kuitenkin peukkuja Vallulle ja toivotaan parasta, eikö vain! Ensi viikolla tavataan.

Paluu juurille

2010-03-16T07:50:00.000-07:00

Valloittavaa alkuviikkoa täältä Vallun Valtakunnasta. Mä kaappasin taas kerran vallan itelleni, kun ei noitten vanhojen poikien bloggailusta tullut kerrassaan mitään. Niil on varmaan niin tylsä elämä, ettei löydy mitään kerrottavaa, päinvastoin ku mulla, jolle sattuu ja tapahtuu koko ajan.

Huomasitteks muuten, etten enää höpissy isoista pojista, vaan vanhoista pojista. Mistäköhän se mahtaa johtua, hih…?

Äiskän mukaan mua vaivaa dementia, joten en oikeen muista mitä viime viikolla tapahtu sunnuntaita lukuun ottamatta (Fontero: joo, sä Vallu et ees muista käynees lenkillä. Viime viikollakin, kun pääsit yksin lenkille ja sit mä menin Anteron kaa, ni ku me tultiin kotiin, ni sä olit taas lähdössä ulos. Luulis ton ikäisellä muistin vielä pelaavan, mutta ei siltä näytä *pyörittää silmiään*).

No sattuuhan sitä pikku unohduksia, mut mitäs mä niistä. Siis mihin mä jäinkään. Ai niin, sunnuntaihin. Sunnuntaina me pakkauduttiin autoon koko konkka ronkka ja huristettiin Saloon. Salossahan on mun syntymäkoti, äiti Grace ja muita sukulaisii kans. Voi viiksikarva sentään, ku oli kivaa. Grace äidin lisäks paikalla oli Siiri täti, Martta sisko ja Bati veli. Ja kaiken huipuks mun isoisoisä Oscukin kävi moikkaa. Varsinkin Oscuun mä yritin tehdä vaikutusta, mutta taisin tehdä huonon sellasen, kun se vähän ärähti mulle (Fontero ja Antero: mitäs menit Oscun iholle. Oisit ollu yhtä fiksu kuin me ja pysyny loitommalla. Sun katos pitäs osata kunnioittaa vanhempii ja niihin luetaan myös mut ja Antero). Aina sama virsi, kunnioita ja kunnioita, tottele ja tottele, koittakaa äijät vaihtaa jo levyy.

Mitäs se sit Salossa tehtiin. No sitä normaalii, et pyörittiin yhdessä kasassa ja haisteltiin peppuja (tai siis Fontero ja Antero haisteli). Käytiin me sit tekee ulkona vähän näyttelyharkkoiki ja äiskä toteski, et oottaa kauhulla kahden viikon päässä olevaa pentunäyttelyy. Hih, sietää ottaakki *irvistää*.

Ootteks muuten koskaan aatellee sitä, et kunnon kasvattajan pitäs muistuttaa kasvattiaan ja toisin päin. Mulla ja mun kasvattaja Jennalla ainaski tää asia on kohallaan, ku mehän ollaan kuin kaks marjaa, hih…

Mut nyt pistää taas kiireeks, kun pitää saada päivän rääkkäyskiintiö täyteen. Oops, tulipa vähän väärä sanavalinta. Enhän mä siis ketään rääkkää, pois se minusta, hui!!!!! Bloggailemisiin.

Ei kuukautisii vaan puolivuotisii :D

2010-03-08T05:19:00.000-08:00

Vallu 6 kk 3 pv

Osaan mä ottaa rennostikkin.

Oon puolivuotinen, oon puolivuotinen, takana on luja putki tokoharkkojen…. Hih, siis täällä oon minä, Vallu puolivuotta, tällä kertaa höpisemässä. Oon tainnut muuten kuunnella liikaa isojen poikien lauluja, kun noin alko laulattaa.

Joo, mä siis täytin viime tiistaina puoli vuotta, et tällä kertaa päästiin juhlimaan puolvuotisia eikä kuukautisia. Tai ei kai oikeen voi juhlista puhuu, ku äiskä kehtas mun merkkipäivänä lähtee Kuopioon, ni ei sit enää illalla myöhään jaksanu ees kakkuu mulle väsätä, mut onneks sentään yhden lelun muisti tuoda (iskä: ja niitähän meillä ei ennestään yhtään ollutkaan). Mut oli miten oli, ni onnee mulle ja mun sisaruksille viel tätäkin kautta tälleen jälkikäteen. Niin ja onnee kans kaikille narttuille, ku eiks tänään oo ihan narttujenpäivä :D.

Mä muuten oon jo tosi isooo poika. Äiskä punnitti mut keskiviikkona ja arvatkaas mitä? Mä en oo ku 200 grammaa kevyempi ku Antero eli painan 8,7 kg. Äiskä sanooki mua muskelimasaksi, mut en mä lihava oo, uskokaa pois.

Äiskä sai vissiin tarpeekseen tällä viikkoo tästä lumesta ja kylmyydestä ja alkoi tehdä jotain kesälomasuunnitelmii. Mä en viel tiiäkkä, mikä se kesä oikeen on, kun oon tällänen syysunelma. Mulla toi viime kesä kului asustellessa Grace äidin masuasukkina ja sen jälkeen Jennan plussapallona, et ei oo niinku hajuakaan, mitä kesällä oikeen tehdään. No äiskä onneks valisti, et kesällä ollaan lomalla ja mökkeillään (mitähän sekin on). Sit se näytti sellasta mökin kuvaa ja sano, et se mökki on jossain toosiiii kaukana Seinäjoella ja siel meil olis kivaa. Me voitas siel mökillä grillata makkaraa (Iskä, Fontero ja Antero: Nami, Nami), uida (Fontero ja Antero: KÄÄK!), käydä näyttelemässä (tosta mä oon joskus kuullu, onkohan se syötävää) ja toivottavasti tavata Fonteron jälkikasvuu (kiva, jos mäkin saisin ikäistäni seuraa, enkä joutus koko kesää kattelee noit vanhoi käpyjä). No antaas kattoo, mitä mieltä mä oon tosta mökkeilystä. Äiskä, joko se kesä pian on (äiskä: no ei ole pian, mutta kyllä se sieltä tulee, usko pois Valluseni)?

Mökki Seinäjoen Kalajärvellä (on siinä äiskällä mielikuvitusta, kun koti on Espoon Kalajärvellä).

Mut on meillä muitakin suunnitelmii. Äiskä on kattokaas viemässä meitä ensi kuussa sellaseen Koirakylpylään Hyvinkäälle, missä me sit päästäs uimaan. Oisitte nähneet vanhojen poikien ilmeet, ku ne kuuli tosta suunnitelmasta. Ne on sellasii hienotassui, ettei vapaaehtoisesti ees tassujaan kastele puhumattakaan turkista. Saattaa olla, et ottavat ritolat ennen kuin ees altaaseen päästään. Mä kyl luulen, et mä tykkään siit uimisesta, ku onhan mulla kokemusta jo sellasesta vesikuppi kellunnasta, ni ei kai se joku allas isoo vesikuppii kummosempi oo (äiskä: Vallu hei. Pitäsköhän mun varmuuden vuoksi näyttää sulle kuva siitä ”isosta vesikupista”). Pöh, mitä mä kuvista. Mä oon toiminnan mies (tai ainakin melkein), et suoraan vaan asiaan.

Höpistääs sit tosta menneestä viikonlopusta. Mä aloin laajentaa mun reviirii ton Anteron kaa, ku kakattiin eiku kekattiin, et noi hanget kantaa meet, muttei noit kaksjalkasii. Ja se oli sit niinku menoks suoraan naapurin pihamaalle. No käväs se Fonteronkin meen mukana, mut sit siit tuli sellanen ”mammanpoika”, et se alko avustaa äiskää, ku äiskä naama punasena huusi meitä kotipihalle. Fontero taitaa kerätä jotain irtopisteitä, ku se alkoi kotiovelta haukkuu mulle ja Anterolle, et naapuriin ei saa mennä ja ku se ei tehonnu, ni meni ja haukku iskän paikalle. Ja iskä ku käytti salasanaa ”kuka tuli”, ni sillon meit vietiin, niin ettei tassut maata koskettanu, ku rynnättiin takasi kotiin. Jätettiin me kuiteski pikku muisto sinne naapurin puolelle, ettei Heidin ja Tompan tarvi olla kateellisii meen oman pihan taideteoksille.

Kun nyt oon kerrankin saanu tän blogin ihan omakseni, niin höpistään sit vielä, miten sanoin kuvaamattoman suivaantunut mä oon äiskälle. Täs ois kyl mopsipressa Oskarille tekemistä, antaa tolle äiskälle jotain sanktioita sen huonosta käytöksestä.

Mulla kun on kotona sellanen Honkasen äiskän Kanto- ja kuljetuspalvelu, mikä koskee liikkumista meen portaissa, niin eilen se sopimus sit petti pahemman kerran. Äiskä jäi istuskelee portaiden puoliväliin eikä korvaansa lotkauttanu, vaikka mä ulvoin, haukuin ja ulisin, et mä haluun sinne kans. Äiskä vaan naureskeli, et tuu Vallu ihan ite, kun oothan sä mies, etkä mikään marjanpoimija. Se oli pieni ikuisuus, ku tota kidutusta kesti ja sit multa meni hermo. Väen väkisin mä vääntäydyin sinne äiskän luo ja vedin sitä hiuksista, kun se kerran kiusas mua. Eiks oo kamalaa kohteluu, kun enhän mä nyt sais moisella itteeni rasittaa, pieni ja hentoinen mopsipoika kun oon.

Mut eiköhän täs tullu tärkeimmät höpinät höpistyy, et parempi jatkaa vaan siivousta. Juu luitte oikein, mulla on tänään siivouspäivä, kun äiskällä oli eilen. Äiskä siivos kaikki mun lelut eilen tänne mun valtakuntaan, ni mä siivoon ne sit tänään takasi olohuoneen puolelle, et saatas taas kotonen tunnelma aikaseks. Siivotkaa tekin, se on kivaa, vai mitä äiskä, hih…

Höpinälöpinä terveisin

Vallu ”the puolivuotias” Valdemar

Fotero ja Vallu, miten ois. Mentäskö naapuriin?

No mä nyt ainakin menin.

Ai pitäs niinku tulla pois?

Siitä saatte, kun aina komennatte!

Apua, mitä se Antero teki. Tää menee varmaan mun syyks.

Ei hätää. Tää tuoksuu ihan Anterolle. Äiskä, kai sä uskot etten se ollu mä?

Häh, häh, hää Vallu. En se mä ollu.

No mennääs Antero tänne toisen naapurin puolelle. Annas kun mä näytän mallia.

Et sit uskaltanu, Antero!

Hu, huu! Ootteks te kotona?

Kumma paikka, kun ei voi vastata.

Hau, hau, tulkaa nyt pois sieltä tai äiskä suuttuu!!!!

Iskää, tuu komentaa noi kakarat omalle pihalle, kun ne ei usko ees mua!

Mitkä ihmeen peepadit?

2010-02-28T05:35:00.000-08:00

No voi hertsileijaa sentään! Tietteks mitä? Tänään aamulla kun mä heräsin, niin luulin ihan nähneeni unta. Ulkona ei ollut pakkasta, ei siis asteen astetta ja siitähän mä riemastuin. Haukuin koko porukan hereille ja sit ei ku menoks.

Mut kuulkaas kaverit tätä. Mä oon ihan oikeesti huolestunut meen äiskästä, kun se on alkanu potee sellasta dementiaa. Juu, luitte ihan oikein. Ekaks se unohti Vallun terassille ja sit muutamaa päivää myöhemmin mut. No en mä yhtään ihmettele, jos halus välillä olla pikkasen rauhassa Vallusta, mutta se, et mut unohtaa, on jo sellanen kardinaalimunaus, mistä vois jopa tuomita vankeuteen. Niin, äiskä, vapise ja tutise tulevaa kohtaloos.

Eikä tässä vielä kaikki. Dementian lisäks äiskä on alkanu potee alkavaa sokeuttakin. Se kattokaas lauantai aamuna kantoi Vallun, tai niin se ainaski luuli, alakertaan ja tyynen rauhallisesti alko kattoo teeveetä. Vähän ajan päästä se kuiteski meni takasi ylös ja ihmetteli, miks Vallu oli makkarin sängyssä. No siks tietty, et se oli kantanu sinne alas Anteron eikä Valluu, niinku se mukamas oli tekemäs. Eiks tää nyt sit jo todista, missä jamassa tää meen henkilökunta on.

Ehkä noi kaks tapahtumaa oli sit osasyynä siihen, et Antero ja Vallu meinas ottaa pitkät tästä huushollista. Vallu nimittäin päätti, et sitä ei aidat pidättele ja hyppäskin sit aidan yli naapurin Heidin ja Tompan pihalle. Anterokaan ei kauaa omalla pihalla vikissy, vaan loikkas kuin arojänis perässä. Siinä ne sitten piti varsinaiset aariat naapurin oven takana ja tilanne saatiin rauhottumaan vasta, ku äiskä soitti Heidin paikalle palauttamaan karkulaiset kotiin. Oi voi, turisen mä. Kaikkee sattuu ja tapahtuu.

Meinas muuten ihan unohtuu, et me ollaan aika yllättävii yllättäjii. Tehtiin nimittäin lauantai aamupäivästä yllätyshyökkäys Tikkurilaan, kun Vallun kasvattaja, Jenna, oli siel Anne-tätiä moikkaamassa. Ei me varmaan muuten ois menty, mut Vallu oli vähän huolissaan, kun Jenna oli vaan Siirin kaa reissussa, et minkälaista elämää siel oikeen vietetään. Anne-täti ties meen tulosta ja ties senkin, et Vallun sisko, Peppilotta, tulee kans, mut Jennalle ja Siirille me oltiin täys yllätys.

Vallu: Lopeta jo Fontero. Mun on pakko päästä kertoo yks juttu, hih...

Fontero: No just joo, tuu ny kertoo, ettet ihan repee nahoistas.

Hih, hih, hih.... Et Fontero tie, mihin suostuit, kun päästit mut avautumaan :D. Juups, yllätyksii tehtiin, mut musta oli kyl kaikkeist parasta, et Fontero ja Antero sai siel Annen luona sellaset piipaapadit jalkaan (äiskä: ne on peepadit eli merkkailuvyöt). No oli mitä oli, mut mul oli kyl hauskaa kattella, kun isot pojat meni ihan niinku asevyö lantiolla. Parempi pitää se pistooli piilossa ettei satu vahinkoi, varsinkin tolleen naisseurassa, hih. Onneks mä säästyin tollaselta vyöltä, ku olis mua vähän nolottanu siel naisten seurassa housut jalassa tassutella (Fontero ja Antero: kyllä säkin ne oisit jalkaas tarvinnu, ku heti alkuun pissasit Jennan päälle). Höh, toi ny oli vaan sellanen puolustusmekanismi, minkä mä laukasin, kun ounastelin, et jotain pöytäharkkaa ja teippihommaa on tulossa. Ja siinähän mä oli oikees, kuten kuvista voitte katella.

Mut kivaa oli, vaiks mua ja Peppilottaa vähän ravisteltiinkin. Tuli kyl ihan James Bondimainen olo, ku oltiin pöydällä ravistettuina, ei sekoitettuina *hihittää*. Mut ny mun on pakko mennä, sorry vaan. Sunnuntai päivä on mun lepopäivä, joten nyt mä alan sit lepuutella itteeni, et tiedoks vaan kaikille, etenkin äiskälle, et mun harjoitukset on sit tältä päivää ohi. Katelkaa vaiks noit kuvia aikanne kuluks, ni mä lähen ottaa pikku tirsat, et hertsileijaa vaan kaikille, niinku Fontero turisis :D

Kuka on kuvissa kukin? Arvatkaa ite. Vaihtoehdot on Sohvi, Sylvi, Iita, Siiri, Peppilotta ja me, tietty!

Pelastakaa Mopsiraukat pakkaselta

2010-02-22T08:17:00.000-08:00

Miks aina on niin kylmä :(

Tääl on hyvä olla, ku on lämmin.

Hrrr…. kalikalikali…. paleltaa. On kuulkaas vitsit vähissä tän pakkasen kanssa. Voisko joku adoptoida meet vaikka Havaijille, ennen kuin koetaan hirveä paleltumiskuolema, pliis… (Vallu: Höpö, höpö, ei mulla ainaska oo vilu).

Mulle ja Anterolle ei tällä viikkoo oo tapahtunu oikeestaan yhtään mitään. Antero on vaan parannellu selkäänsä ja mä oon nauttinut näistä oloneuvoksen päivistä. Vallulla menee edelleen lujaa ja viime viikolla se hyppäs jopa olohuoneen pöydälle. Tais kyllä tehdä sen vahingossa, ku sen verran hölmistyny ilme sillä oli, ku se huomas, mitä tuli tehtyy. Ja eilen se uskalsi hypätä alas sohvalta, joten nyt se on sit sellanen jojo, ku hyppii ees taas.

Mä oon muuten syvästi närkästyny, ku meillä on sellanen kuljetus- ja nostopalvelu, mikä ei koske mua. Nyt ku Antero on sairastellu, ni sitä on tarvinnu kantaa noissa meen portaissa ja Vallu, joka ei viel uskalla niit portaita kiivetä, ni sekin on saanu nauttii kantopalvelusta. Mä siis oon ainoo, joka joutuu tuhlaamaan energiaa tohon kulkemiseen ja se on musta tosi epistä, Argh!

Vallu alotti äiskän kaa torstaina sellasen tokokurssin ja Vallu oliki sit niin polleeta, ku tuli kotiin, et oli muka osannu kaikki, mitä käskettiin tehdä. Me ei Anteron kaa oikeen sitä uskottu ja aikamme ku äiskää haastateltiin, ni totuus valkeni, ettei se nyt ihan noin ollu menny. Pakki silt oli ainaski puuttunu ja suoritukset ei muuteskaan ihan puhtaita ollu olleet. No jatkakoon harjotuksii. Saadaan ainaski olla sen aikaa rauhassa, ku Vallu käy treenaamassa. Vallussa on muuten kumma piirre, ku luulis et se olis ihan sippi tollasen treenin jälkeen, mut mitä vielä. Vallu ku tulee treeneistä, ni se on kuin piristysruiskeen saanu ja se me sit Anteron kaa saadaan tuntea nahoissamme (Vallu: älä Fontero höpötä. Mitäs ootte niin tylsää seuraa, et on pakko hakee vauhtia muualta). Just juu vai tylsää seuraa, mä lähen nyt mököttää, et jatka vaan Vallu tota panetteluas.

Hih, sainpas mä Fonteron lähtee tältä koneelta, YES! Mun on ny pakko tehdä yks paljastus. Mä oon rakastunut! Mun rakkauden kohde on ihan kuolattavan hyvää ja sitä saa vaan pöydällä. No kyse on siis keitetystä kielestä, mitä äiskä meille perjantaina teki. Mä en kyl tie mitään sen parempaa, nam!!!!! Tai no, on ne kuivatut keuhkotkin hyvii ja lihapullat ja, ja, ja….

Mä oon muuten päässy osalliseks Salaiseen Palveluun. Isoilla pojilla on sellaset valjaat, mis on jotain tekstei ja mäkin sain nyt omat (kiitos Anne-täti, ku laitoit noi valjaat kuntoon). Vähän mä oon pollee, ku pääsin niinku samalle viivalle Fonteron ja Anteron kaa. Mut nyt on kiire, ku mikä se sellanen Salainen Palvelu on, mikä ei oo täydessä työn touhussa. Fontero ja Antero, alkakaas tassutella tännepäin, ni ruvetaan töihin (Fontero ja Antero: Ei käy. Meen työsopimuksessa on pakkasraja ja se on ny ylittyny). Voi ei mitä mameloita. Mua ei pikku pakkaset haittaa, ni kai mä meen sit yksin. Se on sit Moro vaan!

Salainen palvelu esittäytyy

Mä hoidan hommat, joihin muut ei pysty.

Mä aiheutan kaaosta.

Mun tehtävä on mennä läpi vaikka harmaan kiven.

Ystävällisesti, totta kai!

2010-02-15T23:10:00.000-08:00

Terveppä terve Hyvät Ystävät. Ystävänpäivä meni laskitellessa tai totta turisten, laiskotellessa, mut mullahan jokainen päivä on Ystävän päivä, joten ystävällisesti mennään tänäänkin.

Meillä mennyt viikko oli sellasta ylä ja alamäkee, et huh huijaa vaan. Antero, jolla siis oli niitä selkäkipuja, joiden jo luultiin parantuneen, alkoi oireilee uudelleen heti, kun sen lääkitys loppu. Äiskä lähti sit Anteroo viime maanantaina viemään jälleen kerran lekuriin ja tällä kertaa sen selkä oli kuvattu. Ja sieltä se syy sit löyty, kun kuvassa näky pikku murtuma vasemman puolen alimmassa kylkiluussa. Juu ja ei sit syytetä mua ja Valluu, et oltas joteski osallisii asiaan, vaan kyl toi veli parka on ihan ite ittensä johonkin telonu.

Antero muuten oli kyl vähän äijää, ku se tuli sielt lääkäristä. Oli kattokaas päässy oikeen junallakin matkustaa ja siitä se sit meille kehuskeli. Muuteski se tos kehuskelee, ku meillä on perustettu sellanen Anteron nosto- ja kuljetuspalvelu Oy, ku Antero ei sais kauheesti hyppii ja pomppii. Tosin, ei sitä kyl ihan aisoissa oo saatu pidettyy, ku siltä puuttuu kokonaan niin sanottu itsesuojeluvaisto. Pitäsköhän munki muuten tekeytyy kipeeks, et muakin sit nosteltas ja kannettas, ettei tarttis niinku omii voimii moiseen tuhlata? No ei vaiska, ei kipeenä oo kivaa, et pikaista paranemista sulle velikulta (Antero: OHO, Fontero oikeen kullittelee mua. Mitäs nyt tuulee?)

Mut asiasta toiseen eli tähän Kilpuri Valpuri Vilpuriin eli Valluun. Ei kuulkaas oo pitkä aika, ku äiskä kehuskeli, miten kiltti toi Vallu on, kun ei oo pahemmin pahojaan tehnyt. No perjantai illalla sit töllötettiin teeveetä ja Vallu oli lattialla äiskän jaloissa kaluamassa luutaan. Tai niin me ainaski luultiin. Kaluamisen kohde kyl selvis, ku äiskä maltto laskee katseensa sinne jalkoihinsa ja siellä se Vallu onnellisen autuaasti mutusteli sohvapöydän alatasoo, hih. Aika outo makuaisti kaverilla ainaski mun mielestä on.

Mut nyt ku toi Vallu tos tuli puheeks, ni päästänpä sen vauhtiin, ku sil on varmaan taas kauheesti asiaa. Tai jos ei asiaa, ni ainaski vauhtii. Mä meen olee sillä aikaa ystävällinen Anterolle, et se on sit niinku moro vaan.

Ainahan mulla, siis Vallulla, on asiaa. Ihan ekaks mun täytyy kyl sanoo, et ei se pöytä kauheen hyvältä maistunu varsinkaan sen jälkeen, ku äiskä meni suihkuttaa siihen jotain öklötysainetta, pöh. Mut ehkä mä keksin jotain muuta mukavaa kaluttavaa, esim. vaiks meen takan reunan (äiskä: Vallu, älä ees kuvittele moista). No olkoon, jos keuhkon paloi on riittävästi tarjolla, niin saatan unohtaa takan reunat ainaski hetkeks.

Meillä oli muuten lauantaina tosi mageeta, kun osa mun sukulaisii kokoontu meille. Meillä kattokaas oli mun siskopuoli Mirkku, täti Siiri, veli Batista ja eno Guru. Harmi vaan, et Antero ei päässyt osallistuu geimeihin muutoin kuin rajoitetuin oikeuksin, nyyh. Meil muilla sit kyl menoo ja meininkii riitti. Sillä aikaa ku kaksjalkaset mutusteli pöydässä Jennan tekemää mopsi- ja voileipäkakkuu, ni mä ja Bati annettiin palaa. Guruakin mä kävin välillä höykyttää, mut Guru on sellanen herrasmies, et ei meikäläisen höykyttämiset sitä paljoo kiinnostaneet. Nyt mä muuten tiiän mitä tarkottaa ”silmää naiskauneudelle”. Fontero nimittäin tais iskee silmänsä (toivottavasti ei tullu haavaa silmään) tohon Mirkku siskoon, ku niil tuntu olevan ihan omat juttunsa, hih (Fontero: höpö, höpö Vallu. Sä et ymmärrä mitään näistä naisasioista. Mä kato yritin vaan olla ystävällinen). No voisahan sitä niinkin luulla, hih.

Mut tehtiin me riehumisen ohessa muutakin. Jenna kasvattaja alko tutkii mun hampaita ja siitä mä en tykänny. Mut Jenna ei ookka niin helppo nakki, ku toi äiskä ja vaikka kuin koitin pistää hanttiin, ni se ei lopettanu. Siispä mä turvauduinkin miehiseen keinoon ja siinä Jennan sylissä ollessa päästin pikku lirut (äiskä: Vai pikku lirut? Kunnon kaaren sä kyllä suihkautit). No joo, mut ei siitä mitään hyötyy ollu, ku kyllä ne hampaat joka tapauksessa tutkittiin. Kummaa touhuu, en mäkään kenenkään suuhun änkee, paitsi mitä ny Anteron kaa pikku kielareita vaihdellaan *punastuu*.

Sit me pidettiin ulkona näyttelyharkat. Käveltiin ees taas ja seisoskeltiin. Alkuun se oliki ihan kivaa, mut sit mua alko tympii, ku oli kylmä ja namitkin oli ihan pahoi, joten laiskanläksyyhän siitä rapsahti. Mut niin rapsahti Batillekin, et samassa veneessä ollaan veliseni. Ja jos ollaan Batin kaa samassa veneessä, ni ollaan me muuteski edelleen ihan samiksii. Painettiinkin grammalleen yhtä vähän, ku äiskä alko meitä punnittee (äiskä: hmm, vähän?. Teidän kanssa toi kilo/kuukausi ei kyllä pidä paikkaansa tai sitten te ootte syntynee luultua aiemmin. 5,5 kuukautta ja 7,9 kiloo, et silleen). Äiskä sä et oo nyt yhtään ystävällinen, ku tollasii höpiset. Mä ja Bati tahdotaan olla isona yhtä komeita kuin Guru eno, et revi siitä.

Mut kiitos kovasti vierailusta ja lahjuksista kaikille mun ja mun poppoon puolesta. Mä meen nyt osoittaa ystävällisyyttä tolle Anterolle, et bye, bye, bye, vaan… ”Anteroo, pussataaks”?

Kuvat Jenna Saarinen

Kattokaa ku Vallulla on kiva uus nöf, nöf.

Täältä pesee Guru-eno!

Rakkautta ilmassa?

Mihin se Fontero katos?

Ootteks kuullee uusii juorui?

Heh, heh, hee... Olipa hyvä juttu!

Mikähän tota Anteroo vaivaa?

Mikäs toteemipaalu tää on?

Huih, pitää välillä ottaa kauneuslevot, kun noi miehet ei anna hetkenkään rauhaa, hih...

Arvatkaas kuka on kuka? Fontero arvauksesta ei saa pisteitä ;)

Maahan se pienikin ponnistaa :D

2010-02-07T22:40:00.000-08:00

No terveppä terve kaikki kaverit. Nyt on sitten meikäläinenkin ihan tavallinen tasasen maan tallaaja, ku toi pressakausi on niinku mennyttä elämää. Aikansa kutakin, turisen mä. Kiva oli pressana olla, mut mikään ei kyl vedä vertoi näille oloneuvoksen päiville, ei siis mikään.

Nooh, en mä kyl ihan toimettomana tääl oo ollu, ku pitäähän jonkun täs huushollissa olla sellanen koulutusvastaava. Toi Vallu on ravannu nois koulutuksissa harva se ilta ja eikä ihan kauheen hyvällä menestyksellä. Kattokaa vaikka, miten se ton maahan komennon oli siel koulussa käsittäny...

Mut kun mä sit pääsin sitä vähän kouluttaa, ni johan toimi, siis maahan meno.

Muuten tää viikko on mennykki lumeen hukuttautumisessa ja Vallun viis kuukautisii juhliessa. Saatiin kattokaas Ipanan synttäreiden kunniaks ihan sairaan hyvää keuhkoo, et mun puolesta noit synttäreitä sais olla vaiks joka päivä.

Fontero lopeta jo, mullakin on asiaa, et silleen. No niinpä tietysti. Vallu häirikkö haluu puikkoihin, et ollos hyvä vaan, MURR...

Hih, älä veli murise, ku lapsilla on oikeus tehdä kaikkee mitä ne tahtoo tai muuten niit alkaa ahistaa, ettäs tiiät. Mul on ollu tosi kiva viikko, ku maanantaina loppu kansakoulu, tiistaina vietin syndei ja keskiviikkona mul oli päivät sekasi. Ai miten niin sekasi, höh? No kattokaas, ku maanantai koulus pitäs istuu ja keskiviikko koulus seisoo, ni mähän sit tein ne hommelit ihan väärin päin. Ja mikäs ihme toi on, ku pientä pollaa rasitetaan ihan turhan takii. Kai sitä ny jokanen käskemättäkin osaa istuu tai seisoo, jos siltä tuntuu.

Mähän oonki nyt sitten ihan täysin oppinut, ku maanantaina loppui se kansakoulu ja lauantaina näyttelykoulu. Mut en mä vissiin ihan kokonaan pääse eroon noist koulutuksista, ku äiskä uhos vievänsä mut johonki tokosysteemiin reilun viikon päästä. Eiks täs ny ois jo mopsisuojelupoliisin aika tulla ripittää äiskää, et liika on aina liikaa. Kyllä ny koulujen päättäneelle pitää pikkanen hengähdystauko suoda, vai mitä mielipuolta ootte?

Mut ihan miten vaan. Mulla menee lujaa, ku veli Anterokin on tervehtymään päin, eikä mun tarvi enää koko aikaa varoo sen selkää. Taidanpa siis lähtee selätyshommiin, et se on sit niinku moro vaan...

Fontero ja Antero ja taistelu Tigrusta

Hyvästi hyvä elämä

2010-02-01T03:51:00.000-08:00

Hoh hoijakkaa… Taas alkoi uusi viikko ja pakko turista, että ei kauheen hyvissä merkeissä. Ai mikä mättää. Toi meen Kilpuri, mitä Valluks kans haukutaan, alko eilen hyppii iholle. Tai siis sohvalle, et hyvästi vaan hyvä elämä, ku nyt sitä ei enää pääse karkuun minnekään. Sit se alko viel isotella ja nosti ulkona jalkaa ihan niinku mies konsanaan. Mua ja Anteroo on petetty! Äiskä sano sillon ku Vallu meille tuli, et vauva tuli taloon, mut mikä vauva se tollanen on. Iso köriläshän se on ku mikä.

Meen Anterosta on muuten tullu sekakäyttäjä. Se kattokaas on napsinu pian viikon särkylääkkeitä ja rauhottavii, ku loukkasi selkänsä tossa viikko sitten. Kivaa sil tuntuu nyt sit olevan, ku saa leijailla pää pilvissä.

Meil on ihan sikapaljon lunta. Takapihan formularatakin on melkein tukossa, kun noi huoltojoukot ei oo sitä auranneet. Pitää varmaan antaa niille satikutia.

Ja yllätys, yllätys. Tolla Vallullakin ois jotain asiaa tai ainaski niin se väittää. No, tuu ny sitten, ni mä poistun takavasemmalla.

Heipparallaa vaan. Mulla menee kuulkaas lujaa. Hampaita tippuu solkenaan ja tosiaan, niinku Fontero tos turisi, ni mä osaan jo hypätä sohvalle. Vielä ku oppis noi portaat tonne yläkertaan kipuamaan, ni sit mua ei enää pitelis mikään eikä kukaan, hih… (Fontero ja Antero: Oh my God). Mä muuten olin viime viikolla sellases isossa autossa. Äiskä sano sitä bussiks ja vähän mua siin jänskätti, ku se piti ihan ihme äänii. Mut rohkee ku oon, ni hienosti se matka meni.

Iskä ja äiskä siunailee, et mistä tota lunta oikeen tulee. Meil kattokaas on sitä ja paljon. Musta se on tosi kivaa ja oonki ottanu kaiken irti tästä ihanuudesta, ku isot pojat sano, ettei tätä kauaa kestä.

Mulla onki sit tänään peruskoulunpäättäjäiset. Mä oon ollu siel koulus niiiin hyvä, et taidanki jättää lukion väliin ja siirtyy suoraan yliopistoon (äiskä: jäitä hattuun Vallu, et sä nyt niin hyvä oo ollu). Suus kii äiskä. Mä oon hyvä ja sillä sipuli. Saisit antaa mulle oikeen sellasen stipendin, ku oon suostunu sua tottelee. Voi katos muuten olla niin, et mä yllätän sut tänään, enkä kuule ja näe sua ollenkaan. Mites suu sitten pannaan?

Mutta mukavaa viikon alkuu. Nauttikaa ja nautiskelkaa. Mä meen taas tekee pikku hyppyharjoitukset, et täältä tullaan pojat…

Mekö muka peliriippuvaisii?

Pakkanen paukkuu ja sitä pitää haukkuu

2010-01-24T03:39:00.001-08:00

Läheisyys lämmittää pakkasella vai mitä?

HAU, HAU, HAU... Sorry kamut, minä, siis Fontero, tässä vaan haukun tota pakkasta, ku en yhtään tykkää, et se saa täällä temmeltää miten sattuu. Kattokaas ku mun, eikä myöskään Anteron ja Kilpurin, hipiä kestä moista kylmyyttä, et mihinkäs tästä tilanteesta vois oikeen valittaa? Munkin Pressan kausi on jo melkein ohi, ni ei tässä jaksa enää ees lakialoitetta tehdä asian johdosta, et hoitakoon seuraaja sit sen homman. Niin ja se on muuten kans tosi väärin, ku tolla haukkumisella koitetaan edesauttaa yleistä viihtyvyyttä, ni mitä saadaan palkaks. Kylmää vettä niskaan, et kiitos vaan sadisti äiskä ja suihkupullo :(

Muthan oli viime kerralla laitettu boikottiin näistä blogiturinoista, Murr, ja kävinki nyt vasta kattomassa mitä siel blogissa on oikein satuiltu. No olihan sitä juttuu näyttäny piisaavan noilta nuoremmiltakin, mut ei ne ihan kaikkee sentään ollee kertonee. Vallukin oli unohtanu kertoo, et sen raateluyritykset meitä kohtaan on pelkästään huvittavii, ku reppanalta tippuu hampaita sen kun ehtii. Paha sitä on ikenillä raadella, hih, hih...

Meillä oli muuten Anteron kaa torstaina sellanen specialipäivä, ku saatiin vihdoin lunastettuu meen joululahja elikäs kokovartalohieronta. Meille tuli Jonna niminen tyttö meitä hieroo ja a vot, ku teki hyvää. Mullakin pääsi kesken hieronnan oikeen haukotus ja Anterolta "paha haju", et tästähän vois päätellä, et kivaa oli. Ja vähän mä olin äijää, ku mä olin niin hyvässä kunnossa, et Jonnakin oli ihmeissään. No Anterolla sit sitä "jäykkyyttä" löyty koko etupäästä, et sillä sit hieronta jatkuu. Tais kyl ihan tahallaan laittaa ittensä kramppiin, et sais uusinan, höh.

Kertokaas mulle muuten yks juttu. Miksei noi niin kutsutut säännöt koske yhtälailla kaikkia. Mulle kattokaas Joulun jälkeen kiukuteltiin, kun kävin pöydällä syömässä ja Vallua sit taas ihan patistetaan silityslaudalla syöntiin. Onks tää jotain syrjintää tai sortoo tai muuta sellasta, mitä mä en ymmärrä? Sanokaas ny viisaammat, mikä täs oikeen mättää.

Onks tää nyt sellanen korkeen paikan leiri?

No saiskos lisää?

No niin, yllätys, yllätys Vallullakin ois jotain asiaa. Mä sit poistun tästä Anteron viekkuun, et haukkumisiin, kaverit...

No moikka vaan, täällä Vallu, se viisas koululainen. Olin sit tälläkin viikolla opiskelemassa ja täytyy sanoo, et kivaa oli. Yhtä mä en vaan ymmärrä. Miks siel tottelevaisuuskoulussa pitäs rasittaa itteensä ihan turhan takii. Meille opetettiin sivulle menoo ja äiskä siin sit kädellä teki jotain ihme kaarta, jota mun ilmeisesti olis pitäny seurata ja asettuu sit sen jälkeen asentoon siihen äiskän sivulle. No, tein mä pari kertaa ne ihme kiemurat, mut totesin sit, et mitä suotta, ku saa sen namin vähemmälläkin ja parkkeerasin sit suoraan äiskän eteen sitä namia oottelee. Äiskä ei kyl oikeen tykänny mun oma-aloitteisuudesta, joten en enää yhtään ihmettele, ku jossain on väitetty, et koulu "tappaa" luovuuden. Ja ei se muutenkaan kauheen johdonmukasta oo, ku välillä käsketään istuu ja sit välillä, ku istuu, ni käsketään seistä, huh, mahtaaks ne itekkään tietää, mitä ne oikeen tahtoo?

Näyttelykoulussa mulle naurettiin. Aatelkaa, siis naurettiin. Mun ja äiskän piti kävellä sellasta pitkää käytävää edestakasi ja sit tulla isoon huoneeseen seisomaan. Täs mä olin haka, mut muilla oli kuulemmas ollu pikkasen hauskaa siin kävelyvaiheessa, ku tää mun "takki" on viel vähän tyhjä ja oikeen tomerasti ku siinä tallustelin, ni "takki" vähän heilu päällä. Höh, kehtaavatkin naureskella, kyl mä niille viel näytän. Ja sit, ku ooteltiin vuoroo siel "kehän reunalla", ni kaikki muut koulukaverit joko istu tai makas siin lattialla, mut minäpä heittäydyin pitkälleni äiskän sylkkyyn. No ei siinä vielä kaikki. Sit mä nostin mun tassut taivasta kohden ja taisin pikkasen krooh ääniäkin päästellä ja sitäkin naurettiin. Eiks se ny oo ihan oikein, et lepää sillon, ku siltä tuntuu?

Mä muuten oon päivä päivältä isompi ja siitä mä sainkin sit todistuksena uuden pannan. Vanha nylonpanta vaihtui uuteen nahkapantaan, et mä oon melkein niinku noi isot pojat. Toi pannan vaihto ei kyl ollu ihan helppo nakki, ku vasta kolmas kerta toden sanoi. Eka kerralla äiskä osti ihan vauvapannan, toka kerralla, ku iskä kävi sen vaihtaa, tuli sellanen nippanappapanta ja vasta kolmas alko olla niinku mun kokoo. Toivottavasti noi nyt tästä tajuu, et MÄ en oo vauva. Ja sit hei, sanokaa noille, et ostaa mulle viel ihan oman uuden hihnan, ku nyt mä joudun kulkee Anteron perintöhihnassa. Ei kai se tolleen voi mennä?

Ai jaa, vai niin, et täs kohdassa ei oiska pitäynyt istuu. No uutta pantaa mä tässä esitän, ni eiks se oo ihan sama onks sitä tolpillaan vai ei?

Nuuh, nuuh, nuuh... nyt alkaa keittiössä tapahtuu, ku siel tuoksuu ruoka. Sorry, pakko mennä, etten vaan menetä parhaita paloja, SLURPS ja MOI....

Anteron ajatuksii ja Vallun valituksii

2010-01-17T03:01:00.000-08:00

Hello kaikki kanssaeläjät. Siit onkin aikaa, kun minä, siis Antero, oon päässyt tänne blogiin avautumaan. Mut parempi myöhään, kuin ei milloinkaan.

Ja elämä on! Tää isoveljenä olo pakkaa välillä käydä pikkasen voimille, kun toi Kilpuri ei kunnioita mua yhtään. Repii ja raastaa minkä ehtii, ni on siinä meikä poika aika lirissä. Ei se Fonteroo kohtele yhtään niin pahasti kuin mua ja kaikkeist pahinta on, et noi kaksjalkaset vaan hymyilee Kilpurin toilailuille. No onneks se meni kouluun (toivottavasti se on sit käytöskoulu), et josko oppis sit käyttäytyy.

Mun elämään ei muuten kauheesti mitään kuullu, joten annetaan suupaltin, siis Vallun, höpistä höpinöitään. Mä meen kattoo josko saisin muutaman juustonaksun, et silleen...

Hih, täällä mä taas oon, siis Vallu Valdemar. Älkää sit uskoko noit Anteron ajatuksii, ku mä oon kiltti ku mikä. Koulut on alettu ja mä oon ollu tosi hyvä oppilas ainaski makupalojen syönnissä :D. Kävin muuten eilen vaa'alla ja se näytti, et painasin kuus ja puol kiloo. Tais olla rikki koko vaaka, ku äiskäkin sai hepulin omii lukemii kattoessaan. Ja sit mä esittäisin suuren valituksen. Miks ihmeessä tähän huusholliin ostetaan juustonaksui, mitä mä en sais mukamas syödä. Kohtuus se on meillä mopseillakin itsehillinnässä, et jos on naksui pöydässä, ni ne kuuluu sit kaikille (Fontero ja Antero: kerrankin samaa mieltä sun kaa). Niin siinäs näitte, heti tuli kannatusta.

Tässä me opiskellaan...

ja tässä mä tutustun Senjoriittaan eli Fonteron salarakkaaseen :D

Voi naksu sentään, miksette te voi tulla mun luo :(

Mut tälleen virkistävän metsälenkin ja Fonteron salarakkaaseen tutustumisen jälkeen, vois vaiks vetästä pikku tirsat. Et haukotus vaa ja eiku nukkumaan ;D

Passi ja hammasharja

2010-01-10T04:12:00.000-08:00

Pakkasen pirtsakkaa sunnuntaita vaan kaikille. Taas on tässä viikko kipristelty pakkasen kourissa, mut hengissä ollaan, ainakin vielä.

Tällä viikolla riitti taas säpinää, et onneks ei tarvinnu koko aikaa pakkasii murehtii. Tiistaina mä ja Vallu lähdettiin lekuriin, ku Vallulla oli vika penturokotus ja samalla mun silmä jälkitarkastettiin. Voitteks uskoo, et Vallu paino jo 5,9 kiloo, et mopsien oikeesti, onkohan se mopsi ollenkaan :D. Mä puolestani olin laihtunut ja sen johdosta osoitan syyttävän tassuni kohti äiskää, joka pitää mua jatkuvasti nälässä. Hyi, häpeä äiskä! Ja ei siinä vielä kaikki. Vallu sai sillä reissulla oman passin ja kun sillä oli jo ennestään Jennan tuoma hammasharja, ni sehän vois muuttaa vaikka ulkomaille (Vallu: mähän oon ulkomailla, ku oon Espoossa).

Lekurireissun jälkeen lähettiinkin sitten Petikkoon pentujen leikkitunnille. Mä olin saanu erikoisluvan tulla mukaan ja hyvä niin, ku ei siel ollu ku yks pentu Vallun lisäks. Tää pentu oli sellanen kihara noutaja ja se ei ollu ihan samalla aaltopituudella Vallun kaa, vaan pakoili sitä ja sen leikkimisyrityksii. Lopulta siin sit kävi niin, et mä ja Vallu mentiin tuhatta ja sataa pitkin hallia ja Jorma ihmetteli. No, voihan sen tunnin noinkin viettää....

Loppiaisena meil olikin sitten naisvieraita, ku Kerttu tuli meille Minnan kaa. Antero meni sen verran sekasin Kertusta, et sille taas häkki heilahti, mut tällä kertaa mä osasin käyttäytyy. Vallulla ja Kertulla löytyi yhteinen sävel, joten vauhtia ja vaarallisia tilanteita piisas, joskin myös helliä tikunsyöntihetkiä. Kiitos tytöt käynnistä (kuvat: Minna Viitanen)

Saatiin muuten tällä viikkoo uudet näyttelyvarusteet, kun meen vanha yksiö alkoi olla vähän liian pieni kolmelle jaettavaksi. Tällä kertaa toi häkki onkin sit sellanen, et ei ihan heti tila lopu ainaskaan meiltä. Saas kattoo, mitä mieltä kanssakilpailijat on, kun toi parkkeerataan sinne kehän laitaan tilaa viemään, kun niis sisänäyttelyissä pakkaa muutenkin olee tungosta. Vallu ei viel oikeen kyl sisäistänyt ton häkin perimmäistä luonnetta, vaan kannatti enemmän pehmeitä arvoja, mut pahoin pelkään, et kyl se viel joutuu oppii ton häkkimopsinkin elämän.

No niin, taas toi ipana repii ja raastaa mua, ku silläkin ois jotain asiaa. Me muuten Vallun kans sovittiin, et seuraava blogi onkin sit Anteron ajatuksii, ku se ei oo pitkään aikaan päässy tänne avautumaan (Vallu: apua, toi ei tiedä mulle hyvää). Mut tällä kertaa, oles Vallu hyvä. Blogi on sun.

No vihdosta viimein. Mikä taas näin kauan kesti, ku eihän sulla Fontero taaskaan ollu ees mitään oikeeta asiaa. No eipä silti, ei mullakaan kauheesti asiaa oo, mut pakko on tälleen julkisesti purnata yhtä silitysjuttua. Niin, meen äiskä siis silitti eilen pyykkiä ja auta armias mitä se sai päähänsä. Se meni ja nosti mut sille silityslaudalle ja siinä mä polvet hyytelönä tutisin, et millon se tulee sen raudan kanssa mua silittää. Mut, thank God, mä säästyin siltä raudalta, ku huusin äiskälle, et mä oon silittämättä siisti. Mua ei tarvi ku leuan alta vähä rapsuttaa, ni kyllä noi karvat jo sillä oikenee, hih...

Mä muuten aloitan huomenna koulutieni. Mennään äiskän kaa sellaseen pentukoulutukseen ja sit keskiviikkona pentujen näyttelykoulutukseen. Saas kattoo, miten hyvin mä saan ne muut siellä oppimaan (äiskä: Vallu hei, sä oot käsittänyt homman väärin. Sä meet oppimaan, et opettamaan). Höpö, höpö äiskä. Mä juttelin Fonteron kaa ja se kerto, et sillon kauan, kauan sitten (ainakin sata vuotta sitten), kun se meni kouluun, ni siel oli kaikki oppilaat olleet kauniisti paikallaan, kunnes Fontero oli menny sinne ja opettanut ne haukkuu. En kai mä voi huonompi olla kuin Fontero (äiskä: huh, huh, mitähän tästäkin tulee). Ja äiskä nyt mennään ja tehdään mulle koulueväät. Mä haluun ainaski nakkii, juustoo ja lihapullaa ja sit syödäänki siel koulussa oikeen pitkän kaavan mukaan, ku isot pojat ei oo vieressä kuolaamassa, eiks niin äiskä? (äiskä: tuota, tuota, ehkä pakataan mukaan omena sille opettajalle, jos se sit sen voimalla jaksais sun kanssa sen tunnin). Ok, se on saletti, aletaas mennä pakkaa, ettei vaan myöhästytä (äiskä: Vallu, se on vasta huomenna illalla). No so what, ei voi ainaska sanoo etten ois innokas, hih... Mut näkyilemisiin, palataan taas asiaan, jos Herra Antero antaa siihen mahiksii :D

Vallun Vartti

2010-01-04T00:52:00.001-08:00

Lal lal laa, ku ihan laulattaa :D. Huomaatteks, et oon päässy ihan omin nenuineni tänne blogiin häärää ilman, et isot pojat on pistämäs sanoja mun suuhuni. No oonhan mäkin jo iso poika, ku täytin lauantaina kokonaista 4 kk, jippii....

Osittain just ton neljän kuukauden kunniaks, meillä olikin sitten eilen varsinainen penturalli, ku mun kaikki sisarukset Siiri-tätini johdolla tuli meille. Äiskä oli jo alkuviikolla tehnyt takapihalle sellasen formularadan, mis meen oli tarkotus ottaa mittaa toisistamme, mut ku oli niin kauhiasti pakkasta, ni sen käyttö kyllä jäi vähemmälle. Mut mitä välii, saatiin me säpinää aikaseks sisätiloissakin.

Tässä muutama kuva, kun ollaan etukäteen tarkastamassa, onko tosta radasta mihinkään.

Vähän mulla oli niis pippalois hauskaa, ku Batista ja mä oltiin niin saman näkösii, et äiskä ei erottanu meitä muuta ku hännästä, ku Batilla se on vähän tummempi. Ja sisua Batissa on ku pienessä kylässä, ku se laitto isoja poikia komennukseen. Martta, tai oikeemmin Martti, on hyvä "jätkä", ku tykkäs mun ja Batin seurasta enemmän kuin Peppilotan. Martta muuten oli meist nelosista ainoo, joka hyppäs meen sohvalle ja siit mä kyl oon vähän kade.

Meil oli ihan oma kakkukin ja sitä me nautiskeltiin oikeen antaumuksella. Isot pojat joutu kesken kaiken vankilaan eli portin taa, ku niille tuli sopeutumisongelmii. Ne tais pelästyy, et mun sisaruksetkin muuttaa meille ja yrittivät sit laittaa niitä, varsinkin Batii, ojennukseen. Mut ei voi mitään, jos ei osaa käyttäytyä, et sillon häkki heilahtaa, niih... Mäkin tiiän jo sen, vaiks pieni oonkin.

Iso kiitos kaikille paikalla olleille, myös kaksjalkasille. Mä oli eilen illalla ihan pikkasen väsynyt noitten rientojen jälkeen, mut nyt taas akut on ladattu ja virtaa piisaa. Mira ja Lars, se ronsu on ollu tän aamun number one.

Huomenna mulla onkin taas uudet kujeet mielessä ja meen ekaks heti aamusta käymään ottaa rokotuksen ja sen jälkeen meen pentujen leikkitunnille. Ja keskiviikkona mä tapaan mopsineiti Kertun, joten en mä ainaska pitkästyy pääse.

(Fontero: Vallu, sun vartti on kestäny jo kolme varttii, et alas tulla päästää meet täältä vankilasta niinku olis jo, MURRR).

Hih, unohdettiiks teet sinne kaltereitten taa, AUTS... Pitäsköhän teidät päästää vai ei? Jos mä vedän pikku päivätorkut ja mietin asiaa.... Bye, bye.... (Fontero ja Antero: VALLUUUU!!!!!!)

Ai huusiks joku, en mä mitään kuule. Täs ekaks muutama kuva, ku me valmistaudutaan penturalliin...

Ja tässä sit Jennan ottamii kuvii itse pippaloista :D

Onnekasta Uutta Vuotta 2010

2009-12-31T10:48:00.000-08:00

No niin kaikki neli- ja kaksjalkaiset. Nyt on sitten aika valmistautua paukutteluun, että ei muuta kun pumpulit korviin, jos tuntuu siltä, että tärykalvot ei paukuttelua kestä, hih... Mulla ja Anterolla ei oo mitään tota paukutteluu vastaan, mut saas kattoo, mitä toi meen Vallu siitä tuumaa.

Mä oon muuten ollu hätää kärsimässä Joulun jälkeen, ku äiskä toteutti uhkauksensa ja laittoi mut dieetille. Eihän sellanen passaa ja siks mä otinkin ohjat omiin tassuihin. Gurulle jo kerroinkin, miten omatoiminen mä olin ja kävin ihan ite täyttämässä vatsani joulupöydän rääppiäisillä, kun ei ollu noi kaksjalkaset vahtimassa. Niitten vika, ku jättää tuolin niinku tyrkylle pöydälle hyppäämistä varten. Ja täytyy muuten turista, et kinkun jälkeen munavoi on kyl kaikeist parasta. Sitä mä söin ihan koko naamallani, et silleen. Nyt vaan tost henkilökunnasta on tullu ihan natsei, ku ne käy viiteen kertaan tarkistaa, etten mä vaan nautiskele pöydällä, epistä turisen mä.

Meillä on muuten tänään rakennettu formularataa takapihalle, kun ois tarkotus sunnuntaina viettää penturiehaa. Huh, taas joutuu noit pentui ohjaa ja opastaa. Saankohan mä siitä mitään palkkaa.

Tänään ei sit ookkaan mitään Vallun varttii tai Anteron analyysei, vaan ihan kaikessa lyhykäisyydessään toivotetaan koko "suurperheen" voimin kaikille oikeen MAHTAVAA UUTTA VUOTTA! Turistaan taas ensi vuonna entistä ehompina, mut nyt pitää mennä kattoo löytyyks siit formularadasta pitoo, et se on niinku soronoo....

Masuja kasvatellessa :D

2009-12-26T02:19:00.000-08:00

No niin kaikki Joulua viettävät ruttunaamat. Täällä ollaan vielä ihan elävien kirjoissa, vaikka meen masut pikkasen maata viistääkin, hih... Et se siitä dieetistä, äiskä :D.

Mut palataas ajassa muutama päivä taaksepäin. Mun Joulu alkoi niinku tiistaina, ku Sohvi, Sylvi ja Iita Annen johdolla saapu meen elämää sulostuttaa. Wau, mullahan on silmää naiskauneudelle, kuten jokanen tietää. Ja oli Jenna ja Anttikin paikalla, et pelkkää juhlaa oli jo silloin. Kiitos teille kaikille lahjoista ja olemassa olosta.

Sit keskiviikkona minä ja Vallu käytiin lekurissa, ku Vallu sai rokotuksen ja mun silmävammaa tutkittiin. Aatelkaa ny, toi ipana painaa jo 5 kiloo, et varsinainen sumopainija siit on tulossa. Mä painoin vaan 11 kiloo, et äiskä paas hakee mulle lisää kinkkuu (äiskä: Fontero, älä unta nää).

Illalla sit oli kinkunpaistajaiset, mut meil oli pikkasen tärkeempää tehtävää, ku ei oikeen tiietty, et kenen hallussa MUN tigrun pitäis olla.

Ja koittihan se aattokin vihdoin ja hätäsii ku ollaan, ni avattiin lahjukset jo päivällä. Alas Vallu tulla höpisee, mitäs sielt lahjoist löytykä.

Vallu: Hou, hou, hou, oh nou, nyt mä kompastuin. Juu tää oli mun elämäni eka Joulu ja täytyy kyl höpistä, et en pistäis pahakseni, vaiks Joulu ois joka päivä. Toi lahjojen availu oli kivaa puuhaa, ku sielt paketeista tulla tupsahti jos jonkinlaista pehmoo ja namii ja garderoobiinkin saatiin täydennystä. Kiitos vaan hirveesti kaikille. Isot pojat sai jonkun lahjakortin hierontaan, et mitähän se mahtaa oikeen tarkottaa? Mä taidan olla viel pikkasen liian nuori ymmärtämään moisia jutskia.

Aattoiltana meen iskä kävi pukkeilemassa ja sit Satu-täti ja Jari-setä tuli meille kylään. Ja sit me syötiin. Saatiin ihan oma menu, mihin kuulu neuta, kinkkuu, maksalaatikkoo, kananmunaa, lohta, raakalihapullii ja meille tehtyy palapaistii. Ja tais siel olla joku kurkun siivukin ja nappulaa, et arvatkaas vaan, voidaaks me paksusti, NAM!

Mä oon muuten sit muuttanu yöksi ihan vakituisesti isoon sänkyyn. Siel mä lötkötän joukon jatkona ja kuorsaan kuin mopsi konsanaan (ai niin, mähän oon mopsi). Niin ja oon mä alottanu jo kuivan kaudenki ja hävitin kaikki ns. pissapaperit huitsin nevadaan, ku ei isot pojatka sellasii tarvii. Tietteks muuten, et Antero on mun idoli. Mä oon alkanu vähän apinoimaan sitä, ku se on niin fiksu ja viisas (Fontero: ja mä en oo vai?). Äh, kyl säki oot ja sul on komee kieli ja mahtava jalannosto, mut sä oot ihan väärän värinen, niih...

Ei värillä väliä, kunhan on musta :D Ja komee!!!!

Jasso Ipana, nyt loppu Vallun vartti, ku alat ihan rasistiksi. Antero, miten ois? Kommentoisitko noi kuvat, ni mä lähen mököttää *mökö, mökö, mökö*.

Missäs se pukki luuraa?

No alas ny tulla!

Ens kesänä meil onki ihan oma prätkäkerho.

Nameja, nameja...

Mihinkäs ne namut katos? Ja luukuppi?

Pikku lepohetki

Joo, levätään vaan niin jaksetaan.

Ostettiin äiskälle vähän isommat nappulatölkit, ettei vaan pääse nappulat loppumaan kesken. Ja iskä muuten sai työkaluja ja työkaluvyön. Jokohan se nyt sais etupihan remontoituu?

Anna tänne se lumiukko!

Hmm, mulle ja Fonterolle kotihierontaa, hmmm.....

Onks tääl jotain kivaa?

Onks se mulle?

No mitäs tääl oikeen on?

Tiedoks vaan, et nää on sit kaikki mun!

Meen menuu...

NAM!!!!

NAM, NAM, NAMIII !!!